Lokaa kuukauden verran

Kerroin aiemmin saamastani käsityöaiheisesta läksiäislahjasta. Ja tässäpä tämä. Esimieheni oli lounaskeskustelun pohjalta valinnut tämän kirjan sekä lahjakortin, jolla saan tarvikkeita. Kirja on kattava, siinä on perusteet niin neulomisesta kuin huovutuksesta sekä tilkkutöistä. Haastavuutta lisää se, että käsittääkseni kirjassa neuvotaan neulomaan juuri sillä "väärällä" tavalla, tai ainakin kuvat vaikuttavat erilaisilta, kuin mihin olen tottunut. Kun seuraavan kerran hämmästelen brittinaisten langanheittoa, voin katsastaa oikeaoppisen viskauksen kirjasta!

Paraphernalia-sukka Regian galaktisesta langasta on ollut pidemmällä jo jonkun aikaa. Sukasta tulee melkoisen napakka. Ja kiertäen tehty joustin oli ajaa miut ohuilla puikoilla hulluuden partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Työssä edistymistä hidastaa tenkkapoo eräässä kohtaa ohjetta ja tätä ongelmaa olen nyt noin kuukauden päivät hautonut. En kovin aktiivisesti, ymmärrättehän. Toisin sanoen neule on korissaan kiltisti odottamassa inspiraatiota...

Tällä haavaa olenkin keskittynyt virkkaukseen. Projektissa on tarkoitus tuhota täsmäasein isompi kasa lankaa ja lahjoittaa se sitten aikanaan eteenpäin. Pääasia, että yksi kassillinen lankaa saadaan tästä yksiöstä ulos! Huomasin muutoinkin, että tällaiset pitkälliset projektit, joiden ohje ei vaadi ajattelutyötä, sopivat toistaiseksi hyvin käsityöksi. Voin virkata rivin silloin, toisen tällöin. Tosin en ollut virkannut mitään pitkään aikaan, joten hetken jo luulin, että joko peukalostani lähtee pala pois, tai siihen kasvaa jotain lisää. Nyt nahka on onnekseni jo sen verran paksu, että jälkeä syntyy ilman suurempia kipuja!

Ensisijaisena projektina on kuitenkin parantua pitkittyneestä flunssasta joka alkaa pitemmän päälle jo raastaa hermoja. Viltin alla makaaminen ei edistä opintoja, ja se on kyllä outoa.

Matkan edetessä

Puolivuotinen tauko saanee päätepisteensä. Pipon jälkeen puikoilta on päässyt yksi pari sukkia, jotka sain taiottua noin kolmen kuukauden työstämisen jälkeen isälleni saapassukiksi.

Puolen vuoden aikana ehti kuitenkin sattua ja tapahtua monenlaista. Opintojen myllynkivi jauhoi tasaista tahtiaan. Ajoittan toki tuntui kuin kivi olisi vastinparinsa luota kierähtänyt selkään kannettavaksi. Siltikin, sain kesän aikana suoritettua myös työharjoittelun, joka taasen aiheutti monen monituista mutkaa kuluneeseen kesään ja sitä edeltäneeseen kevääseen. Hakuprosessi, jännitys, pakkaus ja suunnan otto kohti pk-seutua. Ja noin reilu viikko sitten uudelleen pakkausta, suunnan ottamista ja uusvanhaan totuttelua.

Jotain uutta voi myös ilmestyä tänne. Harjoittelupaikkani kiitti minua työpanoksestani käsityöaiheisella lahjalla, josta olen otettu.

Mutta, kuten opiskelijatoverini totesi: "Laitetaan mylly pyörimään!"

Palmikkopipo

pipo omasta päästä omaan päähän
lankana Sublimen cashmere merino silk dk
puikot kokoa 3

Tämän vuoden puolella ei ole valmistunut muuta, kuin tämä pipo. Purin viime vuonna tekemäni pipon ja tein sen hieman toisenlaisilla palmikoilla uudestaan.

Siitä tuli hieman kippanan tuntuinen, mutta uskottelen itselleni, että se kestää päässä ja on hyvä tuollaisenaan. Kuvassa mukana mambo-lapaset, joita tein joulunaikaan.

Kirjauduin Ravelry-sivustolle, ja miut löytää sieltä tällä samalla salamyhkäisellä nimellä. Alkuun kirjauduin rävelriin lähinnä siksi, että Vuorovaikutteisen teknologian kurssilla pitää esitellä joku vuorovaikutteinen verkkosivusto. Päädyin hetken pohdinnan jälkeen kyseiseen sivustoon.

Noin kuukausi sitten en vielä tajunnut mistään mitään, ja hieman mielenosoituksellisestikin jätin asian sikseen. Nyt viime viikolla päätin yrittää selviytyä toimintoviidakosta uudestaan, ja taisin onnistua. Haalin jo pari ohjetta jonolle ja yksi on puikoillakin. Katsotaan kuinka tässä käy, ja minkälaiseen puheviestinnän analyysiin päädyn.

Suksiakin olen käynyt pariin otteeseen kokeilemassa jäällä. Hyvin luistaa!

Sielullisia uutisia

Suomalaisen Soul-musiikin rintamalla on jälleen vipinää. Tuomo Prättälän toinen levy julkaistaan ensi keskiviikkona 4.2. Toistaiseksi uusinta levyä voi kuitenkin kuunnella myspace-sivustolla.

Letkeää viikonlopun alkua!

Linkkivinkki

Aikaansaannokset näin tammikuun loppupuolella ovat jääneet aika laihoiksi. Olen pyrkinyt orientoitumaan opiskeluun, ja siinä on jopa onnistuttu. Virallisten aineiden ohella koitan harjoitella www-sisällöntuotantoa laihoin tuloksin. En ymmärrä asiasta oikein mitään, mutta ehkä se selvenee tässä ajan mittaan.

Tarjoan kuitenkin muutaman miusta mielenkiintoisen linkin, vaikkei mitään itsetehtyä olekaan esiteltävänä.

Kipikude vaikutti kivalle tuotteiden ja printtien perusteella. Neulovalle kansanosalle heiltä löytyy oma Kerä-printtinsä. Itse miellyin Mimmiliiga-kuvioon. Kipikude painattaa käsittääkseni myös asiakkaan lähettämiin tuotteisiin. Jos siis saisin päähäni tehdä vaikkapa hupparin, voisin lähettää sen Kipikuteelle printattavaksi.

Ilomieli valmistaa vaatteita ja asusteita kierrätysmateriaaleista. Ilomieli valmisti myös edellisiin Linnanjuhliin puvun Heli Järviselle. Kyseessä siis puku, johon oli käytetty vanhaa verhokangasta. Sekä naisten- että miestenvaatteissa on miusta käytetty kankaita ja leikkauksia nokkelasti. Pidin kovasti laskoshameeseen lisätystä pitsiliinasta. Tuotteiden nimet ovat myös oivaltavia, esimerkkinä Pelastus! -liivi.

Tällaista siis tällä erää. Päiväkin on mukavasti pidentynyt!

Laulamme lapaduu, neulomme lapalapaduu

Joulunaika sujahti ohi, samoin lomat. Nyt uusin voimin kohti uutta vuotta.

Itse tehtyjä lahjoja ei syntynyt jouluksi aikaisempia vuosia enempää. Neuloin ystävälleni lahjaksi lähes samanlaisen liilaraitaisen Mario-myssyn, kuin tein syksyllä itselleni. Lomilla neuloin pipoon lisukkeeksi tumman liilat lapaset. Mustat letti-lapaset neuloskelin myös ystävälle. Niitä yritin saada joululahjapakettiinkin, mutta en ollut aiemmin tehnyt peukalokiilaa, joten sen kanssa meni hetki opetellessa. Ensimmäisestä lapasesta tuli yhden jos toisenkin kerran liian iso, kunnes sitten lopulta onnistui! Valkeat lapaset tein itselleni. Niille on tulossa seuraksi valkea pipo palmikoin.

Mustat lapaset varastosta löytyneestä 7:stä Veljeksestä, liilat ja valkeat lapaset Mambosta

Alennusmyynneissä laukkaaminen tuntui tänä vuonna entistä tuskallisemmalta. Syksystä asti olen koittanut etsiä mukavaa pitkähihaista päällyspaitaa tuloksetta. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että parempi tehdä itse...

Niin ja, pitsitausta irtosi Päättömästä reissun aikana. Pitää miettiä, oliko tämä merkki siitä, että koru oli aivan kamala, vai siitä, että liima oli väärää materiaalin kiinnittämiseen.

Mustaa muovia

Muovi taitaa ilmastollisina aikoina olla ruma sana, mutta näissä muoveissa onkin jotain erityistä. Ainakin miulle.

"Tämä kaikki" alkoi viime kesänä, jos nyt minkään erityisen vaiheen alkamisesta voidaan puhua. Provinssirockin alueelta poistuessamme ystäväni jalkoihin tarttui maan tomusta vääntyneet mustat aurinkolasin sangat. Nappasin ne mukaani, ja jollain tavalla viehdyin niiden muotokielestä.

Seuraava musta esine löytyi myöhemmin kesällä, ja tähän liittyykin useampi muisto ja merkitys. Kesätöiden puitteissa kaivoimme erästä puistonpenkkiä ylös, ja hiekan keskeltä pilkisti pieni lelufiguuri. Tunnistin päättömän ja kädettömän torson Star Wars-elokuvien Han Soloksi, ja lelu pääsikin kaupungin pakettiauton taustapeiliin roikkumaan kesäkuukausiksi. Töiden loppuessa otin torson mukaani muistoksi piinallisesta kesästä.

Pohdin, voisiko lelusta tehdä jonkinlaisen käyttöesineen. Mielessä oli ideoita avaimenperästä, joka olisi luultavasti ollut se yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto. Pohdin myös kaulakorua, mutta figuuri oli liian pitkä, eikä asettunut nauhaan nätisti. Joten, Päätön sai selkäänsä pitsiviuhkan, rusetin sekä rintaneulan. Tadaa! Yllätyin, että pääni pystyi tuottamaan jotain näin outoa, ja silti omasta mielestäni kierolla tavalla onnistunutta. Ei sovellu kuulemma ihan joka juhlassa pidettäväksi?

Tarkoitukseni ei ollut kerätä tietoisesti ympärilleni mustia muoviesineitä, mutta samalla kertaa kun Päätön ensiesiintyi koruna, löytyi erään kerrostalon rappujen edestä nämä pokat. Ja yhtä oudot kuin "edeltäjänsä". Ne oli pakko ottaa mukaan. Kun niissä on noita strassejakin...

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen uuden ylpeyden aiheeni. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Seccon sormuksen. Koru löytyi käsityömyyjäisten Seccon pisteeltä, ja sain siihen vielä alennusten alennusta. Sormus on tehty vanhasta lp-levystä ja kantaa nimeä "Carry the Song". Olen myyty. Samassa paketissa yksinkertaisuutta, graafisuutta ja kierrätystä!

Mustasta muovista ei kuitenkaan ole tulossa pakkomielle tai keräilykohde, luulisin. Jätesäkit eivät kiehdo minua tällä hetkellä sen enempää kuin aiemminkaan.