Putkimiehen parempi päähine

Elokuun lämpimistä illoista ei ole tietoakaan. Viikon päästä tapahtuvaa korpivaellusta silmällä pitäen neuloin "yöpipon" ulkona nukkumista varten. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että myssyä saa pitää korvilla koko reissun ajan myös päivällä. Mutta voihan olla, että äkillinen helleaalto vielä hyökyy tänne Suomeenkin?

Ohje:Jatan Mariomyssy

Lanka: Novitan Marine

Puikot: muistaakseni 3

Aurinkokin vieraili kuvausten aikana. Lähimetsän puut näyttävät olevan vaarallisesti kallellaan, mutta se taitaa johtua kuvaajan käden vakaudesta.

Voi olla, että joudun vielä kyseisen pipon neulomaan kertaalleen uudestaan. Puuvillalangan tiheyden kanssa oli hieman ongelmia ja ensimmäinen yritelmä piti joustinneuleen jälkeen purkaa. Tämä versio pysyy jopa päässä, mutta on silti aika venyväistä sorttia. Kolmannella kerralla saattaisi syntyä napakka, valumaton tuotos.Muutoin oiva pipo malliltaan, ja sopii peittämään kasvavan kuontalon.

Voi olla, että myssylle on tarvetta jo tänään. Suuntaan piakkoin Haminaan katsomaan Jesus Christ Superstaria. Alkaa varmasti olemaan viime hetket ns. kesäteatterille ulkoilmassa.

Laakeriseppeleen korvike

Tätini myös kummitädin ominaisuudessaan hankki itselleen muutaman vuoden rypistyksellä maisterin paperit. Viikonloppuna kokoonnuimme suvun voimin asiaa juhlistamaan lohilaatikon ja täytekakun äärelle. Laakeriseppelettä ei tähän hätään saatu, joten äidin ohjeistuksella askartelin seppeleen kanervista.

Työvälineiksi riittivät oksista tehty kranssipohja, rautalanka ja sakset, sekä tietysti pussillinen kanervia. Kanervista tein pieniä kimppuja rautalangan avulla. Kimput sidoin kranssipohjaan ja valmista tuli.

Palasin kesän mittaisen työrupeaman jälkeen kotikonnuille Etelä-Karjalaan. Kaupungissa kesän tuoksuja ei tule niin havaittuja, huomasin etten nenän perusteella tiedä ollenkaan missä kohtaa kesää ollaan menossa. Kanervia poimiessa metsiköstä tuulessa tuoksuivat ehkä hieman pilaantuneet tatit ja tuulen vireessä oli jo syksyistä viileyttä: loppukesä siis. Jatkan nyt pari viikkoa näistä maaseudun metsiköiden tuoksuista nauttimista. Mahdollisesta marjastuksesta en niin nauti, mutta vaihtelua sekin ainaiseen katujen tallaamiseen ja liikenteen pauhuun.

Voi veljet !

Kun tämä nyt saatiin "rähinällä" käyntiin, niin lykkään saman tien toisenkin tekstipätkän.

Jatketaan siitä, mihin edellisessä blogissa jäätiin. Pulmana oli siis ompelukone. Sain mummoni Singerin itselleni, mutta yhteistä säveltä ei ehditty viritellä kovinkaan kauaa, sillä kone hajosi hellässä käsittelyssä alta aikayksikön. Toisin sanoen en ehtinyt edes puolausvaiheeseen, kun masiina irtisanoi itsensä ja jätti eläkeanomuksen. Ehkä kolmekymmenvuotinen taipale sai riittää? Kannoin koneen kyllä käsi vääränä paikalliseen korjaamoon, mutta siellä tulimme myyjän kanssa yhdessä siihen tulokseen, että uuden koneen hankinta tulisi kannattavammaksi kuin vanhan korjaaminen.

tästä siis lähdettiin

ja tähän päädyttiin

Singer vaihtui siis kesällä eräänä palkkapäivänä Brotherin Anniversary Innov-is 10 -malliin. Ja juu, se on hempeän pinkki. Mutta tämän värin sai huokeammalla kuin sinisen, ja opiskelijan rahapussissa vaalea päiväuniväritys ei enää tuntunutkaan hullummalle. (Täytyy kyllä myöntää, että vanhassa koneessa väri ja muotoilu oli kuitenkin nostalgisuutensa vuoksi silmää miellyttävämpi.) Kannoin koneen kotiin ja nyt yhteistä taivalta on jo kuljettu ainakin housunlahkeiden verran. Työn alla oleva ompelus joutuu pienen purkuoperaation alle, mutta kunhan se valmistuu, saa se kokea ensiesittelynsä täällä.

Alkukankeutta kenties?

No niin. Hihat on kääritty ja kupillinen teetä koneeni vieressä on valmiina. Sormet verytelty. Voisin siis startata tämän blogin käyntiin.

Olen tällä hetkellä 23-vuotias puheviestinnän yliopisto-opiskelija. Käsityöt ovat olleet minulle osa elämää jo pienestä pitäen. Mummoni sekä äitini ovat tehneet käsillään kaikenlaista aina, ja minä olen seuraillut toimia siinä sivussa. Tähän astisista suurikokoisin työni taitaa olla itse kudottu matto, mutta käsitöiden saralta löytyy nukenpeittoa, Barbien vaatteita, savitöitä ja ristipistotöitä. Monenlaista tekniikkaa on tullut kokeiltua ja varmasti vielä enemmän on kokeilematta.

En tuota uutta sukkaparia joka viikko ja juuri sen takia käsityöläisyys onkin enemmän elämäntapa; asia joka on kulkenut luonnollisena osana sukupolvien läpi naistemme keskuudessa enemmän tai vähemmän.

Minulla oli samanniminen blogi vuodatus.net:in kautta. Piilosilmukka ehti täyttää jo vuoden, mutta viime kevät, lähinnä opiskelukiireiden vuoksi, kuihdutti sekä käsityötuotannon, että kiinnostuksen kaikkeen muuhunkin. Kesän kynnyksellä muutosta parempaan ei kuitenkaan syntynyt ja nyt, kun kolkutellaan jo kohti syksyä, sain ajatuksen vaihtaa maisemaa. Minua häiritsi kauan vuodatuksen blogini karkea ulkoasu, jolle en omin voimin mitään parannusta osannut tehdä. Vaikka tämäkään ei ulkoasultaan toistaiseksi tarjoa muuta kuin valmiskuosin, miellyttää se jo omaa silmäänikin enemmän. Ehkä tämä myös innoittaa päivittämään ja pääsemään käsiksi blogielämään tauon jälkeen.

Lisäksi minulla oli identiteettikriisejä kirjoittamisen tavan suhteen. Mitä kertoa, kuinka laajasti, murteella vai kirjakielellä. Tähän en toistaiseksi ole saanut vastausta, mutta ehkä asia kehittyy pikkuhiljaa.

Toivotankin siis lukijakunnan tervetulleeksi!