Mustaa muovia

Muovi taitaa ilmastollisina aikoina olla ruma sana, mutta näissä muoveissa onkin jotain erityistä. Ainakin miulle.

"Tämä kaikki" alkoi viime kesänä, jos nyt minkään erityisen vaiheen alkamisesta voidaan puhua. Provinssirockin alueelta poistuessamme ystäväni jalkoihin tarttui maan tomusta vääntyneet mustat aurinkolasin sangat. Nappasin ne mukaani, ja jollain tavalla viehdyin niiden muotokielestä.

Seuraava musta esine löytyi myöhemmin kesällä, ja tähän liittyykin useampi muisto ja merkitys. Kesätöiden puitteissa kaivoimme erästä puistonpenkkiä ylös, ja hiekan keskeltä pilkisti pieni lelufiguuri. Tunnistin päättömän ja kädettömän torson Star Wars-elokuvien Han Soloksi, ja lelu pääsikin kaupungin pakettiauton taustapeiliin roikkumaan kesäkuukausiksi. Töiden loppuessa otin torson mukaani muistoksi piinallisesta kesästä.

Pohdin, voisiko lelusta tehdä jonkinlaisen käyttöesineen. Mielessä oli ideoita avaimenperästä, joka olisi luultavasti ollut se yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto. Pohdin myös kaulakorua, mutta figuuri oli liian pitkä, eikä asettunut nauhaan nätisti. Joten, Päätön sai selkäänsä pitsiviuhkan, rusetin sekä rintaneulan. Tadaa! Yllätyin, että pääni pystyi tuottamaan jotain näin outoa, ja silti omasta mielestäni kierolla tavalla onnistunutta. Ei sovellu kuulemma ihan joka juhlassa pidettäväksi?

Tarkoitukseni ei ollut kerätä tietoisesti ympärilleni mustia muoviesineitä, mutta samalla kertaa kun Päätön ensiesiintyi koruna, löytyi erään kerrostalon rappujen edestä nämä pokat. Ja yhtä oudot kuin "edeltäjänsä". Ne oli pakko ottaa mukaan. Kun niissä on noita strassejakin...

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen uuden ylpeyden aiheeni. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Seccon sormuksen. Koru löytyi käsityömyyjäisten Seccon pisteeltä, ja sain siihen vielä alennusten alennusta. Sormus on tehty vanhasta lp-levystä ja kantaa nimeä "Carry the Song". Olen myyty. Samassa paketissa yksinkertaisuutta, graafisuutta ja kierrätystä!

Mustasta muovista ei kuitenkaan ole tulossa pakkomielle tai keräilykohde, luulisin. Jätesäkit eivät kiehdo minua tällä hetkellä sen enempää kuin aiemminkaan.

"Viimeinen kurki huutaa eksyneitä"

Sain "idean" tähän luumupipoon viime keväisestä lahjasta. Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni kauniin pitsihuivin. Nyt viileiden ilmojen saavuttua alkaa alpakkaiselle huivillekin olla käyttöä. Sain lahjan mukana vajaan kerän huiviin käytettyä lankaa. Tuolla jo aiemmin esittelinkin pipotusta, joka ei sitten onnistunutkaan langan loputtua. Hankin tumman langan seuraksi hieman vaaleampaa liilaa, ja näillä yhdessä pipokin tuli valmiiksi. Mielestäni väriyhdistelmä on ihan onnistunut, täydentävät toisiaan mukavasti. Vaatekaapistani ei löydy oikeastaan mitään muuta liilaa tai violettia, joten nyt eletään jännää aikaa, kuinka yhteiselo tämän värin kanssa lähtee käyntiin.

Luumupipo Mario-myssyä mukaillen
vaalea Hjerte Garnin Alpaca Silk -lankaa
(60% alpakkaa, 30% merinoa, 10% silkkiä)

tumma liila Drops Alpacaa
puikkoina nro 2 sukkapuikot

Tein pipon mukaillen aiemmin syksyllä tekemääni Mario-pipoa. Lisäilin silmukoita tähän langantiheyteen sopivaksi. Lopussa kaventelin ehkä hieman liian tiiviisti, pipon huippu on nyt hieman ruttuisempi kuin tarkoitus oli. Alpakka kutittaa näin herkkähipiäistä kaulasta, mutta korkeakauluksisen talvitakin kanssa on tuskin sitä ongelmaa. Päässä tukka toimii pipon ja ihon välissä mukavasti eristeenä.

Kyllä, eteisen kaappini ovat näin kauniin vihreät.

Ajattelin jatkaa pipolinjalla ja muokata viime talven valkeaa palmikkotuotosta uuteen uskoon. Ja vaalea puhvipaita sai kuin saikin seurakseen kellohameen lavatansseihin, siitä kuvamateriaalia myöhemmin.

Kesämielellä

Tänään käytiin uudessa paidassa silittämässä hepoa.

Nojailtiin muuriin,


ja käveltiin muurilla.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tämä oli ensimmäinen suurempi ompelutyö pariin vuoteen. Näin tuli koeajettua uusi kone, ja eiköhän yhteistyömme jatku tästä eteenpäinkin. Hihojen kanssa oli tosiaan ongelmia, ne olivat alkuun todella puhvit, ja koska en halunnut niin maksimaalisia tuulenhalkojia, jouduin pienentämään pyöriötä aika lailla. Vasemman hihan istutinkin sitten viidesti, jotta lopputulos olisi jotakuinkin tavoiteltu. Niin, ja napinlävet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella pystyyn ja miulla ne on nyt vaakaan, mutta haitanneeko tuo?

Puhveista puhveimmat hihat

Suuri Käsityölehti 6-7/2006

Aloitin kyseisen vaatekappaleen jo viime heinäkuussa. Hihojen kanssa tuli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, ja kuten tavallista, innostus lopahti joksikin aikaa. Nyt lokakuussa päätin parin viikon kyräilyn jälkeen ryhtyä uudestaan hommiin.

Pusero on enää nappeja vailla. Joitakin omia sovelluksia jouduin ompelun varrella tekemään. Eurokankaassa ei myöskään ollut brodyyriä, joten pitsi-istutukset on tehty tavalliseen paitakankaaseen.

Suunnittelen, millaisia kuvia valmiista paidasta voisi ottaa. Ja ensimmäinen julkinen esiintyminenkin puseron kanssa on jo kaavailtu; ainejärjestömme järjestää kuun lopussa lavatanssit. Jalalla koreasti kellohelman kera?

Lehdistö- ja kirjakatsaus

Taannoiselta Helsingin reissulta palatesssani ostin matkalukemiseksi lokakuun Trendi-lehden. En ole kyseistä julkaisua selaillut hetkeen kovinkaan intensiivisesti, mutta nyt ostos olikin hyvin kannattava, ja itse asiassa yllättävä. Huomasin, että Juurilla-jutussa käsiteltiin yhtä avoimen yliopiston opettajaani. Oli jännittävä lukea tuntemani henkilön kuulumisia lehden sivuilta.

Osallistuin Outi Ojan pitämälle kirjoittamisen kurssille muutama vuosi sitten. Lehti toi mieleen kyseisen opiston rakennusten ja ruokalan tuoksun ja monta muutakin seikkaa samalta, haikealta vuodelta 2005. Muutoinkin junamatkat herättävät miussa jonkin oudon haikeuden ja kaipuun tunteen jonnekin, jota en oikein itsekään osaa selittää, joten artikkeli ei paljon tähän tilaan auttanut, varsinkin kun viikonloppu ystävien parissa oli niin mukava.

Käsityörintamalla on suurta keskeneräisyyttä ilmassa. Olen koittanut puikotella pipoa saamastani alpakka-langasta, mutta nyt näyttää siltä, että siitä syntyy korkeintaan otsapanta? Veljen hyllystä kähvelsin lukemiseksi Art Spiegelmanin MAUS -sarjakuvakirjan. Kirja ei ehkä ole sieltä pirteimmästä päästä, mutta miusta keskitysleireiltä selvinneen Vladekin ja suomalaisten sodasta selvinneen sukupolven myöhemmästä käytöksestä voi löytää yhtenäisyyksiä. Ja ihmekös tuo, järkyttäviä tapahtumia varmasti molemmat.

Mutta, tänään lähdetään laavulle nauttimaan ruskasta, yhdessäolosta, makkarasta, termariteestä ja puolukkapiirakasta! Hyvä tapa viettää maanantaita!

Lehteä, Lekaa ja laukku

Oikeastaan kaiken kaikkiaan mukava päivä. Aamu meni opintoahdistuksen parissa, joka sekin lievittyi kavereiden kanssa kahvitellen. Kotiinkin oli mukava palata, sillä kerrankin myös miun postiluukun alta löytyi kiva yllätys!

Veli lupautui Helsingissä vieraillessaan hankkimaan miulle Interweave Knits -lehden. Kyseistä julkaisua olen katsellut vain netin kautta ja nyt miulla on sellainen ihan omana. Paketista paljastui myös Interweave Felt -lehti, joka sekin näytti mielenkiintoiselta.

Backstage tweed jacket

Superlatiivin kera, parahin veljeni oli laittanut pakettiin mukaan vielä postikorttiterveiset Kaisa Lekan malliin.

Viikonloppuna kannoin kirpputorille vaatekaapin sisältöä. Ja oli sieltä pakko kantaa jotain taas täyttämäänkin se. Löysin lähtiessä ihanan, pienen, ruskean laukun. Se on oikeasti vanha, aitoa nahkaa ja hantaakit on käteen justiinsa passelit. Hintaa vain 4 euroa, ei miusta kovin paha hinta!

Olkoon tämä nyt se "lifestyle"-osio

Ruokalevolla Lapinsalmella

Kaksi yötä metsässä, 22 käveltyä kilometriä, hiertymiä, mustelmia, hirvikärpäsiä, "uppoavaksi laivaksi" nimetty vuotava teltta, 13 kilon rinkka ja mukavia hetkiä!

Suosittelen eräilyä arjesta irrottautumiseen. Valmistelut retkeilyä varten on tehtävä ajatuksen kanssa, ja siinä vaiheessa päästä avautuu tilaa aivan muille ajatuksille. Ja pari vuorokautta ilman kellon luomaa stressiä on oikein ilahduttava kokemus! Pienellä porukalla ehti kikatella yhdelle jos toisellekin asialle. Oli mukava kuittailla retkikeittimen toiselta puolelta omilla leivänpäällisillään niille, jotka olivat omansa unohtaneet asuntonsa olohuoneeseen... Tosin vastakuittauksia saimme ruokaparini kanssa mukana kannetusta muovikauhasta JA lastasta. Meidän mielestämme varustelu on kuitenkin erittäin tärkeää tällaisella reissulla, ehkä yksi eräilyn pääpiirteistä? Ja ruokaankin oli satsattu oikein urakalla pakastekakkua, lettuja ja popcorneja myöten. Vai söikö tämä viimeinen lause nyt kaiken pohjan edellä kirjoitetusta?

Valkealan Repovedellä oli ihailemisen arvoiset maisemat. Kuvani eivät kyllä anna millään muotoa oikeutta sille, mitä silmä koki.

Katajavuori


Olhavanvuori

Ja se ruskea neulomus edelliseltä kerralta. Pohdin vakavasti purkamista. Lankaa on neulepaidan verran, en vain löydä mukavaa mallia, jonka haluaisin toteuttaa. Aloitin sileää neuletakkia, mutta nyt kuitenkin tekisi mieli palmikoida jotakin. Alan pikkuhiljaa ahdistua projektista, sillä langat ovat olleet työtä varten valmiina viime tammikuusta...

Pellon reunaa

Pokkarikameralla harrastettu makrokuvaus kasveista on miusta aina välillä mukavaa viihdettä. Kävin testaamassa vaelluskenkien hiertävyyttä läheisellä metsäpolulla ja tsuumailin kameralla jonkun tovin. Huomasin että kuihtuneista kasveista saa lähes yhtä mielenkiintoisia kuvaustuloksia kuin vielä hengissä olevistakin.

Viikonlopun musikaalimatka Haminaan oli oikein onnistunut. Sää oli kylmä ja päällä ei ollut yhtään liikaa vaatetta. Pyrotekniikka lämmitti aina hetkellisesti, meidän puolestamme tuli olisi saanut tohottaa bastionin kattoon vaikka koko esityksen ajan!

Alkuviikon olen tikuttanut tiiviisti sileää neulepintaa peläten, että pian pääsen purkuhommiin. Pitää nyt mallailla sopivuutta ja pohtia tuleeko siitä koskaan valmista.

Lisään blogiini aika ajoin pieniä musiikillisia mainospaloja, sillä se on ehkä tärkeämpikin osa eloani, kuin nämä käden työt. Ja kuten tästä kirjoitelmasta näkyy, venyy skaala "käsityöblogin" sisällöstä aika laajaksi. Olen kuunnellut nyt Emma Salokoskea ja suosikkejani tähän mennessä ovat olleet juuri nuo " Ja sinun äänesi", "Rakkaus polttaa" ja "Veden alla". Mukavasti erilaista verrattuna edelliseen albumiin. Jään myös kovasti odottamaan Rajattoman Queen-albumia! Syksy on siitä mukavaa aikaa, että muusikot ovat äheltäneet kesän studioissaan ja ennen joulua levyä pukkaa yhtenään!

Putkimiehen parempi päähine

Elokuun lämpimistä illoista ei ole tietoakaan. Viikon päästä tapahtuvaa korpivaellusta silmällä pitäen neuloin "yöpipon" ulkona nukkumista varten. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että myssyä saa pitää korvilla koko reissun ajan myös päivällä. Mutta voihan olla, että äkillinen helleaalto vielä hyökyy tänne Suomeenkin?

Ohje:Jatan Mariomyssy

Lanka: Novitan Marine

Puikot: muistaakseni 3

Aurinkokin vieraili kuvausten aikana. Lähimetsän puut näyttävät olevan vaarallisesti kallellaan, mutta se taitaa johtua kuvaajan käden vakaudesta.

Voi olla, että joudun vielä kyseisen pipon neulomaan kertaalleen uudestaan. Puuvillalangan tiheyden kanssa oli hieman ongelmia ja ensimmäinen yritelmä piti joustinneuleen jälkeen purkaa. Tämä versio pysyy jopa päässä, mutta on silti aika venyväistä sorttia. Kolmannella kerralla saattaisi syntyä napakka, valumaton tuotos.Muutoin oiva pipo malliltaan, ja sopii peittämään kasvavan kuontalon.

Voi olla, että myssylle on tarvetta jo tänään. Suuntaan piakkoin Haminaan katsomaan Jesus Christ Superstaria. Alkaa varmasti olemaan viime hetket ns. kesäteatterille ulkoilmassa.

Laakeriseppeleen korvike

Tätini myös kummitädin ominaisuudessaan hankki itselleen muutaman vuoden rypistyksellä maisterin paperit. Viikonloppuna kokoonnuimme suvun voimin asiaa juhlistamaan lohilaatikon ja täytekakun äärelle. Laakeriseppelettä ei tähän hätään saatu, joten äidin ohjeistuksella askartelin seppeleen kanervista.

Työvälineiksi riittivät oksista tehty kranssipohja, rautalanka ja sakset, sekä tietysti pussillinen kanervia. Kanervista tein pieniä kimppuja rautalangan avulla. Kimput sidoin kranssipohjaan ja valmista tuli.

Palasin kesän mittaisen työrupeaman jälkeen kotikonnuille Etelä-Karjalaan. Kaupungissa kesän tuoksuja ei tule niin havaittuja, huomasin etten nenän perusteella tiedä ollenkaan missä kohtaa kesää ollaan menossa. Kanervia poimiessa metsiköstä tuulessa tuoksuivat ehkä hieman pilaantuneet tatit ja tuulen vireessä oli jo syksyistä viileyttä: loppukesä siis. Jatkan nyt pari viikkoa näistä maaseudun metsiköiden tuoksuista nauttimista. Mahdollisesta marjastuksesta en niin nauti, mutta vaihtelua sekin ainaiseen katujen tallaamiseen ja liikenteen pauhuun.

Voi veljet !

Kun tämä nyt saatiin "rähinällä" käyntiin, niin lykkään saman tien toisenkin tekstipätkän.

Jatketaan siitä, mihin edellisessä blogissa jäätiin. Pulmana oli siis ompelukone. Sain mummoni Singerin itselleni, mutta yhteistä säveltä ei ehditty viritellä kovinkaan kauaa, sillä kone hajosi hellässä käsittelyssä alta aikayksikön. Toisin sanoen en ehtinyt edes puolausvaiheeseen, kun masiina irtisanoi itsensä ja jätti eläkeanomuksen. Ehkä kolmekymmenvuotinen taipale sai riittää? Kannoin koneen kyllä käsi vääränä paikalliseen korjaamoon, mutta siellä tulimme myyjän kanssa yhdessä siihen tulokseen, että uuden koneen hankinta tulisi kannattavammaksi kuin vanhan korjaaminen.

tästä siis lähdettiin

ja tähän päädyttiin

Singer vaihtui siis kesällä eräänä palkkapäivänä Brotherin Anniversary Innov-is 10 -malliin. Ja juu, se on hempeän pinkki. Mutta tämän värin sai huokeammalla kuin sinisen, ja opiskelijan rahapussissa vaalea päiväuniväritys ei enää tuntunutkaan hullummalle. (Täytyy kyllä myöntää, että vanhassa koneessa väri ja muotoilu oli kuitenkin nostalgisuutensa vuoksi silmää miellyttävämpi.) Kannoin koneen kotiin ja nyt yhteistä taivalta on jo kuljettu ainakin housunlahkeiden verran. Työn alla oleva ompelus joutuu pienen purkuoperaation alle, mutta kunhan se valmistuu, saa se kokea ensiesittelynsä täällä.

Alkukankeutta kenties?

No niin. Hihat on kääritty ja kupillinen teetä koneeni vieressä on valmiina. Sormet verytelty. Voisin siis startata tämän blogin käyntiin.

Olen tällä hetkellä 23-vuotias puheviestinnän yliopisto-opiskelija. Käsityöt ovat olleet minulle osa elämää jo pienestä pitäen. Mummoni sekä äitini ovat tehneet käsillään kaikenlaista aina, ja minä olen seuraillut toimia siinä sivussa. Tähän astisista suurikokoisin työni taitaa olla itse kudottu matto, mutta käsitöiden saralta löytyy nukenpeittoa, Barbien vaatteita, savitöitä ja ristipistotöitä. Monenlaista tekniikkaa on tullut kokeiltua ja varmasti vielä enemmän on kokeilematta.

En tuota uutta sukkaparia joka viikko ja juuri sen takia käsityöläisyys onkin enemmän elämäntapa; asia joka on kulkenut luonnollisena osana sukupolvien läpi naistemme keskuudessa enemmän tai vähemmän.

Minulla oli samanniminen blogi vuodatus.net:in kautta. Piilosilmukka ehti täyttää jo vuoden, mutta viime kevät, lähinnä opiskelukiireiden vuoksi, kuihdutti sekä käsityötuotannon, että kiinnostuksen kaikkeen muuhunkin. Kesän kynnyksellä muutosta parempaan ei kuitenkaan syntynyt ja nyt, kun kolkutellaan jo kohti syksyä, sain ajatuksen vaihtaa maisemaa. Minua häiritsi kauan vuodatuksen blogini karkea ulkoasu, jolle en omin voimin mitään parannusta osannut tehdä. Vaikka tämäkään ei ulkoasultaan toistaiseksi tarjoa muuta kuin valmiskuosin, miellyttää se jo omaa silmäänikin enemmän. Ehkä tämä myös innoittaa päivittämään ja pääsemään käsiksi blogielämään tauon jälkeen.

Lisäksi minulla oli identiteettikriisejä kirjoittamisen tavan suhteen. Mitä kertoa, kuinka laajasti, murteella vai kirjakielellä. Tähän en toistaiseksi ole saanut vastausta, mutta ehkä asia kehittyy pikkuhiljaa.

Toivotankin siis lukijakunnan tervetulleeksi!