tiistai 14. joulukuuta 2010

Aki Choklat ja sananen Suomesta

Minulla oli joulukuun alussa tilaisuus päästä kuulemaan kenkäsuunnittelija Aki Choklatia. Esitelmän nimi Made by Finland kietoutui tarinaksi suomalaisuudesta ja valotti yhteistyötä, jota hän on tehnyt Huopaliike Lahtiselle.

Choklatista olen lukenut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten jonkin sisustuslehden takasivulta. Sen jälkeen Choklatin nimi on välähdellyt siellä täällä, mutta viimeisin pilkahdus suunnittelijasta oli Modan edellisessä numerossa. Huomioni kiinnittyi pitsivartiseen, harmaaseen huopatossuun. Aki Choklat for Lahtiset -huopajalkinemallisto sisältää moderneja huopajalkineita. Huopajalkineiden uuden tulon olen henkilökohtaisestikin nähnyt viime talven pakkaskelissä: kaupunkikuvassa oli tossua monessa eri värissä, enkä olisi itse voinut olla iloisempi, kun sain ystäväpariskunnalta vanhat huopatossut itselleni.



Pitämässään Made by Finland -esitelmässä suunnittelija tähdensi, kuinka tärkeää on, että meillä on Suomessa nimenomaan sellaista osaamista ja taitoa, joka on meillä lähes sisäsyntyistä, Suomen valmistamaa. Suomalaisten tuotteiden myyntivaltti on usein tarina. Vaikka emme pidä huovutusta kovinkaan eksoottisena, on lähdevedellä huovutettu villa ulkomaalaisille todella erikoista. Ja onhan se, jos miettii vaikkapa maailmanlaajuista pohjavesitilannetta! Choklatin huopajalkinemallisto oli kansainvälisillä messuilla kiinnostuksen kohteena nimenomaan tarinansa ja taustansa vuoksi, toisin sanoen suomalaisuus oli valttia. Ja mitä sanotte siitä, että Crocsin edustajat kävivät ostamassa itselleen näitä huopajalkineita?



Kun Choklatilta kysyttiin, mikä hänen mielestään on Suomessa parasta, saattoi vastauksen lopulta tiivistää, että Suomessa parasta on lähes kaikki. Choklat ei kaivannut junalla matkustaessaan kannettavaa tietokonetta tai laajakaistayhteyttä, kun ikkunasta oli matkan aikana mahdollisuus ihailla suomalaista, lumista metsämaisemaa. Ja mitä tulee suomalaiseen design-osaamiseen, voi jokainen kurkistaa kaappeihinsa. Harvemmin tulee mietittyä, että se Airamin punainen termospullo on maailmalla arvostettu design-tuote. Jokaisen tuotteen takana on suunnittelija, ja suomalainen muotoilu, teollinenkin, näyttää olevan maailmalla arvossaan.


Ja nyt se osuus, joka koskettaa mielestäni meitä käsityöläisiä blogimaailmassa. Jos tuotteiden takana kiinnostavaa on tarina, niin missäpä olemmekaan olleet uraa uurtavia, kuin juuri siinä? Lähes jokaisella on tarina kerrottavanaan neulomastaan sukkaparista; mistä lanka on peräisin, kuinka kutimet kulkivat kepeästi eteenpäin tai kuinka matka oli raskas ja solmujen kyllästämä. Kuinka kutoessa ajatteli lämpimin ajatuksin valmiiden sukkasten saajaa.

Choklat ilmaisi myös huolensa perinteisten suomalaisten käsityötuotteiden valmistustaidon hiipumisesta. Suunnittelija kertoi, että Suomessa on enää yksi henkilö, joka osaa opettaa tuohituotteiden valmistusta! Käsityöllä on siis merkitys, ja näin ollen myös meillä, jotka keräämme tarinat talteen ja pidämme käsityötaitoa yllä.

Lisätietoja:
Aki Choklat ja artikkeli Aki Choklatista MTV3:n sivuilla
Huopaliike Lahtinen

Kuvat: Huopaliike Lahtisen sivuilta

lauantai 23. lokakuuta 2010

Värinä harmaa

... ja maastoutuminen vaihtelevan synkeisiin keleihin on helppoa.





Harmaa tuntuu olevan minulle uusi musta, ainakin ulkopukeutumisessa. Olen huomannut vaatekaappini sisältävän lähinnä tummia vaatteita, jotka sopivat keskenään yhteen. Lopputuloksena kahlaan muutoinkin harmaassa kelissä tummiin pukeutuneena. Olen koettanutkin hankkia myös muun värisiä vaatteita, ja aloittanut värityksen, no, harmaalla.

Välikausitakin kanssa ei tuntunut olevan sopivaa päähinettä, joten puikot heilumaan.




Lankana Schachenmayr nomotta
Puikot kokoa 2

Pipon kruunaa tupsu. Tällaisia en ole askarrellut kai ala-asteen jälkeen! Ehkä alitajunnassa kummittelevat lapsuudesta kavereiden hillittömät tupsupipot, joihin nuoskalumi tarttui hanakasti kiinni, ja lopulta koko myssy ei ollut kestää päässä...

Muutama vuosi sitten askartelin Älä osta mitään -päivänä pullonkorkista ja pitsistä korun, jonka keskustaan liitin heijastavaa kangasta. Tupsupäähineeseen yhdistettynä se luo hieman tårta på tårta -efektin, mutta halpana henkivakuutuksena ajattelin sitä kuitenkin pitää tuossa ohimolla kiilumassa. Olen pohtinut, että pitäisi neuloa pipo tai lapaset, joihin jo valmiiksi kutoisi heijastinlankaa sekaan!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Eat Pray Love

Päätin hetki sitten pitkällisen lukuprojektin, ja koska olen esitellyt muitakin lukuprojekteja, päätin vilauttaa teille seuraavaa teosta.

Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.




Kirjan tyyli on päiväkirjamainen. Kirjoittaja on kokenut avioeron ja lähtee itsetutkiskelumatkalle vuodeksi, viettäen useamman kuukauden Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Italiassa hän keskittyy ruokaan, Intiassa meditointiin ja hengellisyyteen ja Indonesiassa hän pyrkii yhdistämään nämä molemmat.

Kirja sukeltaa alussa melko syviin vesiin ja toisen selviytymiskamppailua oli raskasta lukea. Raskaan alun jälkeen kirja lähtee hienosti käyntiin, mutta aika ajoin se menetti minusta jännitteen.Kirja lojuikin pitkän ajan lukematta, ennen kuin kävin siihen uudestaan käsiksi. Lisäksi suomennostyö on ainakin tässä vuoden 2007 painoksessa ajoittain heikko; häiritseviä kirjoitusvirheitä on minun makuuni liian runsaasti. Teoksessa on mielestäni mielenkiintoinen "selviytymistarina" ja sen mukana pääsee edulliselle matkalle maailman eri kolkkiin.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka kirja on muokkautunut elokuvaksi. Tosin Julia Roberts Elizabethinä tuottaa melkoisia ennakkoluuloja. Pidän hänestä näyttelijänä, mutta olisin toivonut pääosaa näyttelemään jonkun "tavallisen pulliaisen".

Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...



Kesän parvekkeella viihtynyt Pelargonia uhmasi kylmää syyssäätä
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.




tiistai 12. lokakuuta 2010

Pienen pojan paita




Ystäväni "perusti perheen" ja päätin lähettää esikoisen kunniaksi jotain itse tehtyä. Työksi valikoitui villapaita noin puolivuotiaalle. Jätin puseroon jonkin verran kasvun varaa, ja näin syksymmällä tuolle on ehkä enempi käyttöä.



Vauvan neule
n. 1/2-vuotiaalle
Moda 1/2007
Lankana harmaa 7 veljestä



Napit löytyivät omista varastoista.
Niissä on aitoa helmiäistä!

Vaihdoin ohjeen korinpohjaneuleen sileään. Lankakin oli hieman tuhdimpaa, mutta miusta puserosta ei tullut liian kankeaa tai karhea. Tulevalla käyttäjällä on niin vahvat pohjalaiset juuret, että vauveli kierii siinä varmasti pelkän sisun voimalla!

Tässähän pitää alkaa liikutella kutimia tiuhempaan tahtiin, mikäli aion saada jouluksi jotain valmista. Tänne keskiseen Suomeen satoi viime yönä ensilumi joten villasukkakausi saatiin korkattua! Lisäksi hattuhyllyllä ei tuntunut olevan "mitään sopivaa", joten pitänee neuloa itsellekin uusi pipo.




sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Avainpiilo

Kesä alkoi omalta osaltani reissaten. Käväisin viikon mittaisella tervehdyskäynnillä ystäväni luona Brysselissä. Matka sisälsi runsaat määrät hyvää ruokaa ja juomaa, erilaisia nähtävyyksiä ja tietysti mukavaa ja kaivattua seuraa!



Maistelimme näitä trendi-herkkuja, macaroneja, pariin otteeseen. Tässä Pierre Marcolinin taidonnäyte kookos-macaronista.



Loppuviikosta kävimme asemalla olevalla sunnuntaitorilla. Myynnissä oli kaikkea mahdollista, enkä hetkeen ole nähnyt niin kiivasta vihannesten myyntiä, kuin tuolloin. Myynnissä olleiden kankaiden kuosit olivat pohjoismaiselle hieman liian räväköitä, mutta organzaa useissa väreissä sai euron metrihintaan, joten sitä tuli kannettua kahdessa eri värissä jo valmiiksi täysissä matkalaukuissa kotiinkin.



Muutoin olen viettänyt lämmintä kesää opintojen parissa ja välillä pulahtanut järveen viilentymään. Ja koska opintojen ohessa tulee kehiteltyä monenlaista korviketoimintaa, sain äkillisen puuskan järjestellä ompelu-, askartelu-, ja neuletarvikkeet. Vanhoja projekteja löytyi muutamia, ja osasta luovuinkin aika ankaralla kädellä. Uuden avainpussin kuitenkin koin tarpeelliseksi, joten sen otin ensimmäiseksi työn alle.



Irrotin vanhasta rikkinäisestä avainpussista vetoketjun, ja ompelin uuden taannoin hankkimastani Finlaysonin kernisestä muumi-kankaasta. Tuli ihan voittaja-olo, sen verran tuota pientä vetoketjua tuli käsissä pyöritellä ja miettiä kiinnitystä.



Loppuun kerron vielä kirjavinkin. Lentomatkalla Brysseliin aloitin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-kirjaa, ja siitä olen vauhdilla jatkanut sarjan muihin osiin. Erakkoravut ja Vihreät niityt miellyttivät myös, joten jos jollakin on puutetta luettavasta rannalla, niin tätä sarjaa kannattaa kokeilla.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kalajoki-sukat

Ystävälle lahjaksi neuloituvat Kalajoki-sukat. Ohje oli selkeä, kuten moni muukin on mainostanut. Neuloin ohjeesta poiketen sukat Seitsemästä Veljeksestä. Lopputulos oli ehkä hieman järeämpi, mutta varmasti lämmin. Samalla voin iloita lankavarastojen vähittäin tapahtuvasta hupenemisesta, jes!



Rapakon takaisena tuliaisena sain mahdollisuuden kasvattaa tomaatin jos toisenkin. Siemenet kylvin paketin mukana tulleeseen multapellettiin, joka kastelun jälkeen kupli ja kuohui, mutta asettui kuitenkin kiltisti purkkiin aloilleen. Tiedossa on kärsimätöntä odotusta! Aiemmin kylvämäni herneet ovatkin jo versoneet ja kotikonnuilta tuodut omenapuun oksat puhkeavat kukkaan piakkoin. Kun kevättä ei ehdi ihmetellä ulkona, on se nähtävästi tuotava sisälle.


sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Totoro-lapaset


Neuloin eräälle ystävälle Totoro-lapaset ravelrysta löytyneen ohjeen pohjalta. Ohje oli ollut mielessä jonkin aikaa, kunnes keksin, kenelle voisin kyseiset lapaset toteuttaa.

Itse olen nähnyt japanilaisen Tonari no Totoro/Naapurini Totoro -elokuvan ala-asteikäisenä ja se iski jo silloin. Nyt vanhempanakin se viihdyttää, kuten kyseisen Studio Ghiblin muutkin filmit.



Kirjoneuleita en ole harrastanut hetkeen ja tässä projektissa se näkyy hieman ikävällä tavalla. Ihan ensimmäisessä lapasessa mentiin niin ronskisti metsän puolelle jo lankavalinnoissa, että se makaa yhä työpöydällä surkeana odottamassa purkutuomiota. Viralliset lahjalapset onnistuivat sitten jo paremmin. Tumput ovat melko kapeat, mutta lahjan saaja vakuutteli, että pitää napakoista lapasista.



Mukavimpana yksityiskohtana lapasissa on mielestäni kämmenpuolen sade-kuvio ja peukalossa seikkaileva pikku-Totoro, joka on lehden alla suojassa sateelta!

Mikäli kyseinen elokuva on jolta kulta vielä näkemättä, niin suosittelen sitä lämpimästi!

Totoro-kuva Googlen kuvahaulla.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Sveiki - Terveisiä Latviasta

Vietin miniloman Latviassa ihastellen Riian vanhaa kaupunkia. Nähtävää oli paljon, muutamassa päivässä ehti nähdä aimo annoksen, mutta seuraavaankin kertaan jäi vielä muutama kirkko ja museo vierailtavaksi!



Näkymä Pyhän Pietarin kirkon tornista Daugava-joelle




Näköala samaisen kirkon huipulta

Matkalta tuli vahingossa hankittua jopa yksi kerä lankaakin. Vierailimme Hobbywool - neulekahvilassa/liikkeessä. Puoti oli viehättävässä vanhassa rakennuksessa. Myytävänä oli minullekin tuttuja merkkejä, mutta myös omaa tuotantoa.

Joka tapauksessa, jos satutte Latvian reissuillanne kyseisille kaduille, suosittelen vierailemaan liikkeessä! Katsotaan mitä langasta saan aikaiseksi, koeneuloin sitä jo vimmatusti junaillessani itseäni opiskelujeni pariin. Gradun aloittelu on saanut minut neulomaan vaarallisen paljon...

Uzredzesanos - Näkemiin!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Vauvanpeitto



Pikkuinen vauvanpeitto valmistui rotinaviemisiksi helmikuun alussa. Isoäidin neliöitä oli 72 kappaletta ja kooltaan ne olivat noin 8x8 cm. Pohdiskelin, olisiko peiton pitänyt olla hieman suurempi, mutta näytti siltä, että puolimetrinen pikkumies mahtuu peitolla pötköttelemään ainakin näin alkuun. Ja myöhemminhän paikallaan olo ei varmaan kiinnostakaan niin paljon?



Lankana käytin ruskeaa Mandarin Petitiä ja vihreää Garn Studion Safrania. Koukku oli kokoa kolme. Peiton taakse oli tarkoitus kiinnittää vielä ruskea puuvillakangas, jotta peite olisi esimerkiksi vaunuissa käytettynä lämpimämpi. Taustakangas jäi kuitenkin pois, sillä aloin epäillä, ettei sen kiinnitys joustavaan virkattuun reunaan onnistuisi siististi.



Tämä työ oli mittavin hetkeen. Lankaa jäi vielä, joten ehkä siitä syntyy vielä vaikkapa pieniä neuleita jatkossa. Vauvoja on tulossa lähipiiriin useampikin. Seuraavaksi kuitenkin lapasia ja pipoja aikuisille ystäville!


perjantai 8. tammikuuta 2010

Isoäitien peruja

Hetkiseksi vielä viime vuoteen, joka ei näemmä käsityösaavutuksiltaan ollut kovinkaan kummoinen.

Sain joululahjaksi kauniin ripsiliinan, jolle ei vielä ole aivan arvoistansa paikkaa. Muisti virkistyi kuitenkin sen verran, että havaitsin aikoinani ylioppilaslahjaksi saamani kahviastiaston käyvän liinan kanssa hyvin yhteen.




Arabian kahviastiasto on äitini mummon peruja, ja toistaiseksi se makaa "kapiokirstussa" säilössä, eli tilanteessa on sikäli hieman lavastuksen makua. Hento vaaleanpunainen ja harmaa kulkevat kuitenkin mukavasti käsi kädessä!




Hieman toisenlaisen värimaailman äärelle olen päässyt näitä tilkkuja tehdessäni. Isoäidin neliöitä sain loman aikana virkattua 72 kappaletta ja niistä pitäisi muotoutua pienikokoinen pötköttelyalusta rotinaviemisiksi. Aloitin kyseisen peiton virkkauksen jo aiemmin syksyllä, mutta suorakaiteen virkkaus olikin melko haastavaa. Peitto muistutti alkumetreillä lähinnä kolmiota, joten purkupuuhien jälkeen päädyin neliöihin. Katsotaan kuinka tässä vielä käy, palojen liittäminen on vasta aluillaan.