maanantai 13. elokuuta 2012

Lahjakirstu

Ajatusten ei todellakaan tarvitse olla vielä vuoden vaihteessa ja joulussa, ja lopetankin kyseisen ajankohdan aktiivisen miettimisen ihan pian. Sitä ennen kerron kuitenkin seuraavasta suunnitelmasta, jota olen jo hetken aikaa hautonut.

 

Useina vuosina aiemmin olen loka-marraskuun alussa havahtunut ajatukseen, että entäpä jos pyrkisin tekemään mahdollisimman monta joululahjaa omin kätösin! Lopputuloksena on ollut yksi melkein valmis lahja ja muutama paketista paljastunut "lahjakortti", jossa luvataan oikean lahjan pikaista toimitusta...


Tänä vuonna olen hieman aikaisemmin liikkeellä, mutta myös aivan uudella taktiikalla. Tuumin, että neuloisin jonkin verran lahjoja ns. lahjakirstuun, joista sitten saajat saisivat oman valintansa mukaan ottaa haluamansa. Oletettavaa on ettei tämä kuvan matkalaukku täyty neuleista aivan ääriään myöten, mikäli edellisten vuosien ennusmerkit pitävät paikkansa. Senkin varalle minulla on jo suunnitelma. Jottei joulunajan yllätyksistä menisi aivan maku, jätän jotain paljastettavaa myöhemmäksikin.

 

Ilmeistä kuitenkin on, että valittavana on yhdet tällaiset aivan tavalliset talvikenkään sopivat lämmittimet edellä esitellystä Vuorelman Vedosta. Harvoin pääsee käymään niin, että suorastaan unohdan neuloneeni sukat kuten näiden kanssa kävi. Löytyivät tuolta paperipussista ja langatkin oli päätelty!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Harmahat

Olen huomaamattani hurahtanut harmaaseen. Ollaan jo siinä pisteessä, että mielestäni on olemassa "oikea harmaan sävy" ja "väärä harmaan sävy". Todellista "Greyn anatomiaa" siis.

Kesäkuussa löysin uuden lankakauppojen lempparin, Snurren. Sieltä kannoin somassa paperipussissa Vuorelman Vedon harmaata lankaa. Kerä muotoitui sedälleni syntymäpäivälahjaksi (ja tietenkin tuotannon ja toimituksen nopeasta aikataulusta on syyttäminen, ettei neulomuksesta ole kuvallista todistetta). 

Snurren ilmapiiristä inspiroituneena käväisin vielä kierrätyskeskuksessa, jossa käsiini tarttui oikea harmaiden kankaiden aarre: Marimekon Jokapoika-paidasta tuttua Piccolo-kangasta! (Tai näin ainakin toiveikkaana oletan, kankaassa kun ei ole hulpiota jossa olisi merkittynä kankaan valmistaja.) 

En vielä tiedä, mitä kankaasta voisi muotoilla. Voi olla että pidän sen vain aarteena laatikon pohjalla ja ajoin ihastelen sen sävyjä.


Koristekurpitsa, päärynä ja hunajameloni täydensivät mukavasti Vetoa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Ihan helmi juttu


Alkukeväästä työpaikallani järjestettiin korukurssi, johon osallistuin itsekin työpäivän päätteeksi toki innolla. Luvassa oli ohjattua helmiaskartelua, joten tällainen koruaskartelukammoinenkin uskaltautui mukaan. 
 
Ohjaajalla oli mukanaan auton peräkontillinen helmiä, joihin kokeneemmat askartelijat tarttuivat kiinni hanakasti. Koska itse lukeuduin aloittelijoihin, kuuntelin kiltisti vielä ohjeet; minkä mittaiset siimat on tarkoitettu millekin korulle ja missä sijaitsevat lukkojen paikat ynnä muuta tärkeää. Tämän jälkeen vain helmiastioille kalastelemaan! Erään työkaverin kanssa pyrimme toteuttamaan mottoa: kun silmissä sumenee, niin tahti kovenee! Osa osallistujista pujottelikin itselleen melkoisen määrän uusia koruja. Itse menin kaikista mahdollisuuksita ja ideoista aivan lukkoon ja pähkäilin näiden muutamankin äärellä jokusen tovin.
 

Sain aikaiseksi kolme rannekorua ja yhden kaulakorun, joista esittelyyn pääsevät kaksi. Vedenvihreiden ja kirkkaiden helmien yhdistelmä on ollut näin kesällä kiva lisä melko värittömään pukeutumiseeni. Murretut punaiset saavat odotella syksyn ns. harmaata kautta.
 
Tein myös yhden Snö of Sweden -henkisen rannekorun valkeista helmistä, mutta sen lahjoitin jo eteenpäin. Kaulakoru siirtynee myös jouluiseen lahjakirstuun...

(Tämän kesän muiden askarteluiden dokumentoinnin olen ns. ulkoistanut tähän blogiin. Ystäväni on kerännyt häitään varten melkoisen ideapankin ja ajoin ihan äimänä olen hämmästellyt, mitä kaikkea esimerkiksi paperista voikaan tehdä! Oma apuni on keskittynyt toistaiseksi suodattimien värjäykseen.)