maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulun kortit

Päässä on soineet pienet tiu'ut ja kalenterin sivuilla on pelkkää helinää ja helskettä. Ja varmaan saman tunteen voi jakaa moni näin vuoden loppukirin lähestyessä. Edellisenä vuonna en laitellut kovinkaan paljon joulukortteja, mutta nyt tämän vuoden lopun häämöttäessä ajattelin kuitenkin ilahdutta kanssakulkijoita jouluisella postilla. 


Koska korttiralliin en kovin montaa omaa tekelettä ehdi laittaa, ajattelin kannattaa muita taitavampia pienellä rahallisella panoksella. Deko-lehden numerossa 11 oli kiva kollaasi jouluisista korteista ja koska Kanelimaahan ehdin muutoinkin tutustua, tilasin muutaman kortin Kanelikaupasta.


Ja tänään ne saapuivat silkkipaperiin käärittyinä!


Se ken tuollaisen kortin minulta saa, tietää että olen pyrkinyt pienellä summalla tukemaan kotimaista taidetta sekä Hope-yhdistystä.


Lisäksi olen viehtynyt Piia Myllyselän kortteihin ja viikonloppuna nappasin seuraavanlaisia muutaman mukaan:


Tekstiin kiteytyy mielestäni kiva ajatus, vaikkei tässä enää itsekään mitään teinejä olla...

Muutama käsityökin tuolla odottelisi esittelyään, vaan on se ollut niin hoppua, että jäävät nyt taas esittelemättä. Pidän teidät siis jännityksessä!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Onnen tähti otsalla

Harmaana ja sateisena alkanut lokakuun ensimmäinen viikko antoi kuitenkin toivoa, kun keli kirkastui päivän mittaan. Senpä vuoksi pyrin saamaan asialliset hommat ajoissa purkkiin, jotta ehtisin vielä valoisaan aikaan nappaamaan kuvan tästä pienestä neuletyöstä. (Ja sanottakoon, ettei muutaman sentin levyisestä neulekaistaleesta omassa päässä saa kovin runollista materiaalia, mutta tässä se silti on!)


Harmaa helmineuleinen panta oli oivallinen pikkutyö, johon sain hukutettua parin  hieman erivärisen harmaan lankakerän loppua. Askaroin pantaa varten heijastinkukan, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani alkoi tuntua, etten ole sellaista kukka pipossa -tyyppiä. Korurasiasta löytyi kuitenkin ystävän valkosavesta valmistama tähti, joka sopii minusta työn värimaailmaan kivasti. Idean pantaan sain Kalastajan vaimo -blogista.


Tänä syksynä tein siinä mielessä poikkeuksen, etten aloittanut uutta harrastusta. Aikaisemmat harrastukset ovat toki olleet mukavia, rakkaita ja kehittäviä omalla tavallaan, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla enemmän tai vähemmän suorituksen kaltaisia. Ja kun vielä opiskelijan kirjoissa olevana saan jatkuvasti kehittää itseäni valmistuminen kepin päässä porkkanana heiluen, ei oikein jaksa hamstrata suorituspisteitä vähäisellä vapaa-ajallaan. Senpä vuoksi päätin keskittyä uudelleen neulomiseen. Itseäni on hieman harmittanut, että neulemaailman trendit liukuvat ohi ja kun ehdin harkitsemaan jotakin neuletta, joka olisi juuri nyt todella "in", ehtii  aina tulla uusia. 

  

No, tällaisena yhden neuleen ihmeenä olen kuitenkin nyt huomannut, että neulekorissa on tällä hetkellä mittaviakin projekteja työn alla! Ja olen lisäksi käynyt jo kahdesti neuleillassa! Kaksi tuntia pelkkää neulomista, uskomatonta! En edes uskaltanut ajatella, että paikallaan kököttäminen lankakerien ja inspiroivien kirjojen ja lehtien ääressä voisi olla niiiin terapeuttista, mutta kyllä vaan, olen tainnut kuitenkin hurahtaa neulomiseen uudelleen. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä. :)

tiistai 2. elokuuta 2011

Arkistojen aarteita

Kotikodin leikkimökkiä siivoillessa löysin nämä viirit. Kouvola, Iisalmi, Langinkoski ja Lappeenranta koristivat leikkimökin seinää. Joskus näistäkin on käyty veljen kanssa kiivaita taisteluja, mutta oletan, että sain hetkellisen voiton, sillä kiikutin viirit yksiötäni koristamaan.

 

Muutama viireistä sai hieman lisäpatinaa pintaan, kun huljuttelin niitä kuumassa tiskiainevedessä pölyjä poistaessani. Muovi/kangas -sekoitteisten viirien maali karisi pesuvadin pohjalle, mutta kyllä niistä vielä selvän saa.


Sidoin viirit toisiinsa ja ripustin ne kellanvaaleaa kylpyhuonetta koristamaan. Voisiko tätä kutsua camp-henkiseksi sisustukseksi?


Samaisista lapsuuden aarrekätköistä löytyi New Kids on the Block -rintamerkki. Olen ollut muistaakseni viiden tai kuuden ikäinen kun voitin merkin syysmarkkinoiden arpajaisista. Itse en niin kovin ymmärtänyt merkin tai varsinkaan yhtyeen päälle, mutta tytöt, jotka vastasivat arpajaisista yltyivät "Sait Nyykidsontheblokin rintamerkin, iiiii!" -kiljuntaan. Samalla tajusin omistavani jotain to-del-la hienoa. Ja onhan se, melko hieno.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mustikansininen leninki

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä


Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.


Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.


Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin. 


Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...


Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä  tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kesämatka Kristiinankaupunkiin (och samma på svenska)

Harrastin viikonloppuna maakuntamatkailua ja tutustuin Suomen läntisiin osiin. Kaakkois-Suomen kasvattina maisemat olivatkin aivan erilaisia ja ajoin tuntui, kuin olisi siirtynyt ulkomaille. Strömsö-henkisen matkani kohokohta oli Kristinestad, eli Kristiinankaupunki.


Kristiinankaupungissa ehdin vierailla viikonloppuna jopa kahdesti ja tieni vei molemmilla kerroilla kaupungin ehdottomaan helmeen, Café Vinkeliin. 


Vinkel sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla ja sinne on helppo löytää. Kivijalassa sijaitsevan kahvilan yhteydessä on myös valloittava sisustukseen keskittynyt pieni myymälä. 

 
 

Olisin voinut ihastella myymälän harkittuja asetelmia vaikka kuinka kauan, mutta kahvilan puolen herkut vetivät puoleensa erityisen tehokkaasti. Kuvassa suklaata ja valkoista suklaata sisältävä cookie-kakku, joka on sisältä hieman tahmea ja keksimäinen. Taka-alalla on mutakakkupohjainen tummaa suklaata, vadelmaa ja tuorejuustoa sisältävä herkku.


Kakkuannoksista selvittyämme kiertelimme vielä hieman kaupungilla matkaseuran kanssa. Meneillään oli kesämarkkinat ja hulinaa riitti, sillä paikallislehdestä muistan lukeneeni, että kojuja taisi olla useamman sadan metrin verran.Löysimme myös Vinkelin Pakarituvan, jossa on mahdollisuus majoittua, mikäli kaupungissa haluaa viettää pidemmän aikaa. 


Halusimme myös käydä katsomassa Kissanpiiskaajankujaa sen erikoisen nimen vuoksi. Meille kerrottiin, että se on Suomen kapein kuja, jossa saa ajaa autolla! Itse en kyllä lähtisi kokeilemaan, auto voisi olla hieman karsitumpi malli kyseisen kujarallin jälkeen...



Kristiinankaupunkia voin suositella lämpimästi kesälomakohteeksi. Onhan se hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow -verkostoon! Ja mikäli matka käy Kristiinankaupungin sijaan pääkaupunkiimme, voi Vinkelin sisustuspuoleen tutustua myös siellä, sillä Vinkel Homes löytyy Helsingistä osoitteesta Tehtaankatu 7.

Lisätietoja:

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

torstai 7. heinäkuuta 2011

This is the Indian style

Kodin arkistojen kätköistä löytyi kansioittain vanhoja käsityölehtiä. Koska muoti kiertää, muistelin, että joissakin numeroissa oli muutamia malleja, joita olisi kiva kokeilla. Niinpä tartuin toimeen, ja sain itselleni pellavaiset haaremihousut vuodelta 1986!



Terveisiä siis Intiasta! Täytyy myöntää, että 80-luvulla homma on otettu vakavasti. Tuon vuosikymmenen haaremihousuissa ei nimittäin ole kangasta säästelty! Tällä hetkellä kaupan hyllyiltä löytyvissä vastaavissa haarasaumaa on laskettu lähinnä muutamalla sentillä. Kaavoja piirtäessa oli jo huomattavissa, millaiset valtaisat pöksyt paininjalan alle olivat päätymässä.


Jouduinkin hieman muokkaamaan kaavaa, sillä pilkulleen ohjeiden mukaiset housut olisivat olleet meikäläistä kainaloihin saakka. Myös haarasaumasta otin kymmenisen senttiä pois ensimmäisen sovituksen jälkeen, sillä kangas kertyi jalkojen väliin aika epämiellyttävästi, ja vyötärön rypytys oli jo valmiiksi haastavaa. Päädyinkin lopulta tekemään vyötäröllä laskokset. (Jotka tosin antavan melkoista vaippamaista efektiä, mutta... ei välitetä siitä.)



Taskujen onnistumisesta olin jopa hieman yllättynyt. En ole aiemmin moisia tainnut tehdäkään ja toisella puolella vetoketjun JA taskun yhdistelmä vaati kyllä melkoista pyörittelyä. 


Vaikka housut ovat, no, aika valtaisat, ja, no tekevät alaruumiin melko pallomaiseksi, ovat ne joka tapauksessa mukavat. Varsinkin matkustaessa ja mökillä! Pussihousut: parhaat bussihousut! Näin tuumasin juhannuksena, jolloin housut pääsivät testikäyttöön. Ja pellava materiaalina on toimiva vaihtelevissa kesäkeleissä: lämmin viileinä ja vilpoisa ja hiostamaton kuumina päivinä. (Ja rypyttömyyden voi toki unohtaa!)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Sukat makkaralla

Ystävän syntymäpäiviä juhlistettiin helteisissä tunnelmissa viikonloppuna. Lahjaksi valmistuivat kirjavaraitaiset sukat.


Sukkien varsissa on  hieman 1990-luvun alun aerobic-henkeä, mutta eniten näistä tulevat mieleen ehkä Marimekon lasisto, joka kantaa nimeä "sukat makkaralla". 


Lankana toimi valkea Nalle-lanka ja raitoihin lisäilin lankakorista löytyneitä Kool Aid-värjättyjä lankanöttösiä vuosien takaa. Varteen lisäilin nurjia kierroksia sileiden väliin ja muutoin neuloin sukan perussukan tapaan. Värityksestä tuli heleän pinkki. Toinen sukista valmistui ajomatkalla ja vielä juhla-aamuna lahjaa piti hieman valmistella. No, nappiajoitus kuitenkin!


Vieraita hemmoteltiin maittavalla brunssilla ja pöydän kruunasi jätti-Pavlova!

tiistai 31. toukokuuta 2011

Terveisiä yrttitarhasta

Löysin toukokuun alussa olleilta paikallisilta käsityö- ja kierrätysmarkkinoilta lusikasta tehdyn yrttimerkin. Yrttimerkkejä voi tilata myös netistä Beloved-sivustolta ja mikäli lusikoihin haluaa oman tekstin, sekin onnistuu! Omani on jälkiruokalusikasta tehty merkki, mutta markkinoilla näin myös ruokalusikoista tehtyjä, suurempia, merkkejä.

Kun oli yrttimerkki, oli hommattava kasvikin. Ostin varmuudelta kaksi ruukullista basilikaa ja istutuksen jälkeen sijoitin ruukun ikkunan ääreen. 


Taannoisen Helsingin matkan aikana koko kasvi oli pitkin ruukun kylkiä kun saavuin kotiin. Olin kyllä reilulla kädellä kastellut kasvin istutuksen yhteydessä, mutta näin jälkikäteen olen huomannut, että kyseinen yrtti imee vettä aivan mahdottomasti. Olenkin kastellut basilikaani ns. altakasteluna ja niin hartaasti, että jokainen irrotettu lehti ruokaa maustamaan on kyllä tarkoin mietitty! 
 

Innostuksen mintun kotikasvatukseen sain Bulevardilla nautitusta jogurttiherkusta. Minttua joutuu hieman tukemaan langalla, mutta muuten se on pärjännyt ruukussa mukavasti eikä ole yhtä janoinen kuin ruukkunaapurinsa.


Sekä basilikaa että minttua olen käyttänyt aina kun mahdollisuus on tullut. Viimeviikon illallisvieraat toivat mansikoita mukanaan ja marjarahkan kanssa tuore minttu oli melkoinen hitti!




maanantai 30. toukokuuta 2011

Tee se itse-ideologian vastarinta

Hihii, olipa pakko jakaa tämä Uuden mustan kirjoitus tänne.

Älä Tee Sitä Itse 

Vaikka käsitöistä ja muista askarteluista pidänkin, on sitä useasti huomannut, että helpommalla pääsisi, kun antaisi muiden tehdä. Ja mikä siinä on, että käsityömarkkinoilla hokee päässään "tuon nyt tekisin itsekin" ? Ja jättää ostamatta, eikä sitten kuitenkaan koskaan tee... Voisiko ajoittainen ÄTSI-henkisyys olla hyväksi?

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Se oli kuin leikkiä

Asiallisia hommia on ihan riittämiin. Sen vuoksi ajattelinkin "kanailla päättömästi" ja tein reilun vuorokauden mittaisen pääkaupunkiin suunnatun retken. Kun nyt alkuviikkokin on tuntunut kovin tahmealta, ajattelin piristää itseäni muistelemalla mukavaa hengähdyshetkeäni.


Helsingissä käppäily oli kuin pieni yllätysseikkailu. Alkuun pahoittelin, etten ottanut mukaani karttaa, mutta ajattelin löytäväni kohtuullisen suuntavaiston avulla sinne, minne haluaisin. Tämä osoittautui yhdeksi parhaista päätöksistä, sillä löysin monta kivaa juttua lähinnä niin, että "eksyin" paikalle.

Ensimmäinen parhaista eksymisistäni tapahtui, kun muistelin vuosi sitten nähneeni kivan kahvilan, jonne en tuolloin ehtinyt piipahtaa. Kyseessä oli Bulevardin kahvisalonki, joka tarjoili viikonloppuaamuisin runsasta aamiaista. Aamupala oli hintava, mutta sisälsi vaikka mitä herkullista. Kuvaan ehti jälkiruoaksi tarjoiltu jogurttiherkku, jota on pakko kokeilla joskus kotonakin. Herkku sisälsi mm. hunajaa, hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja minttua. Jogurtin ja tuoreen mintun sekä hunajan yhdistelmä oli suorastaan mieltä ylentävä!


Italialaisten turistien jutustellessa ympärillä ja auringon siivilöityessä ikkunalaudan kasveihin juuri sillä oikealla tavalla, saatoin kuvitella itseni jonnekin hieman Helsinkiä kauemmas!


Heti seuraava yllätyseksyminen tapahtui Design Districtin alueella, jossa oli keväiset ulkomarkkinat. Pöydissä oli vaikka mitä ihanaa, mutta tyydyin vain ottamaan mukaani paikalla jaetun gerberan. Myöhemmin päivällä samoilla seuduilla harhaillessani huomasin myös yläilmoissa liehuvat kauluspaidat!



Päivän muuhun ohjelmaan sisältyi Samu-Jussi Kosken haastattelun seuraaminen Skannon liikkeessä, Vanhan ylioppilastalon muotimyyjäisissä pyörähtäminen, Ravintolapäivän sivusta seuraaminen ja lopulta oman, pienen piirin ravintolapäivä ystävän uutukaisessa tuvassa. Viikonloppu päättyi 10 kilometrin hölkkähuipentumaan, kun selvitin tieni maaliin Naisten kympissä! Mahtava loma ulkomailla!


Niin, ja blogin hienosti uudistunut ilme on veljen käsialaa!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Pikkupojan slipoveri

Liivi Moda 2/2007
Lanka Mandarin Petit ja Garn Studion Safran


Liivin oli tarkoitus valmistua (jotenkin kummasti lähes kaikki postaukset alkavat samalla lauserakenteella: oli tarkoitus) helmikuisille 1-vuotissyntymäpäiville. Ja valmistuikin, mutta hieman liian pienenä. 


Ohjeen liivi oli valmistettu villalangasta, joka toki joustaa hieman puuvillalankaa enemmän. En osannut ottaa tätä huomioon, ja tikutin kaula-aukosta turhan napakan. Muutamien purkuoperaatioiden jälkeen sain kaula-aukon huoliteltua siten, että liivi menee käyttäjälleen päälle. Lapsilla on hyvä tapa kasvaa, ja liivi oli onneksi sen verran reilu, että parin kuukauden toimitusajan viivästyksestä huolimatta se menee luultavasti vielä näillä keväisillä keleillä päälle. 


Nyt ollaankin sitten siinä auvoisessa tilanteessa, että työn alla ei oikeastaan ole mitään projektia. Korillinen pientä korjausta vaativia töitä on toki siltä varalta, jos tekeminen noin yleensä sattuu loppumaan tästä maailmasta. Mutta mitäköhän sitä keksisi tehtäväksi, vaikka ihan itselle?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Soppaa ja silityskuvioita


Sunnuntain lounaaksi loihdin itselleni pikaisen keiton. Aiemmin kertomani ruokavaliouudistus on tuonut kaappiini punaisia linssejä, ja päätin kokeilla niitä tällä viikolla jo toistamiseen. Tähän tomaattipohjaiseen keittoon yhdistin
  • punaisia, liotettuja ja huuhdeltuja linssejä
  • hieman vihreää paprikaa
  • mausteita ja 
  • 2 dl paseerattua tomaattia   
Keiton nautiskelin raejuuston kera. Keitosta tuli melko tulista, maustamisessa on muutenkin hieman opettelemista. Aiemmin viikolla tein tomaatti-vuohenjuusto -keittoa punaisten linssien kera, ja siitä tuli itse tehtynä eineskeiton vertaista, ellei jopa parempaa, jos nyt oikein kehaisen!

Lisäaineeton elämä on ollut ensimmäisen vajaan viikon ajan melkoista tutkimusmatkailua. Myös muutamia myönnytyksiä olen joutunut tekemään väkisin. Esimerkiksi laitosruokailuun minun on lähes mahdotonta vaikuttaa ja opiskelijana olisi typerää jättää syömättä lämmin ruoka 2,50 euron hintaan. Lisäksi huomasin, että mikäli aion syödä esimerkiksi tiettyjä maitotuotteita, on lisäaineita mukana jonkin verran bakteeri- ja homekasvua hillitsemässä. Tällä hetkellä etsin lisäaineetonta leikkelettä leivän päälle, jossa uskon olevan puuhaa kerrakseen...

Lisäksi huomasin,etten nähtävästi halua vain lisäaineetonta, vaan myös luomua ja mielellään kotimaista. Näiden tiettyjen tekijöiden kanssa ruuan hankinnasta tuleekin joissain tilanteissa melko kinkkistä ja kyseenalaistuksia joutuu tekemään monenkin ruoka-aineen kohdalla. Kaikenkaikkiaan uskon kuitenkin, että näistä pohdiskeluista on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

 Kuvan alalaidassa on mielestäni ilmiselvä Shamaani Pusutin Putouksesta. :) 

Tähän loppuun esittelen vielä seuraavan: Sukie-silityskuviokirjanen. A5-kokoiseen kirjaan on sisällytetty 20 silityskuvioarkkia erilaisilla somilla kuvioilla. Sain kirjan ystävältä lahjaksi Tukholman matkalta, ja kyseinen kirjaidea on minulle ainakin kokonaan uusi. Lähipiiri saakin varmasti jatkossa keittiöpyyhkeensä ja t-paitansa näillä kuvioituina, hahaa!

 

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!