Terveisiä yrttitarhasta

Löysin toukokuun alussa olleilta paikallisilta käsityö- ja kierrätysmarkkinoilta lusikasta tehdyn yrttimerkin. Yrttimerkkejä voi tilata myös netistä Beloved-sivustolta ja mikäli lusikoihin haluaa oman tekstin, sekin onnistuu! Omani on jälkiruokalusikasta tehty merkki, mutta markkinoilla näin myös ruokalusikoista tehtyjä, suurempia, merkkejä.

Kun oli yrttimerkki, oli hommattava kasvikin. Ostin varmuudelta kaksi ruukullista basilikaa ja istutuksen jälkeen sijoitin ruukun ikkunan ääreen. 

Taannoisen Helsingin matkan aikana koko kasvi oli pitkin ruukun kylkiä kun saavuin kotiin. Olin kyllä reilulla kädellä kastellut kasvin istutuksen yhteydessä, mutta näin jälkikäteen olen huomannut, että kyseinen yrtti imee vettä aivan mahdottomasti. Olenkin kastellut basilikaani ns. altakasteluna ja niin hartaasti, että jokainen irrotettu lehti ruokaa maustamaan on kyllä tarkoin mietitty! 

 

Innostuksen mintun kotikasvatukseen sain Bulevardilla nautitusta jogurttiherkusta. Minttua joutuu hieman tukemaan langalla, mutta muuten se on pärjännyt ruukussa mukavasti eikä ole yhtä janoinen kuin ruukkunaapurinsa.

Sekä basilikaa että minttua olen käyttänyt aina kun mahdollisuus on tullut. Viimeviikon illallisvieraat toivat mansikoita mukanaan ja marjarahkan kanssa tuore minttu oli melkoinen hitti!

Tee se itse-ideologian vastarinta

Hihii, olipa pakko jakaa tämä Uuden mustan kirjoitus tänne.

Älä Tee Sitä Itse 

Vaikka käsitöistä ja muista askarteluista pidänkin, on sitä useasti huomannut, että helpommalla pääsisi, kun antaisi muiden tehdä. Ja mikä siinä on, että käsityömarkkinoilla hokee päässään "tuon nyt tekisin itsekin" ? Ja jättää ostamatta, eikä sitten kuitenkaan koskaan tee... Voisiko ajoittainen ÄTSI-henkisyys olla hyväksi?

Se oli kuin leikkiä

Asiallisia hommia on ihan riittämiin. Sen vuoksi ajattelinkin "kanailla päättömästi" ja tein reilun vuorokauden mittaisen pääkaupunkiin suunnatun retken. Kun nyt alkuviikkokin on tuntunut kovin tahmealta, ajattelin piristää itseäni muistelemalla mukavaa hengähdyshetkeäni.

Helsingissä käppäily oli kuin pieni yllätysseikkailu. Alkuun pahoittelin, etten ottanut mukaani karttaa, mutta ajattelin löytäväni kohtuullisen suuntavaiston avulla sinne, minne haluaisin. Tämä osoittautui yhdeksi parhaista päätöksistä, sillä löysin monta kivaa juttua lähinnä niin, että "eksyin" paikalle.

Ensimmäinen parhaista eksymisistäni tapahtui, kun muistelin vuosi sitten nähneeni kivan kahvilan, jonne en tuolloin ehtinyt piipahtaa. Kyseessä oli Bulevardin kahvisalonki, joka tarjoili viikonloppuaamuisin runsasta aamiaista. Aamupala oli hintava, mutta sisälsi vaikka mitä herkullista. Kuvaan ehti jälkiruoaksi tarjoiltu jogurttiherkku, jota on pakko kokeilla joskus kotonakin. Herkku sisälsi mm. hunajaa, hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja minttua. Jogurtin ja tuoreen mintun sekä hunajan yhdistelmä oli suorastaan mieltä ylentävä!

Italialaisten turistien jutustellessa ympärillä ja auringon siivilöityessä ikkunalaudan kasveihin juuri sillä oikealla tavalla, saatoin kuvitella itseni jonnekin hieman Helsinkiä kauemmas!

Heti seuraava yllätyseksyminen tapahtui Design Districtin alueella, jossa oli keväiset ulkomarkkinat. Pöydissä oli vaikka mitä ihanaa, mutta tyydyin vain ottamaan mukaani paikalla jaetun gerberan. Myöhemmin päivällä samoilla seuduilla harhaillessani huomasin myös yläilmoissa liehuvat kauluspaidat!

Päivän muuhun ohjelmaan sisältyi Samu-Jussi Kosken haastattelun seuraaminen Skannon liikkeessä, Vanhan ylioppilastalon muotimyyjäisissä pyörähtäminen, Ravintolapäivän sivusta seuraaminen ja lopulta oman, pienen piirin ravintolapäivä ystävän uutukaisessa tuvassa. Viikonloppu päättyi 10 kilometrin hölkkähuipentumaan, kun selvitin tieni maaliin Naisten kympissä! Mahtava loma ulkomailla!

Niin, ja blogin hienosti uudistunut ilme on veljen käsialaa!

Pikkupojan slipoveri

Liivi Moda 2/2007
Lanka Mandarin Petit ja Garn Studion Safran

Liivin oli tarkoitus valmistua (jotenkin kummasti lähes kaikki postaukset alkavat samalla lauserakenteella: oli tarkoitus) helmikuisille 1-vuotissyntymäpäiville. Ja valmistuikin, mutta hieman liian pienenä. 

Ohjeen liivi oli valmistettu villalangasta, joka toki joustaa hieman puuvillalankaa enemmän. En osannut ottaa tätä huomioon, ja tikutin kaula-aukosta turhan napakan. Muutamien purkuoperaatioiden jälkeen sain kaula-aukon huoliteltua siten, että liivi menee käyttäjälleen päälle. Lapsilla on hyvä tapa kasvaa, ja liivi oli onneksi sen verran reilu, että parin kuukauden toimitusajan viivästyksestä huolimatta se menee luultavasti vielä näillä keväisillä keleillä päälle. 

Nyt ollaankin sitten siinä auvoisessa tilanteessa, että työn alla ei oikeastaan ole mitään projektia. Korillinen pientä korjausta vaativia töitä on toki siltä varalta, jos tekeminen noin yleensä sattuu loppumaan tästä maailmasta. Mutta mitäköhän sitä keksisi tehtäväksi, vaikka ihan itselle?