piilosilmukka

Joulun kortit

2011-12-12T14:59:00.000+02:00

Päässä on soineet pienet tiu'ut ja kalenterin sivuilla on pelkkää helinää ja helskettä. Ja varmaan saman tunteen voi jakaa moni näin vuoden loppukirin lähestyessä. Edellisenä vuonna en laitellut kovinkaan paljon joulukortteja, mutta nyt tämän vuoden lopun häämöttäessä ajattelin kuitenkin ilahdutta kanssakulkijoita jouluisella postilla.

Koska korttiralliin en kovin montaa omaa tekelettä ehdi laittaa, ajattelin kannattaa muita taitavampia pienellä rahallisella panoksella. Deko-lehden numerossa 11 oli kiva kollaasi jouluisista korteista ja koska Kanelimaahan ehdin muutoinkin tutustua, tilasin muutaman kortin Kanelikaupasta.

Ja tänään ne saapuivat silkkipaperiin käärittyinä!

Se ken tuollaisen kortin minulta saa, tietää että olen pyrkinyt pienellä summalla tukemaan kotimaista taidetta sekä Hope-yhdistystä.

Lisäksi olen viehtynyt Piia Myllyselän kortteihin ja viikonloppuna nappasin seuraavanlaisia muutaman mukaan:

Tekstiin kiteytyy mielestäni kiva ajatus, vaikkei tässä enää itsekään mitään teinejä olla...

Muutama käsityökin tuolla odottelisi esittelyään, vaan on se ollut niin hoppua, että jäävät nyt taas esittelemättä. Pidän teidät siis jännityksessä!

Onnen tähti otsalla

2011-10-03T19:49:00.001+03:00

Harmaana ja sateisena alkanut lokakuun ensimmäinen viikko antoi kuitenkin toivoa, kun keli kirkastui päivän mittaan. Senpä vuoksi pyrin saamaan asialliset hommat ajoissa purkkiin, jotta ehtisin vielä valoisaan aikaan nappaamaan kuvan tästä pienestä neuletyöstä. (Ja sanottakoon, ettei muutaman sentin levyisestä neulekaistaleesta omassa päässä saa kovin runollista materiaalia, mutta tässä se silti on!)

Harmaa helmineuleinen panta oli oivallinen pikkutyö, johon sain hukutettua parin hieman erivärisen harmaan lankakerän loppua. Askaroin pantaa varten heijastinkukan, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani alkoi tuntua, etten ole sellaista kukka pipossa -tyyppiä. Korurasiasta löytyi kuitenkin ystävän valkosavesta valmistama tähti, joka sopii minusta työn värimaailmaan kivasti. Idean pantaan sain Kalastajan vaimo -blogista.

Tänä syksynä tein siinä mielessä poikkeuksen, etten aloittanut uutta harrastusta. Aikaisemmat harrastukset ovat toki olleet mukavia, rakkaita ja kehittäviä omalla tavallaan, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla enemmän tai vähemmän suorituksen kaltaisia. Ja kun vielä opiskelijan kirjoissa olevana saan jatkuvasti kehittää itseäni valmistuminen kepin päässä porkkanana heiluen, ei oikein jaksa hamstrata suorituspisteitä vähäisellä vapaa-ajallaan. Senpä vuoksi päätin keskittyä uudelleen neulomiseen. Itseäni on hieman harmittanut, että neulemaailman trendit liukuvat ohi ja kun ehdin harkitsemaan jotakin neuletta, joka olisi juuri nyt todella "in", ehtii aina tulla uusia.

No, tällaisena yhden neuleen ihmeenä olen kuitenkin nyt huomannut, että neulekorissa on tällä hetkellä mittaviakin projekteja työn alla! Ja olen lisäksi käynyt jo kahdesti neuleillassa! Kaksi tuntia pelkkää neulomista, uskomatonta! En edes uskaltanut ajatella, että paikallaan kököttäminen lankakerien ja inspiroivien kirjojen ja lehtien ääressä voisi olla niiiin terapeuttista, mutta kyllä vaan, olen tainnut kuitenkin hurahtaa neulomiseen uudelleen. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä. :)

Arkistojen aarteita

2011-08-02T11:13:00.000+03:00

Kotikodin leikkimökkiä siivoillessa löysin nämä viirit. Kouvola, Iisalmi, Langinkoski ja Lappeenranta koristivat leikkimökin seinää. Joskus näistäkin on käyty veljen kanssa kiivaita taisteluja, mutta oletan, että sain hetkellisen voiton, sillä kiikutin viirit yksiötäni koristamaan.

Muutama viireistä sai hieman lisäpatinaa pintaan, kun huljuttelin niitä kuumassa tiskiainevedessä pölyjä poistaessani. Muovi/kangas -sekoitteisten viirien maali karisi pesuvadin pohjalle, mutta kyllä niistä vielä selvän saa.

Sidoin viirit toisiinsa ja ripustin ne kellanvaaleaa kylpyhuonetta koristamaan. Voisiko tätä kutsua camp-henkiseksi sisustukseksi?

Samaisista lapsuuden aarrekätköistä löytyi New Kids on the Block -rintamerkki. Olen ollut muistaakseni viiden tai kuuden ikäinen kun voitin merkin syysmarkkinoiden arpajaisista. Itse en niin kovin ymmärtänyt merkin tai varsinkaan yhtyeen päälle, mutta tytöt, jotka vastasivat arpajaisista yltyivät "Sait Nyykidsontheblokin rintamerkin, iiiii!" -kiljuntaan. Samalla tajusin omistavani jotain to-del-la hienoa. Ja onhan se, melko hieno.

Mustikansininen leninki

2011-07-31T19:51:00.000+03:00

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä.

Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.

Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.

Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin.

Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...

Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!

Kesämatka Kristiinankaupunkiin (och samma på svenska)

2011-07-19T23:14:00.000+03:00

Harrastin viikonloppuna maakuntamatkailua ja tutustuin Suomen läntisiin osiin. Kaakkois-Suomen kasvattina maisemat olivatkin aivan erilaisia ja ajoin tuntui, kuin olisi siirtynyt ulkomaille. Strömsö-henkisen matkani kohokohta oli Kristinestad, eli Kristiinankaupunki.

Kristiinankaupungissa ehdin vierailla viikonloppuna jopa kahdesti ja tieni vei molemmilla kerroilla kaupungin ehdottomaan helmeen, Café Vinkeliin.

Vinkel sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla ja sinne on helppo löytää. Kivijalassa sijaitsevan kahvilan yhteydessä on myös valloittava sisustukseen keskittynyt pieni myymälä.

Olisin voinut ihastella myymälän harkittuja asetelmia vaikka kuinka kauan, mutta kahvilan puolen herkut vetivät puoleensa erityisen tehokkaasti. Kuvassa suklaata ja valkoista suklaata sisältävä cookie-kakku, joka on sisältä hieman tahmea ja keksimäinen. Taka-alalla on mutakakkupohjainen tummaa suklaata, vadelmaa ja tuorejuustoa sisältävä herkku.

Kakkuannoksista selvittyämme kiertelimme vielä hieman kaupungilla matkaseuran kanssa. Meneillään oli kesämarkkinat ja hulinaa riitti, sillä paikallislehdestä muistan lukeneeni, että kojuja taisi olla useamman sadan metrin verran.Löysimme myös Vinkelin Pakarituvan, jossa on mahdollisuus majoittua, mikäli kaupungissa haluaa viettää pidemmän aikaa.

Halusimme myös käydä katsomassa Kissanpiiskaajankujaa sen erikoisen nimen vuoksi. Meille kerrottiin, että se on Suomen kapein kuja, jossa saa ajaa autolla! Itse en kyllä lähtisi kokeilemaan, auto voisi olla hieman karsitumpi malli kyseisen kujarallin jälkeen...

Kristiinankaupunkia voin suositella lämpimästi kesälomakohteeksi. Onhan se hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow -verkostoon! Ja mikäli matka käy Kristiinankaupungin sijaan pääkaupunkiimme, voi Vinkelin sisustuspuoleen tutustua myös siellä, sillä Vinkel Homes löytyy Helsingistä osoitteesta Tehtaankatu 7.

Lisätietoja:

Café Vinkel

Vinkel Homes

Kristiinankaupunki

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

This is the Indian style

2011-07-07T21:57:00.000+03:00

Kodin arkistojen kätköistä löytyi kansioittain vanhoja käsityölehtiä. Koska muoti kiertää, muistelin, että joissakin numeroissa oli muutamia malleja, joita olisi kiva kokeilla. Niinpä tartuin toimeen, ja sain itselleni pellavaiset haaremihousut vuodelta 1986!

Terveisiä siis Intiasta! Täytyy myöntää, että 80-luvulla homma on otettu vakavasti. Tuon vuosikymmenen haaremihousuissa ei nimittäin ole kangasta säästelty! Tällä hetkellä kaupan hyllyiltä löytyvissä vastaavissa haarasaumaa on laskettu lähinnä muutamalla sentillä. Kaavoja piirtäessa oli jo huomattavissa, millaiset valtaisat pöksyt paininjalan alle olivat päätymässä.

Jouduinkin hieman muokkaamaan kaavaa, sillä pilkulleen ohjeiden mukaiset housut olisivat olleet meikäläistä kainaloihin saakka. Myös haarasaumasta otin kymmenisen senttiä pois ensimmäisen sovituksen jälkeen, sillä kangas kertyi jalkojen väliin aika epämiellyttävästi, ja vyötärön rypytys oli jo valmiiksi haastavaa. Päädyinkin lopulta tekemään vyötäröllä laskokset. (Jotka tosin antavan melkoista vaippamaista efektiä, mutta... ei välitetä siitä.)

Taskujen onnistumisesta olin jopa hieman yllättynyt. En ole aiemmin moisia tainnut tehdäkään ja toisella puolella vetoketjun JA taskun yhdistelmä vaati kyllä melkoista pyörittelyä.

Vaikka housut ovat, no, aika valtaisat, ja, no tekevät alaruumiin melko pallomaiseksi, ovat ne joka tapauksessa mukavat. Varsinkin matkustaessa ja mökillä! Pussihousut: parhaat bussihousut! Näin tuumasin juhannuksena, jolloin housut pääsivät testikäyttöön. Ja pellava materiaalina on toimiva vaihtelevissa kesäkeleissä: lämmin viileinä ja vilpoisa ja hiostamaton kuumina päivinä. (Ja rypyttömyyden voi toki unohtaa!)

Sukat makkaralla

2011-06-13T14:30:00.000+03:00

Ystävän syntymäpäiviä juhlistettiin helteisissä tunnelmissa viikonloppuna. Lahjaksi valmistuivat kirjavaraitaiset sukat.

Sukkien varsissa on hieman 1990-luvun alun aerobic-henkeä, mutta eniten näistä tulevat mieleen ehkä Marimekon lasisto, joka kantaa nimeä "sukat makkaralla".

Lankana toimi valkea Nalle-lanka ja raitoihin lisäilin lankakorista löytyneitä Kool Aid-värjättyjä lankanöttösiä vuosien takaa. Varteen lisäilin nurjia kierroksia sileiden väliin ja muutoin neuloin sukan perussukan tapaan. Värityksestä tuli heleän pinkki. Toinen sukista valmistui ajomatkalla ja vielä juhla-aamuna lahjaa piti hieman valmistella. No, nappiajoitus kuitenkin!

Vieraita hemmoteltiin maittavalla brunssilla ja pöydän kruunasi jätti-Pavlova!

Terveisiä yrttitarhasta

2011-05-31T22:44:00.000+03:00

Löysin toukokuun alussa olleilta paikallisilta käsityö- ja kierrätysmarkkinoilta lusikasta tehdyn yrttimerkin. Yrttimerkkejä voi tilata myös netistä Beloved-sivustolta ja mikäli lusikoihin haluaa oman tekstin, sekin onnistuu! Omani on jälkiruokalusikasta tehty merkki, mutta markkinoilla näin myös ruokalusikoista tehtyjä, suurempia, merkkejä.

Kun oli yrttimerkki, oli hommattava kasvikin. Ostin varmuudelta kaksi ruukullista basilikaa ja istutuksen jälkeen sijoitin ruukun ikkunan ääreen.

Taannoisen Helsingin matkan aikana koko kasvi oli pitkin ruukun kylkiä kun saavuin kotiin. Olin kyllä reilulla kädellä kastellut kasvin istutuksen yhteydessä, mutta näin jälkikäteen olen huomannut, että kyseinen yrtti imee vettä aivan mahdottomasti. Olenkin kastellut basilikaani ns. altakasteluna ja niin hartaasti, että jokainen irrotettu lehti ruokaa maustamaan on kyllä tarkoin mietitty!

Innostuksen mintun kotikasvatukseen sain Bulevardilla nautitusta jogurttiherkusta. Minttua joutuu hieman tukemaan langalla, mutta muuten se on pärjännyt ruukussa mukavasti eikä ole yhtä janoinen kuin ruukkunaapurinsa.

Sekä basilikaa että minttua olen käyttänyt aina kun mahdollisuus on tullut. Viimeviikon illallisvieraat toivat mansikoita mukanaan ja marjarahkan kanssa tuore minttu oli melkoinen hitti!

Tee se itse-ideologian vastarinta

2011-05-30T15:52:00.000+03:00

Hihii, olipa pakko jakaa tämä Uuden mustan kirjoitus tänne.

Älä Tee Sitä Itse

Vaikka käsitöistä ja muista askarteluista pidänkin, on sitä useasti huomannut, että helpommalla pääsisi, kun antaisi muiden tehdä. Ja mikä siinä on, että käsityömarkkinoilla hokee päässään "tuon nyt tekisin itsekin" ? Ja jättää ostamatta, eikä sitten kuitenkaan koskaan tee... Voisiko ajoittainen ÄTSI-henkisyys olla hyväksi?

Se oli kuin leikkiä

2011-05-25T22:27:00.000+03:00

Asiallisia hommia on ihan riittämiin. Sen vuoksi ajattelinkin "kanailla päättömästi" ja tein reilun vuorokauden mittaisen pääkaupunkiin suunnatun retken. Kun nyt alkuviikkokin on tuntunut kovin tahmealta, ajattelin piristää itseäni muistelemalla mukavaa hengähdyshetkeäni.

Helsingissä käppäily oli kuin pieni yllätysseikkailu. Alkuun pahoittelin, etten ottanut mukaani karttaa, mutta ajattelin löytäväni kohtuullisen suuntavaiston avulla sinne, minne haluaisin. Tämä osoittautui yhdeksi parhaista päätöksistä, sillä löysin monta kivaa juttua lähinnä niin, että "eksyin" paikalle.

Ensimmäinen parhaista eksymisistäni tapahtui, kun muistelin vuosi sitten nähneeni kivan kahvilan, jonne en tuolloin ehtinyt piipahtaa. Kyseessä oli Bulevardin kahvisalonki, joka tarjoili viikonloppuaamuisin runsasta aamiaista. Aamupala oli hintava, mutta sisälsi vaikka mitä herkullista. Kuvaan ehti jälkiruoaksi tarjoiltu jogurttiherkku, jota on pakko kokeilla joskus kotonakin. Herkku sisälsi mm. hunajaa, hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja minttua. Jogurtin ja tuoreen mintun sekä hunajan yhdistelmä oli suorastaan mieltä ylentävä!

Italialaisten turistien jutustellessa ympärillä ja auringon siivilöityessä ikkunalaudan kasveihin juuri sillä oikealla tavalla, saatoin kuvitella itseni jonnekin hieman Helsinkiä kauemmas!

Heti seuraava yllätyseksyminen tapahtui Design Districtin alueella, jossa oli keväiset ulkomarkkinat. Pöydissä oli vaikka mitä ihanaa, mutta tyydyin vain ottamaan mukaani paikalla jaetun gerberan. Myöhemmin päivällä samoilla seuduilla harhaillessani huomasin myös yläilmoissa liehuvat kauluspaidat!

Päivän muuhun ohjelmaan sisältyi Samu-Jussi Kosken haastattelun seuraaminen Skannon liikkeessä, Vanhan ylioppilastalon muotimyyjäisissä pyörähtäminen, Ravintolapäivän sivusta seuraaminen ja lopulta oman, pienen piirin ravintolapäivä ystävän uutukaisessa tuvassa. Viikonloppu päättyi 10 kilometrin hölkkähuipentumaan, kun selvitin tieni maaliin Naisten kympissä! Mahtava loma ulkomailla!

Niin, ja blogin hienosti uudistunut ilme on veljen käsialaa!

Pikkupojan slipoveri

2011-05-08T15:23:00.000+03:00


Liivi Moda 2/2007 Lanka Mandarin Petit ja Garn Studion Safran

Liivin oli tarkoitus valmistua (jotenkin kummasti lähes kaikki postaukset alkavat samalla lauserakenteella: oli tarkoitus) helmikuisille 1-vuotissyntymäpäiville. Ja valmistuikin, mutta hieman liian pienenä.

Ohjeen liivi oli valmistettu villalangasta, joka toki joustaa hieman puuvillalankaa enemmän. En osannut ottaa tätä huomioon, ja tikutin kaula-aukosta turhan napakan. Muutamien purkuoperaatioiden jälkeen sain kaula-aukon huoliteltua siten, että liivi menee käyttäjälleen päälle. Lapsilla on hyvä tapa kasvaa, ja liivi oli onneksi sen verran reilu, että parin kuukauden toimitusajan viivästyksestä huolimatta se menee luultavasti vielä näillä keväisillä keleillä päälle.

Nyt ollaankin sitten siinä auvoisessa tilanteessa, että työn alla ei oikeastaan ole mitään projektia. Korillinen pientä korjausta vaativia töitä on toki siltä varalta, jos tekeminen noin yleensä sattuu loppumaan tästä maailmasta. Mutta mitäköhän sitä keksisi tehtäväksi, vaikka ihan itselle?

Soppaa ja silityskuvioita

2011-04-10T22:58:00.000+03:00

Sunnuntain lounaaksi loihdin itselleni pikaisen keiton. Aiemmin kertomani ruokavaliouudistus on tuonut kaappiini punaisia linssejä, ja päätin kokeilla niitä tällä viikolla jo toistamiseen. Tähän tomaattipohjaiseen keittoon yhdistin

punaisia, liotettuja ja huuhdeltuja linssejä
hieman vihreää paprikaa
mausteita ja
2 dl paseerattua tomaattia

Keiton nautiskelin raejuuston kera. Keitosta tuli melko tulista, maustamisessa on muutenkin hieman opettelemista. Aiemmin viikolla tein tomaatti-vuohenjuusto -keittoa punaisten linssien kera, ja siitä tuli itse tehtynä eineskeiton vertaista, ellei jopa parempaa, jos nyt oikein kehaisen!

Lisäaineeton elämä on ollut ensimmäisen vajaan viikon ajan melkoista tutkimusmatkailua. Myös muutamia myönnytyksiä olen joutunut tekemään väkisin. Esimerkiksi laitosruokailuun minun on lähes mahdotonta vaikuttaa ja opiskelijana olisi typerää jättää syömättä lämmin ruoka 2,50 euron hintaan. Lisäksi huomasin, että mikäli aion syödä esimerkiksi tiettyjä maitotuotteita, on lisäaineita mukana jonkin verran bakteeri- ja homekasvua hillitsemässä. Tällä hetkellä etsin lisäaineetonta leikkelettä leivän päälle, jossa uskon olevan puuhaa kerrakseen...

Lisäksi huomasin,etten nähtävästi halua vain lisäaineetonta, vaan myös luomua ja mielellään kotimaista. Näiden tiettyjen tekijöiden kanssa ruuan hankinnasta tuleekin joissain tilanteissa melko kinkkistä ja kyseenalaistuksia joutuu tekemään monenkin ruoka-aineen kohdalla. Kaikenkaikkiaan uskon kuitenkin, että näistä pohdiskeluista on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.


Kuvan alalaidassa on mielestäni ilmiselvä Shamaani Pusutin Putouksesta. :)

Tähän loppuun esittelen vielä seuraavan: Sukie-silityskuviokirjanen. A5-kokoiseen kirjaan on sisällytetty 20 silityskuvioarkkia erilaisilla somilla kuvioilla. Sain kirjan ystävältä lahjaksi Tukholman matkalta, ja kyseinen kirjaidea on minulle ainakin kokonaan uusi. Lähipiiri saakin varmasti jatkossa keittiöpyyhkeensä ja t-paitansa näillä kuvioituina, hahaa!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Luovuuden kuumaliimalähteillä

2011-04-05T22:56:00.000+03:00

Ystäväni järjestivät kollektiivisen askarteluiltapäivän, joka kantoi nimea Arts&Shits. Oletus oli siis, että hienojen, itse tehtyjen luomusten lisäksi saattaa syntyä muutama huti.

Tarkoituksena oli tuoda mukanaan tykötarpeita, joista voi askarrella vaikkapa koruja, kortteja ja mitä kukin keksii. Minut oli kruunattu iltapäivän viralliseksi askarteluohjaajaksi, sillä omistan kuumaliimapistoolin (joka on siis oikeasti pitkäaikaislainassa vanhemmiltani).

Suosituin askartelun kohde olivat korvikset ja rintakorut. Valmiisiin korvakorupohjiin kiinnitettiin kuumaliimalla mm. nappeja ja vetoketjun vetimiä. Tintti-figuuri muuntautui rintakoruksi, kun sen selkään liitettiin rintakorupohja. Myös vanhat korut saivat uusia koukkuja ja koruarsenaalit kasvoivat näin rytinällä.

Itse askartelin ompelulangasta ja markka-aikaisista sydänpaljeteista ketjun, jonka laitoin viikonlopun Kimalle-teemajuhliin päähäni parin pinnin avulla.

Parin tunnin käryyttämisen jälkeen totesimme, että kuumaliimapistoolin tulisi kuulua jokaisen naisihmisen kotiin. Sillähän liimaa vaikka mitä! Tuokio oli varsin onnistunut, muistaakseni vain yksi onnistui levittämään liimaa myös sormiinsa...

Arts&Shits -iltapäivän Strömsö-henkisyyttä lisäsivät muffinsit, espresso ja hyvä, askarteluun virittävä musiikki!

A, B, C, D, F...

2011-04-04T21:07:00.000+03:00

Eksyn seuraavaksi käsityöpolulta melkoisesti, mutta koin, että jonnekin on seuraava ajatus purettava: Eroon E:stä. Haluan syödä E-kooditonta ruokaa ja kokeilla, mitä vaikutuksia sillä on.

Vaan mistä seuraava ajatus?

Äitini sai lainaan ystävältään Aitoa ruokaa -kirjan, jota selailin viime joululoman aikoihin. Kirjassa on ns. kohupaljastuksia siitä, mitä syömämme ruoka oikeasti sisältää. Jäin pohtimaan tätä, mutta en ryhtynyt vielä sen kummempiin toimenpiteisiin.

Tuli hiihtoloma, ja näin uusinnan Voimala -keskusteluohjelman jaksosta, jossa pohdittiin lähiruoan ja yleisen ruoan tuottamisen järjetöntä tilannetta. Tuolloin tuli jo huono omatunto.

Viimeinen silaus tapahtui viime perjantaina, kun selasin kahvilassa Anna -lehteä ja luin pikaisesti Noora Shingleristä kertovaa juttua. Kolmas kerta sanoi toden, ja aloin ajatella omaa napaani.

Tänään olen iltapäivän verran seikkaillut Internetissä ja löytänyt Uusi Musta -sivuston uudelleen, lukenut Kemikaalicocktail -blogia, varannut kirjastosta Shinglerin Marjoja ja maskaraa-kirjan ja käynyt kaupassa ja metsästänyt tuotteita ilman E-koodia. Shingler esimerkkinäni pyrin seuraavan vuoden tästä päivästä lähtien syömään E:töntä ruokaa, kuin se vain on opiskelijan kukkarolle mahdollista. Lisäksi syynään myös tarkasti muita kemikaalitottumuksiani. Haaste on itselleni sen verran jännittävä ja villi, että ajattelin raottaa tätä hanketta myös täällä.

Toivotan itselleni matkaonnea!

Runoilijan muffinit

2011-02-07T18:16:00.000+02:00

Seuraava vinkki tulee ajankohdastaan hitusen myöhässä, mutta mielestäni seuraavia leipomuksia voi hyvällä omalla tunnolla maistella muinakin talvisina viikonloppuina. Kyseessä ovat Runebergin tortut, tällä kertaa muffinien muodossa.

Ohje on Valion "Juhlitaan yhdessä" -kirjasta, jossa on ohjeita mm. laiturijuhliin ja nuotiotulitreffeille. Leivoin kyseisiä muffineita Prahaan opiskeluvaihtoon lähtevän ystävättären läksiäisiin.

Ohje:

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
1 dl mantelirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa
1 dl vadelmamarmeladia

Koristelu
1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
1/2 dl vadelmamarmeladia

Sulatettu tai pehmeä voi sekä sokerit sekoitetaan. Joukkoon vatkataan munat yksitellen sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi taikinaan sekoitetaan maito ja marmeladi. Taikina jaetaan pienempiin Amerikan-muffinivuokiin. Paistetaan 200 asteessa noin 18 minuuttia. Koristellaan jäähtyneenä.

Taikinaan sekoitettu vadelmahillo ja maito tekevät mielestäni leivoksista erityisen meheviä! Ja miksei sekaan voisi kokeilla jotain muutakin marjahilloa vadelman sijasta?

Käsityörintamalla olen puuhastellut kaikenlaista arkista. Tuiki tavallisia villasukkia ja lapasia on syntynyt omiin tarpeisiin. Työn alla on eräälle 1-vuotiaalle slipoveri, joka kävi tänään jo testattavana. Hieman muutoksia kaivataan kaula-aukkoon, sillä tällä hetkellä koko tekele ei mennyt sankarin päälle, hehee!

Hämärän hommia

2011-01-02T15:40:00.000+02:00

Joululomalla neuloin vihdoin valmiiksi Paraphernalia-sukat. Aloitin ne jo syksyllä 2009 ja kappas, tulihan niistä sukat, eikä vain lankaista mörköä jonkin pussin pohjalle.

Ihan muistutukseksi itselle, voisin jatkossa koettaa valmistaa projektit hieman nopeammalla aikataululla. Ajoin unohdin kokonaan, missä kohtaa sukkaa olin menossa ja kahden sukan välillä ehdin tulkita ohjetta ja omaa käsialaani hieman eri tavoin. Näin sukistakin tuli hieman eri mittaiset... Vaan jalkoja ne lämmittävät joka tapauksessa öisin tasaisesti!

Paraphernalia -sukkien lankana on Regian "galaktinen avaruuslanka". Kirjava Lanka ei tässä mallissa päässyt aivan oikeuksiinsa. Muistaakseni halusin kuitenkin kokeilla ohjetta ja tuolloin tämä lahjalanka oli riittävän ohut kyseistä sukkaa varten. Muutamia "galaktisia Jupiterin järviä" sainkin sukkaan muodostumaan!

Aki Choklat ja sananen Suomesta

2010-12-14T14:52:00.000+02:00

Minulla oli joulukuun alussa tilaisuus päästä kuulemaan kenkäsuunnittelija Aki Choklatia. Esitelmän nimi Made by Finland kietoutui tarinaksi suomalaisuudesta ja valotti yhteistyötä, jota hän on tehnyt Huopaliike Lahtiselle.

Choklatista olen lukenut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten jonkin sisustuslehden takasivulta. Sen jälkeen Choklatin nimi on välähdellyt siellä täällä, mutta viimeisin pilkahdus suunnittelijasta oli Modan edellisessä numerossa. Huomioni kiinnittyi pitsivartiseen, harmaaseen huopatossuun. Aki Choklat for Lahtiset -huopajalkinemallisto sisältää moderneja huopajalkineita. Huopajalkineiden uuden tulon olen henkilökohtaisestikin nähnyt viime talven pakkaskelissä: kaupunkikuvassa oli tossua monessa eri värissä, enkä olisi itse voinut olla iloisempi, kun sain ystäväpariskunnalta vanhat huopatossut itselleni.

Pitämässään Made by Finland -esitelmässä suunnittelija tähdensi, kuinka tärkeää on, että meillä on Suomessa nimenomaan sellaista osaamista ja taitoa, joka on meillä lähes sisäsyntyistä, Suomen valmistamaa. Suomalaisten tuotteiden myyntivaltti on usein tarina. Vaikka emme pidä huovutusta kovinkaan eksoottisena, on lähdevedellä huovutettu villa ulkomaalaisille todella erikoista. Ja onhan se, jos miettii vaikkapa maailmanlaajuista pohjavesitilannetta! Choklatin huopajalkinemallisto oli kansainvälisillä messuilla kiinnostuksen kohteena nimenomaan tarinansa ja taustansa vuoksi, toisin sanoen suomalaisuus oli valttia. Ja mitä sanotte siitä, että Crocsin edustajat kävivät ostamassa itselleen näitä huopajalkineita?

Kun Choklatilta kysyttiin, mikä hänen mielestään on Suomessa parasta, saattoi vastauksen lopulta tiivistää, että Suomessa parasta on lähes kaikki. Choklat ei kaivannut junalla matkustaessaan kannettavaa tietokonetta tai laajakaistayhteyttä, kun ikkunasta oli matkan aikana mahdollisuus ihailla suomalaista, lumista metsämaisemaa. Ja mitä tulee suomalaiseen design-osaamiseen, voi jokainen kurkistaa kaappeihinsa. Harvemmin tulee mietittyä, että se Airamin punainen termospullo on maailmalla arvostettu design-tuote. Jokaisen tuotteen takana on suunnittelija, ja suomalainen muotoilu, teollinenkin, näyttää olevan maailmalla arvossaan.

Ja nyt se osuus, joka koskettaa mielestäni meitä käsityöläisiä blogimaailmassa. Jos tuotteiden takana kiinnostavaa on tarina, niin missäpä olemmekaan olleet uraa uurtavia, kuin juuri siinä? Lähes jokaisella on tarina kerrottavanaan neulomastaan sukkaparista; mistä lanka on peräisin, kuinka kutimet kulkivat kepeästi eteenpäin tai kuinka matka oli raskas ja solmujen kyllästämä. Kuinka kutoessa ajatteli lämpimin ajatuksin valmiiden sukkasten saajaa.

Choklat ilmaisi myös huolensa perinteisten suomalaisten käsityötuotteiden valmistustaidon hiipumisesta. Suunnittelija kertoi, että Suomessa on enää yksi henkilö, joka osaa opettaa tuohituotteiden valmistusta! Käsityöllä on siis merkitys, ja näin ollen myös meillä, jotka keräämme tarinat talteen ja pidämme käsityötaitoa yllä.

Lisätietoja:
Aki Choklat ja artikkeli Aki Choklatista MTV3:n sivuilla
Huopaliike Lahtinen

Kuvat: Huopaliike Lahtisen sivuilta

Värinä harmaa

2010-10-23T18:51:00.000+03:00

... ja maastoutuminen vaihtelevan synkeisiin keleihin on helppoa.

Harmaa tuntuu olevan minulle uusi musta, ainakin ulkopukeutumisessa. Olen huomannut vaatekaappini sisältävän lähinnä tummia vaatteita, jotka sopivat keskenään yhteen. Lopputuloksena kahlaan muutoinkin harmaassa kelissä tummiin pukeutuneena. Olen koettanutkin hankkia myös muun värisiä vaatteita, ja aloittanut värityksen, no, harmaalla.

Välikausitakin kanssa ei tuntunut olevan sopivaa päähinettä, joten puikot heilumaan.

Lankana Schachenmayr nomotta
Puikot kokoa 2

Pipon kruunaa tupsu. Tällaisia en ole askarrellut kai ala-asteen jälkeen! Ehkä alitajunnassa kummittelevat lapsuudesta kavereiden hillittömät tupsupipot, joihin nuoskalumi tarttui hanakasti kiinni, ja lopulta koko myssy ei ollut kestää päässä...

Muutama vuosi sitten askartelin Älä osta mitään -päivänä pullonkorkista ja pitsistä korun, jonka keskustaan liitin heijastavaa kangasta. Tupsupäähineeseen yhdistettynä se luo hieman tårta på tårta -efektin, mutta halpana henkivakuutuksena ajattelin sitä kuitenkin pitää tuossa ohimolla kiilumassa. Olen pohtinut, että pitäisi neuloa pipo tai lapaset, joihin jo valmiiksi kutoisi heijastinlankaa sekaan!

Eat Pray Love

2010-10-22T13:18:00.000+03:00

Päätin hetki sitten pitkällisen lukuprojektin, ja koska olen esitellyt muitakin lukuprojekteja, päätin vilauttaa teille seuraavaa teosta.

Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.

Kirjan tyyli on päiväkirjamainen. Kirjoittaja on kokenut avioeron ja lähtee itsetutkiskelumatkalle vuodeksi, viettäen useamman kuukauden Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Italiassa hän keskittyy ruokaan, Intiassa meditointiin ja hengellisyyteen ja Indonesiassa hän pyrkii yhdistämään nämä molemmat.

Kirja sukeltaa alussa melko syviin vesiin ja toisen selviytymiskamppailua oli raskasta lukea. Raskaan alun jälkeen kirja lähtee hienosti käyntiin, mutta aika ajoin se menetti minusta jännitteen.Kirja lojuikin pitkän ajan lukematta, ennen kuin kävin siihen uudestaan käsiksi. Lisäksi suomennostyö on ainakin tässä vuoden 2007 painoksessa ajoittain heikko; häiritseviä kirjoitusvirheitä on minun makuuni liian runsaasti. Teoksessa on mielestäni mielenkiintoinen "selviytymistarina" ja sen mukana pääsee edulliselle matkalle maailman eri kolkkiin.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka kirja on muokkautunut elokuvaksi. Tosin Julia Roberts Elizabethinä tuottaa melkoisia ennakkoluuloja. Pidän hänestä näyttelijänä, mutta olisin toivonut pääosaa näyttelemään jonkun "tavallisen pulliaisen".

Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...

Kesän parvekkeella viihtynyt Pelargonia uhmasi kylmää syyssäätä
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.

Pienen pojan paita

2010-10-12T17:29:00.000+03:00

Ystäväni "perusti perheen" ja päätin lähettää esikoisen kunniaksi jotain itse tehtyä. Työksi valikoitui villapaita noin puolivuotiaalle. Jätin puseroon jonkin verran kasvun varaa, ja näin syksymmällä tuolle on ehkä enempi käyttöä.

Vauvan neule
n. 1/2-vuotiaalle
Moda 1/2007
Lankana harmaa 7 veljestä

Napit löytyivät omista varastoista.
Niissä on aitoa helmiäistä!

Vaihdoin ohjeen korinpohjaneuleen sileään. Lankakin oli hieman tuhdimpaa, mutta miusta puserosta ei tullut liian kankeaa tai karhea. Tulevalla käyttäjällä on niin vahvat pohjalaiset juuret, että vauveli kierii siinä varmasti pelkän sisun voimalla!

Tässähän pitää alkaa liikutella kutimia tiuhempaan tahtiin, mikäli aion saada jouluksi jotain valmista. Tänne keskiseen Suomeen satoi viime yönä ensilumi joten villasukkakausi saatiin korkattua! Lisäksi hattuhyllyllä ei tuntunut olevan "mitään sopivaa", joten pitänee neuloa itsellekin uusi pipo.

Avainpiilo

2010-07-25T17:25:00.000+03:00

Kesä alkoi omalta osaltani reissaten. Käväisin viikon mittaisella tervehdyskäynnillä ystäväni luona Brysselissä. Matka sisälsi runsaat määrät hyvää ruokaa ja juomaa, erilaisia nähtävyyksiä ja tietysti mukavaa ja kaivattua seuraa!

Maistelimme näitä trendi-herkkuja, macaroneja, pariin otteeseen. Tässä Pierre Marcolinin taidonnäyte kookos-macaronista.

Loppuviikosta kävimme asemalla olevalla sunnuntaitorilla. Myynnissä oli kaikkea mahdollista, enkä hetkeen ole nähnyt niin kiivasta vihannesten myyntiä, kuin tuolloin. Myynnissä olleiden kankaiden kuosit olivat pohjoismaiselle hieman liian räväköitä, mutta organzaa useissa väreissä sai euron metrihintaan, joten sitä tuli kannettua kahdessa eri värissä jo valmiiksi täysissä matkalaukuissa kotiinkin.

Muutoin olen viettänyt lämmintä kesää opintojen parissa ja välillä pulahtanut järveen viilentymään. Ja koska opintojen ohessa tulee kehiteltyä monenlaista korviketoimintaa, sain äkillisen puuskan järjestellä ompelu-, askartelu-, ja neuletarvikkeet. Vanhoja projekteja löytyi muutamia, ja osasta luovuinkin aika ankaralla kädellä. Uuden avainpussin kuitenkin koin tarpeelliseksi, joten sen otin ensimmäiseksi työn alle.

Irrotin vanhasta rikkinäisestä avainpussista vetoketjun, ja ompelin uuden taannoin hankkimastani Finlaysonin kernisestä muumi-kankaasta. Tuli ihan voittaja-olo, sen verran tuota pientä vetoketjua tuli käsissä pyöritellä ja miettiä kiinnitystä.

Loppuun kerron vielä kirjavinkin. Lentomatkalla Brysseliin aloitin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-kirjaa, ja siitä olen vauhdilla jatkanut sarjan muihin osiin. Erakkoravut ja Vihreät niityt miellyttivät myös, joten jos jollakin on puutetta luettavasta rannalla, niin tätä sarjaa kannattaa kokeilla.

Kalajoki-sukat

2010-04-20T23:33:00.000+03:00

Ystävälle lahjaksi neuloituvat Kalajoki-sukat. Ohje oli selkeä, kuten moni muukin on mainostanut. Neuloin ohjeesta poiketen sukat Seitsemästä Veljeksestä. Lopputulos oli ehkä hieman järeämpi, mutta varmasti lämmin. Samalla voin iloita lankavarastojen vähittäin tapahtuvasta hupenemisesta, jes!

Rapakon takaisena tuliaisena sain mahdollisuuden kasvattaa tomaatin jos toisenkin. Siemenet kylvin paketin mukana tulleeseen multapellettiin, joka kastelun jälkeen kupli ja kuohui, mutta asettui kuitenkin kiltisti purkkiin aloilleen. Tiedossa on kärsimätöntä odotusta! Aiemmin kylvämäni herneet ovatkin jo versoneet ja kotikonnuilta tuodut omenapuun oksat puhkeavat kukkaan piakkoin. Kun kevättä ei ehdi ihmetellä ulkona, on se nähtävästi tuotava sisälle.

Totoro-lapaset

2010-04-11T20:08:00.000+03:00

Neuloin eräälle ystävälle Totoro-lapaset ravelrysta löytyneen ohjeen pohjalta. Ohje oli ollut mielessä jonkin aikaa, kunnes keksin, kenelle voisin kyseiset lapaset toteuttaa.

Itse olen nähnyt japanilaisen Tonari no Totoro/Naapurini Totoro -elokuvan ala-asteikäisenä ja se iski jo silloin. Nyt vanhempanakin se viihdyttää, kuten kyseisen Studio Ghiblin muutkin filmit.

Kirjoneuleita en ole harrastanut hetkeen ja tässä projektissa se näkyy hieman ikävällä tavalla. Ihan ensimmäisessä lapasessa mentiin niin ronskisti metsän puolelle jo lankavalinnoissa, että se makaa yhä työpöydällä surkeana odottamassa purkutuomiota. Viralliset lahjalapset onnistuivat sitten jo paremmin. Tumput ovat melko kapeat, mutta lahjan saaja vakuutteli, että pitää napakoista lapasista.

Mukavimpana yksityiskohtana lapasissa on mielestäni kämmenpuolen sade-kuvio ja peukalossa seikkaileva pikku-Totoro, joka on lehden alla suojassa sateelta!

Mikäli kyseinen elokuva on jolta kulta vielä näkemättä, niin suosittelen sitä lämpimästi!

Totoro-kuva Googlen kuvahaulla.

Sveiki - Terveisiä Latviasta

2010-03-06T13:52:00.000+02:00

Vietin miniloman Latviassa ihastellen Riian vanhaa kaupunkia. Nähtävää oli paljon, muutamassa päivässä ehti nähdä aimo annoksen, mutta seuraavaankin kertaan jäi vielä muutama kirkko ja museo vierailtavaksi!

Näkymä Pyhän Pietarin kirkon tornista Daugava-joelle

Näköala samaisen kirkon huipulta

Matkalta tuli vahingossa hankittua jopa yksi kerä lankaakin. Vierailimme Hobbywool - neulekahvilassa/liikkeessä. Puoti oli viehättävässä vanhassa rakennuksessa. Myytävänä oli minullekin tuttuja merkkejä, mutta myös omaa tuotantoa.

Joka tapauksessa, jos satutte Latvian reissuillanne kyseisille kaduille, suosittelen vierailemaan liikkeessä! Katsotaan mitä langasta saan aikaiseksi, koeneuloin sitä jo vimmatusti junaillessani itseäni opiskelujeni pariin. Gradun aloittelu on saanut minut neulomaan vaarallisen paljon...

Uzredzesanos - Näkemiin!

Vauvanpeitto

2010-02-17T11:06:00.000+02:00

Pikkuinen vauvanpeitto valmistui rotinaviemisiksi helmikuun alussa. Isoäidin neliöitä oli 72 kappaletta ja kooltaan ne olivat noin 8x8 cm. Pohdiskelin, olisiko peiton pitänyt olla hieman suurempi, mutta näytti siltä, että puolimetrinen pikkumies mahtuu peitolla pötköttelemään ainakin näin alkuun. Ja myöhemminhän paikallaan olo ei varmaan kiinnostakaan niin paljon?

Lankana käytin ruskeaa Mandarin Petitiä ja vihreää Garn Studion Safrania. Koukku oli kokoa kolme. Peiton taakse oli tarkoitus kiinnittää vielä ruskea puuvillakangas, jotta peite olisi esimerkiksi vaunuissa käytettynä lämpimämpi. Taustakangas jäi kuitenkin pois, sillä aloin epäillä, ettei sen kiinnitys joustavaan virkattuun reunaan onnistuisi siististi.

Tämä työ oli mittavin hetkeen. Lankaa jäi vielä, joten ehkä siitä syntyy vielä vaikkapa pieniä neuleita jatkossa. Vauvoja on tulossa lähipiiriin useampikin. Seuraavaksi kuitenkin lapasia ja pipoja aikuisille ystäville!

Isoäitien peruja

2010-01-08T19:01:00.000+02:00

Hetkiseksi vielä viime vuoteen, joka ei näemmä käsityösaavutuksiltaan ollut kovinkaan kummoinen.

Sain joululahjaksi kauniin ripsiliinan, jolle ei vielä ole aivan arvoistansa paikkaa. Muisti virkistyi kuitenkin sen verran, että havaitsin aikoinani ylioppilaslahjaksi saamani kahviastiaston käyvän liinan kanssa hyvin yhteen.

Arabian kahviastiasto on äitini mummon peruja, ja toistaiseksi se makaa "kapiokirstussa" säilössä, eli tilanteessa on sikäli hieman lavastuksen makua. Hento vaaleanpunainen ja harmaa kulkevat kuitenkin mukavasti käsi kädessä!

Hieman toisenlaisen värimaailman äärelle olen päässyt näitä tilkkuja tehdessäni. Isoäidin neliöitä sain loman aikana virkattua 72 kappaletta ja niistä pitäisi muotoutua pienikokoinen pötköttelyalusta rotinaviemisiksi. Aloitin kyseisen peiton virkkauksen jo aiemmin syksyllä, mutta suorakaiteen virkkaus olikin melko haastavaa. Peitto muistutti alkumetreillä lähinnä kolmiota, joten purkupuuhien jälkeen päädyin neliöihin. Katsotaan kuinka tässä vielä käy, palojen liittäminen on vasta aluillaan.

Lokaa kuukauden verran

2009-10-21T12:00:00.000+03:00

Kerroin aiemmin saamastani käsityöaiheisesta läksiäislahjasta. Ja tässäpä tämä. Esimieheni oli lounaskeskustelun pohjalta valinnut tämän kirjan sekä lahjakortin, jolla saan tarvikkeita. Kirja on kattava, siinä on perusteet niin neulomisesta kuin huovutuksesta sekä tilkkutöistä. Haastavuutta lisää se, että käsittääkseni kirjassa neuvotaan neulomaan juuri sillä "väärällä" tavalla, tai ainakin kuvat vaikuttavat erilaisilta, kuin mihin olen tottunut. Kun seuraavan kerran hämmästelen brittinaisten langanheittoa, voin katsastaa oikeaoppisen viskauksen kirjasta!

Paraphernalia-sukka Regian galaktisesta langasta on ollut pidemmällä jo jonkun aikaa. Sukasta tulee melkoisen napakka. Ja kiertäen tehty joustin oli ajaa miut ohuilla puikoilla hulluuden partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Työssä edistymistä hidastaa tenkkapoo eräässä kohtaa ohjetta ja tätä ongelmaa olen nyt noin kuukauden päivät hautonut. En kovin aktiivisesti, ymmärrättehän. Toisin sanoen neule on korissaan kiltisti odottamassa inspiraatiota...

Tällä haavaa olenkin keskittynyt virkkaukseen. Projektissa on tarkoitus tuhota täsmäasein isompi kasa lankaa ja lahjoittaa se sitten aikanaan eteenpäin. Pääasia, että yksi kassillinen lankaa saadaan tästä yksiöstä ulos! Huomasin muutoinkin, että tällaiset pitkälliset projektit, joiden ohje ei vaadi ajattelutyötä, sopivat toistaiseksi hyvin käsityöksi. Voin virkata rivin silloin, toisen tällöin. Tosin en ollut virkannut mitään pitkään aikaan, joten hetken jo luulin, että joko peukalostani lähtee pala pois, tai siihen kasvaa jotain lisää. Nyt nahka on onnekseni jo sen verran paksu, että jälkeä syntyy ilman suurempia kipuja!

Ensisijaisena projektina on kuitenkin parantua pitkittyneestä flunssasta joka alkaa pitemmän päälle jo raastaa hermoja. Viltin alla makaaminen ei edistä opintoja, ja se on kyllä outoa.

Matkan edetessä

2009-09-07T19:24:00.000+03:00

Puolivuotinen tauko saanee päätepisteensä. Pipon jälkeen puikoilta on päässyt yksi pari sukkia, jotka sain taiottua noin kolmen kuukauden työstämisen jälkeen isälleni saapassukiksi.

Puolen vuoden aikana ehti kuitenkin sattua ja tapahtua monenlaista. Opintojen myllynkivi jauhoi tasaista tahtiaan. Ajoittan toki tuntui kuin kivi olisi vastinparinsa luota kierähtänyt selkään kannettavaksi. Siltikin, sain kesän aikana suoritettua myös työharjoittelun, joka taasen aiheutti monen monituista mutkaa kuluneeseen kesään ja sitä edeltäneeseen kevääseen. Hakuprosessi, jännitys, pakkaus ja suunnan otto kohti pk-seutua. Ja noin reilu viikko sitten uudelleen pakkausta, suunnan ottamista ja uusvanhaan totuttelua.

Jotain uutta voi myös ilmestyä tänne. Harjoittelupaikkani kiitti minua työpanoksestani käsityöaiheisella lahjalla, josta olen otettu.

Mutta, kuten opiskelijatoverini totesi: "Laitetaan mylly pyörimään!"

Palmikkopipo

2009-03-02T15:44:00.000+02:00

pipo omasta päästä omaan päähän
lankana Sublimen cashmere merino silk dk
puikot kokoa 3

Tämän vuoden puolella ei ole valmistunut muuta, kuin tämä pipo. Purin viime vuonna tekemäni pipon ja tein sen hieman toisenlaisilla palmikoilla uudestaan.

Siitä tuli hieman kippanan tuntuinen, mutta uskottelen itselleni, että se kestää päässä ja on hyvä tuollaisenaan. Kuvassa mukana mambo-lapaset, joita tein joulunaikaan.

Kirjauduin Ravelry-sivustolle, ja miut löytää sieltä tällä samalla salamyhkäisellä nimellä. Alkuun kirjauduin rävelriin lähinnä siksi, että Vuorovaikutteisen teknologian kurssilla pitää esitellä joku vuorovaikutteinen verkkosivusto. Päädyin hetken pohdinnan jälkeen kyseiseen sivustoon.

Noin kuukausi sitten en vielä tajunnut mistään mitään, ja hieman mielenosoituksellisestikin jätin asian sikseen. Nyt viime viikolla päätin yrittää selviytyä toimintoviidakosta uudestaan, ja taisin onnistua. Haalin jo pari ohjetta jonolle ja yksi on puikoillakin. Katsotaan kuinka tässä käy, ja minkälaiseen puheviestinnän analyysiin päädyn.

Suksiakin olen käynyt pariin otteeseen kokeilemassa jäällä. Hyvin luistaa!

Sielullisia uutisia

2009-01-30T15:58:00.000+02:00

Suomalaisen Soul-musiikin rintamalla on jälleen vipinää. Tuomo Prättälän toinen levy julkaistaan ensi keskiviikkona 4.2. Toistaiseksi uusinta levyä voi kuitenkin kuunnella myspace-sivustolla.

Letkeää viikonlopun alkua!

Linkkivinkki

2009-01-24T15:42:00.000+02:00

Aikaansaannokset näin tammikuun loppupuolella ovat jääneet aika laihoiksi. Olen pyrkinyt orientoitumaan opiskeluun, ja siinä on jopa onnistuttu. Virallisten aineiden ohella koitan harjoitella www-sisällöntuotantoa laihoin tuloksin. En ymmärrä asiasta oikein mitään, mutta ehkä se selvenee tässä ajan mittaan.

Tarjoan kuitenkin muutaman miusta mielenkiintoisen linkin, vaikkei mitään itsetehtyä olekaan esiteltävänä.

Kipikude vaikutti kivalle tuotteiden ja printtien perusteella. Neulovalle kansanosalle heiltä löytyy oma Kerä-printtinsä. Itse miellyin Mimmiliiga-kuvioon. Kipikude painattaa käsittääkseni myös asiakkaan lähettämiin tuotteisiin. Jos siis saisin päähäni tehdä vaikkapa hupparin, voisin lähettää sen Kipikuteelle printattavaksi.

Ilomieli valmistaa vaatteita ja asusteita kierrätysmateriaaleista. Ilomieli valmisti myös edellisiin Linnanjuhliin puvun Heli Järviselle. Kyseessä siis puku, johon oli käytetty vanhaa verhokangasta. Sekä naisten- että miestenvaatteissa on miusta käytetty kankaita ja leikkauksia nokkelasti. Pidin kovasti laskoshameeseen lisätystä pitsiliinasta. Tuotteiden nimet ovat myös oivaltavia, esimerkkinä Pelastus! -liivi.

Tällaista siis tällä erää. Päiväkin on mukavasti pidentynyt!

Laulamme lapaduu, neulomme lapalapaduu

2009-01-10T17:36:00.000+02:00

Joulunaika sujahti ohi, samoin lomat. Nyt uusin voimin kohti uutta vuotta.

Itse tehtyjä lahjoja ei syntynyt jouluksi aikaisempia vuosia enempää. Neuloin ystävälleni lahjaksi lähes samanlaisen liilaraitaisen Mario-myssyn, kuin tein syksyllä itselleni. Lomilla neuloin pipoon lisukkeeksi tumman liilat lapaset. Mustat letti-lapaset neuloskelin myös ystävälle. Niitä yritin saada joululahjapakettiinkin, mutta en ollut aiemmin tehnyt peukalokiilaa, joten sen kanssa meni hetki opetellessa. Ensimmäisestä lapasesta tuli yhden jos toisenkin kerran liian iso, kunnes sitten lopulta onnistui! Valkeat lapaset tein itselleni. Niille on tulossa seuraksi valkea pipo palmikoin.

Mustat lapaset varastosta löytyneestä 7:stä Veljeksestä, liilat ja valkeat lapaset Mambosta

Alennusmyynneissä laukkaaminen tuntui tänä vuonna entistä tuskallisemmalta. Syksystä asti olen koittanut etsiä mukavaa pitkähihaista päällyspaitaa tuloksetta. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että parempi tehdä itse...

Niin ja, pitsitausta irtosi Päättömästä reissun aikana. Pitää miettiä, oliko tämä merkki siitä, että koru oli aivan kamala, vai siitä, että liima oli väärää materiaalin kiinnittämiseen.

Mustaa muovia

2008-12-14T13:14:00.001+02:00

Muovi taitaa ilmastollisina aikoina olla ruma sana, mutta näissä muoveissa onkin jotain erityistä. Ainakin miulle.

"Tämä kaikki" alkoi viime kesänä, jos nyt minkään erityisen vaiheen alkamisesta voidaan puhua. Provinssirockin alueelta poistuessamme ystäväni jalkoihin tarttui maan tomusta vääntyneet mustat aurinkolasin sangat. Nappasin ne mukaani, ja jollain tavalla viehdyin niiden muotokielestä.

Seuraava musta esine löytyi myöhemmin kesällä, ja tähän liittyykin useampi muisto ja merkitys. Kesätöiden puitteissa kaivoimme erästä puistonpenkkiä ylös, ja hiekan keskeltä pilkisti pieni lelufiguuri. Tunnistin päättömän ja kädettömän torson Star Wars-elokuvien Han Soloksi, ja lelu pääsikin kaupungin pakettiauton taustapeiliin roikkumaan kesäkuukausiksi. Töiden loppuessa otin torson mukaani muistoksi piinallisesta kesästä.

Pohdin, voisiko lelusta tehdä jonkinlaisen käyttöesineen. Mielessä oli ideoita avaimenperästä, joka olisi luultavasti ollut se yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto. Pohdin myös kaulakorua, mutta figuuri oli liian pitkä, eikä asettunut nauhaan nätisti. Joten, Päätön sai selkäänsä pitsiviuhkan, rusetin sekä rintaneulan. Tadaa! Yllätyin, että pääni pystyi tuottamaan jotain näin outoa, ja silti omasta mielestäni kierolla tavalla onnistunutta. Ei sovellu kuulemma ihan joka juhlassa pidettäväksi?

Tarkoitukseni ei ollut kerätä tietoisesti ympärilleni mustia muoviesineitä, mutta samalla kertaa kun Päätön ensiesiintyi koruna, löytyi erään kerrostalon rappujen edestä nämä pokat. Ja yhtä oudot kuin "edeltäjänsä". Ne oli pakko ottaa mukaan. Kun niissä on noita strassejakin...

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen uuden ylpeyden aiheeni. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Seccon sormuksen. Koru löytyi käsityömyyjäisten Seccon pisteeltä, ja sain siihen vielä alennusten alennusta. Sormus on tehty vanhasta lp-levystä ja kantaa nimeä "Carry the Song". Olen myyty. Samassa paketissa yksinkertaisuutta, graafisuutta ja kierrätystä!

Mustasta muovista ei kuitenkaan ole tulossa pakkomielle tai keräilykohde, luulisin. Jätesäkit eivät kiehdo minua tällä hetkellä sen enempää kuin aiemminkaan.

"Viimeinen kurki huutaa eksyneitä"

2008-11-03T16:35:00.000+02:00

Sain "idean" tähän luumupipoon viime keväisestä lahjasta. Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni kauniin pitsihuivin. Nyt viileiden ilmojen saavuttua alkaa alpakkaiselle huivillekin olla käyttöä. Sain lahjan mukana vajaan kerän huiviin käytettyä lankaa. Tuolla jo aiemmin esittelinkin pipotusta, joka ei sitten onnistunutkaan langan loputtua. Hankin tumman langan seuraksi hieman vaaleampaa liilaa, ja näillä yhdessä pipokin tuli valmiiksi. Mielestäni väriyhdistelmä on ihan onnistunut, täydentävät toisiaan mukavasti. Vaatekaapistani ei löydy oikeastaan mitään muuta liilaa tai violettia, joten nyt eletään jännää aikaa, kuinka yhteiselo tämän värin kanssa lähtee käyntiin.

Luumupipo Mario-myssyä mukaillen
vaalea Hjerte Garnin Alpaca Silk -lankaa
(60% alpakkaa, 30% merinoa, 10% silkkiä)

tumma liila Drops Alpacaa
puikkoina nro 2 sukkapuikot

Tein pipon mukaillen aiemmin syksyllä tekemääni Mario-pipoa. Lisäilin silmukoita tähän langantiheyteen sopivaksi. Lopussa kaventelin ehkä hieman liian tiiviisti, pipon huippu on nyt hieman ruttuisempi kuin tarkoitus oli. Alpakka kutittaa näin herkkähipiäistä kaulasta, mutta korkeakauluksisen talvitakin kanssa on tuskin sitä ongelmaa. Päässä tukka toimii pipon ja ihon välissä mukavasti eristeenä.

Kyllä, eteisen kaappini ovat näin kauniin vihreät.

Ajattelin jatkaa pipolinjalla ja muokata viime talven valkeaa palmikkotuotosta uuteen uskoon. Ja vaalea puhvipaita sai kuin saikin seurakseen kellohameen lavatansseihin, siitä kuvamateriaalia myöhemmin.

Kesämielellä

2008-10-22T22:46:00.000+03:00

Tänään käytiin uudessa paidassa silittämässä hepoa.

Nojailtiin muuriin,

ja käveltiin muurilla.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tämä oli ensimmäinen suurempi ompelutyö pariin vuoteen. Näin tuli koeajettua uusi kone, ja eiköhän yhteistyömme jatku tästä eteenpäinkin. Hihojen kanssa oli tosiaan ongelmia, ne olivat alkuun todella puhvit, ja koska en halunnut niin maksimaalisia tuulenhalkojia, jouduin pienentämään pyöriötä aika lailla. Vasemman hihan istutinkin sitten viidesti, jotta lopputulos olisi jotakuinkin tavoiteltu. Niin, ja napinlävet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella pystyyn ja miulla ne on nyt vaakaan, mutta haitanneeko tuo?

Puhveista puhveimmat hihat

2008-10-17T17:38:00.000+03:00

Suuri Käsityölehti 6-7/2006

Aloitin kyseisen vaatekappaleen jo viime heinäkuussa. Hihojen kanssa tuli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, ja kuten tavallista, innostus lopahti joksikin aikaa. Nyt lokakuussa päätin parin viikon kyräilyn jälkeen ryhtyä uudestaan hommiin.

Pusero on enää nappeja vailla. Joitakin omia sovelluksia jouduin ompelun varrella tekemään. Eurokankaassa ei myöskään ollut brodyyriä, joten pitsi-istutukset on tehty tavalliseen paitakankaaseen.

Suunnittelen, millaisia kuvia valmiista paidasta voisi ottaa. Ja ensimmäinen julkinen esiintyminenkin puseron kanssa on jo kaavailtu; ainejärjestömme järjestää kuun lopussa lavatanssit. Jalalla koreasti kellohelman kera?

Lehdistö- ja kirjakatsaus

2008-10-06T11:47:00.000+03:00

Taannoiselta Helsingin reissulta palatesssani ostin matkalukemiseksi lokakuun Trendi-lehden. En ole kyseistä julkaisua selaillut hetkeen kovinkaan intensiivisesti, mutta nyt ostos olikin hyvin kannattava, ja itse asiassa yllättävä. Huomasin, että Juurilla-jutussa käsiteltiin yhtä avoimen yliopiston opettajaani. Oli jännittävä lukea tuntemani henkilön kuulumisia lehden sivuilta.

Osallistuin Outi Ojan pitämälle kirjoittamisen kurssille muutama vuosi sitten. Lehti toi mieleen kyseisen opiston rakennusten ja ruokalan tuoksun ja monta muutakin seikkaa samalta, haikealta vuodelta 2005. Muutoinkin junamatkat herättävät miussa jonkin oudon haikeuden ja kaipuun tunteen jonnekin, jota en oikein itsekään osaa selittää, joten artikkeli ei paljon tähän tilaan auttanut, varsinkin kun viikonloppu ystävien parissa oli niin mukava.

Käsityörintamalla on suurta keskeneräisyyttä ilmassa. Olen koittanut puikotella pipoa saamastani alpakka-langasta, mutta nyt näyttää siltä, että siitä syntyy korkeintaan otsapanta? Veljen hyllystä kähvelsin lukemiseksi Art Spiegelmanin MAUS -sarjakuvakirjan. Kirja ei ehkä ole sieltä pirteimmästä päästä, mutta miusta keskitysleireiltä selvinneen Vladekin ja suomalaisten sodasta selvinneen sukupolven myöhemmästä käytöksestä voi löytää yhtenäisyyksiä. Ja ihmekös tuo, järkyttäviä tapahtumia varmasti molemmat.

Mutta, tänään lähdetään laavulle nauttimaan ruskasta, yhdessäolosta, makkarasta, termariteestä ja puolukkapiirakasta! Hyvä tapa viettää maanantaita!

Lehteä, Lekaa ja laukku

2008-09-17T20:45:00.000+03:00

Oikeastaan kaiken kaikkiaan mukava päivä. Aamu meni opintoahdistuksen parissa, joka sekin lievittyi kavereiden kanssa kahvitellen. Kotiinkin oli mukava palata, sillä kerrankin myös miun postiluukun alta löytyi kiva yllätys!

Veli lupautui Helsingissä vieraillessaan hankkimaan miulle Interweave Knits -lehden. Kyseistä julkaisua olen katsellut vain netin kautta ja nyt miulla on sellainen ihan omana. Paketista paljastui myös Interweave Felt -lehti, joka sekin näytti mielenkiintoiselta.

Backstage tweed jacket

Superlatiivin kera, parahin veljeni oli laittanut pakettiin mukaan vielä postikorttiterveiset Kaisa Lekan malliin.

Viikonloppuna kannoin kirpputorille vaatekaapin sisältöä. Ja oli sieltä pakko kantaa jotain taas täyttämäänkin se. Löysin lähtiessä ihanan, pienen, ruskean laukun. Se on oikeasti vanha, aitoa nahkaa ja hantaakit on käteen justiinsa passelit. Hintaa vain 4 euroa, ei miusta kovin paha hinta!

Olkoon tämä nyt se "lifestyle"-osio

2008-09-10T17:31:00.000+03:00

Ruokalevolla Lapinsalmella

Kaksi yötä metsässä, 22 käveltyä kilometriä, hiertymiä, mustelmia, hirvikärpäsiä, "uppoavaksi laivaksi" nimetty vuotava teltta, 13 kilon rinkka ja mukavia hetkiä!

Suosittelen eräilyä arjesta irrottautumiseen. Valmistelut retkeilyä varten on tehtävä ajatuksen kanssa, ja siinä vaiheessa päästä avautuu tilaa aivan muille ajatuksille. Ja pari vuorokautta ilman kellon luomaa stressiä on oikein ilahduttava kokemus! Pienellä porukalla ehti kikatella yhdelle jos toisellekin asialle. Oli mukava kuittailla retkikeittimen toiselta puolelta omilla leivänpäällisillään niille, jotka olivat omansa unohtaneet asuntonsa olohuoneeseen... Tosin vastakuittauksia saimme ruokaparini kanssa mukana kannetusta muovikauhasta JA lastasta. Meidän mielestämme varustelu on kuitenkin erittäin tärkeää tällaisella reissulla, ehkä yksi eräilyn pääpiirteistä? Ja ruokaankin oli satsattu oikein urakalla pakastekakkua, lettuja ja popcorneja myöten. Vai söikö tämä viimeinen lause nyt kaiken pohjan edellä kirjoitetusta?

Valkealan Repovedellä oli ihailemisen arvoiset maisemat. Kuvani eivät kyllä anna millään muotoa oikeutta sille, mitä silmä koki.

Katajavuori

Olhavanvuori

Ja se ruskea neulomus edelliseltä kerralta. Pohdin vakavasti purkamista. Lankaa on neulepaidan verran, en vain löydä mukavaa mallia, jonka haluaisin toteuttaa. Aloitin sileää neuletakkia, mutta nyt kuitenkin tekisi mieli palmikoida jotakin. Alan pikkuhiljaa ahdistua projektista, sillä langat ovat olleet työtä varten valmiina viime tammikuusta...

Pellon reunaa

2008-09-03T13:58:00.000+03:00

Pokkarikameralla harrastettu makrokuvaus kasveista on miusta aina välillä mukavaa viihdettä. Kävin testaamassa vaelluskenkien hiertävyyttä läheisellä metsäpolulla ja tsuumailin kameralla jonkun tovin. Huomasin että kuihtuneista kasveista saa lähes yhtä mielenkiintoisia kuvaustuloksia kuin vielä hengissä olevistakin.

Viikonlopun musikaalimatka Haminaan oli oikein onnistunut. Sää oli kylmä ja päällä ei ollut yhtään liikaa vaatetta. Pyrotekniikka lämmitti aina hetkellisesti, meidän puolestamme tuli olisi saanut tohottaa bastionin kattoon vaikka koko esityksen ajan!

Alkuviikon olen tikuttanut tiiviisti sileää neulepintaa peläten, että pian pääsen purkuhommiin. Pitää nyt mallailla sopivuutta ja pohtia tuleeko siitä koskaan valmista.

Lisään blogiini aika ajoin pieniä musiikillisia mainospaloja, sillä se on ehkä tärkeämpikin osa eloani, kuin nämä käden työt. Ja kuten tästä kirjoitelmasta näkyy, venyy skaala "käsityöblogin" sisällöstä aika laajaksi. Olen kuunnellut nyt Emma Salokoskea ja suosikkejani tähän mennessä ovat olleet juuri nuo " Ja sinun äänesi", "Rakkaus polttaa" ja "Veden alla". Mukavasti erilaista verrattuna edelliseen albumiin. Jään myös kovasti odottamaan Rajattoman Queen-albumia! Syksy on siitä mukavaa aikaa, että muusikot ovat äheltäneet kesän studioissaan ja ennen joulua levyä pukkaa yhtenään!

Putkimiehen parempi päähine

2008-08-30T12:35:00.000+03:00

Elokuun lämpimistä illoista ei ole tietoakaan. Viikon päästä tapahtuvaa korpivaellusta silmällä pitäen neuloin "yöpipon" ulkona nukkumista varten. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että myssyä saa pitää korvilla koko reissun ajan myös päivällä. Mutta voihan olla, että äkillinen helleaalto vielä hyökyy tänne Suomeenkin?

Ohje:Jatan Mariomyssy

Lanka: Novitan Marine

Puikot: muistaakseni 3

Aurinkokin vieraili kuvausten aikana. Lähimetsän puut näyttävät olevan vaarallisesti kallellaan, mutta se taitaa johtua kuvaajan käden vakaudesta.

Voi olla, että joudun vielä kyseisen pipon neulomaan kertaalleen uudestaan. Puuvillalangan tiheyden kanssa oli hieman ongelmia ja ensimmäinen yritelmä piti joustinneuleen jälkeen purkaa. Tämä versio pysyy jopa päässä, mutta on silti aika venyväistä sorttia. Kolmannella kerralla saattaisi syntyä napakka, valumaton tuotos.Muutoin oiva pipo malliltaan, ja sopii peittämään kasvavan kuontalon.

Voi olla, että myssylle on tarvetta jo tänään. Suuntaan piakkoin Haminaan katsomaan Jesus Christ Superstaria. Alkaa varmasti olemaan viime hetket ns. kesäteatterille ulkoilmassa.

Laakeriseppeleen korvike

2008-08-25T12:13:00.000+03:00

Tätini myös kummitädin ominaisuudessaan hankki itselleen muutaman vuoden rypistyksellä maisterin paperit. Viikonloppuna kokoonnuimme suvun voimin asiaa juhlistamaan lohilaatikon ja täytekakun äärelle. Laakeriseppelettä ei tähän hätään saatu, joten äidin ohjeistuksella askartelin seppeleen kanervista.

Työvälineiksi riittivät oksista tehty kranssipohja, rautalanka ja sakset, sekä tietysti pussillinen kanervia. Kanervista tein pieniä kimppuja rautalangan avulla. Kimput sidoin kranssipohjaan ja valmista tuli.

Palasin kesän mittaisen työrupeaman jälkeen kotikonnuille Etelä-Karjalaan. Kaupungissa kesän tuoksuja ei tule niin havaittuja, huomasin etten nenän perusteella tiedä ollenkaan missä kohtaa kesää ollaan menossa. Kanervia poimiessa metsiköstä tuulessa tuoksuivat ehkä hieman pilaantuneet tatit ja tuulen vireessä oli jo syksyistä viileyttä: loppukesä siis. Jatkan nyt pari viikkoa näistä maaseudun metsiköiden tuoksuista nauttimista. Mahdollisesta marjastuksesta en niin nauti, mutta vaihtelua sekin ainaiseen katujen tallaamiseen ja liikenteen pauhuun.

Voi veljet !

2008-08-16T20:35:00.000+03:00

Kun tämä nyt saatiin "rähinällä" käyntiin, niin lykkään saman tien toisenkin tekstipätkän.

Jatketaan siitä, mihin edellisessä blogissa jäätiin. Pulmana oli siis ompelukone. Sain mummoni Singerin itselleni, mutta yhteistä säveltä ei ehditty viritellä kovinkaan kauaa, sillä kone hajosi hellässä käsittelyssä alta aikayksikön. Toisin sanoen en ehtinyt edes puolausvaiheeseen, kun masiina irtisanoi itsensä ja jätti eläkeanomuksen. Ehkä kolmekymmenvuotinen taipale sai riittää? Kannoin koneen kyllä käsi vääränä paikalliseen korjaamoon, mutta siellä tulimme myyjän kanssa yhdessä siihen tulokseen, että uuden koneen hankinta tulisi kannattavammaksi kuin vanhan korjaaminen.

tästä siis lähdettiin

ja tähän päädyttiin

Singer vaihtui siis kesällä eräänä palkkapäivänä Brotherin Anniversary Innov-is 10 -malliin. Ja juu, se on hempeän pinkki. Mutta tämän värin sai huokeammalla kuin sinisen, ja opiskelijan rahapussissa vaalea päiväuniväritys ei enää tuntunutkaan hullummalle. (Täytyy kyllä myöntää, että vanhassa koneessa väri ja muotoilu oli kuitenkin nostalgisuutensa vuoksi silmää miellyttävämpi.) Kannoin koneen kotiin ja nyt yhteistä taivalta on jo kuljettu ainakin housunlahkeiden verran. Työn alla oleva ompelus joutuu pienen purkuoperaation alle, mutta kunhan se valmistuu, saa se kokea ensiesittelynsä täällä.

Alkukankeutta kenties?

2008-08-16T19:46:00.000+03:00

No niin. Hihat on kääritty ja kupillinen teetä koneeni vieressä on valmiina. Sormet verytelty. Voisin siis startata tämän blogin käyntiin.

Olen tällä hetkellä 23-vuotias puheviestinnän yliopisto-opiskelija. Käsityöt ovat olleet minulle osa elämää jo pienestä pitäen. Mummoni sekä äitini ovat tehneet käsillään kaikenlaista aina, ja minä olen seuraillut toimia siinä sivussa. Tähän astisista suurikokoisin työni taitaa olla itse kudottu matto, mutta käsitöiden saralta löytyy nukenpeittoa, Barbien vaatteita, savitöitä ja ristipistotöitä. Monenlaista tekniikkaa on tullut kokeiltua ja varmasti vielä enemmän on kokeilematta.

En tuota uutta sukkaparia joka viikko ja juuri sen takia käsityöläisyys onkin enemmän elämäntapa; asia joka on kulkenut luonnollisena osana sukupolvien läpi naistemme keskuudessa enemmän tai vähemmän.

Minulla oli samanniminen blogi vuodatus.net:in kautta. Piilosilmukka ehti täyttää jo vuoden, mutta viime kevät, lähinnä opiskelukiireiden vuoksi, kuihdutti sekä käsityötuotannon, että kiinnostuksen kaikkeen muuhunkin. Kesän kynnyksellä muutosta parempaan ei kuitenkaan syntynyt ja nyt, kun kolkutellaan jo kohti syksyä, sain ajatuksen vaihtaa maisemaa. Minua häiritsi kauan vuodatuksen blogini karkea ulkoasu, jolle en omin voimin mitään parannusta osannut tehdä. Vaikka tämäkään ei ulkoasultaan toistaiseksi tarjoa muuta kuin valmiskuosin, miellyttää se jo omaa silmäänikin enemmän. Ehkä tämä myös innoittaa päivittämään ja pääsemään käsiksi blogielämään tauon jälkeen.

Lisäksi minulla oli identiteettikriisejä kirjoittamisen tavan suhteen. Mitä kertoa, kuinka laajasti, murteella vai kirjakielellä. Tähän en toistaiseksi ole saanut vastausta, mutta ehkä asia kehittyy pikkuhiljaa.

Toivotankin siis lukijakunnan tervetulleeksi!