sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Värejä

Kuluneena talvena halusin pukeutua myös muihin väreihin kuin mustaan ja harmaaseen. Vielä syystuulten puhaltaessa ostin keltaiset langat ja mallailin niitä maiharin kaveriksi.

Pipo valmistui melkein ajallaan, mutta melkoiset määrät lisää lankaa, Mad Menejä ja Downton Abbeyta tarvittiin, jotta pipon kaveriksi saatiin myös huivi.


Kaulahuivi
Lanka Debbie Blissin Blue Faced Leicester Aran, väri mustard, Kerä
Mallina kaksoishelmineule 60 silmukalla
Mitat n. 30 cm x 230 cm


Vaikka tikuttamista riitti, olen kyllä ollut erityisen tyytyväinen tähän! Varsinkin kuluneella viikolla viiman käydessä mereltä tämä oli hyvä vetää nenään asti suojaksi. Ja villan voittanutta ei ole myöskään silloin, kun istuu yli-ilmastoidussa luentosalissa.



Talven aikana olen myös kunnostautunut kukkien sidonnassa. Oppia on saatu Töölössä jouluasetelmista ja pari viikkoa sitten keväisten kimppujen sidonnassa. Tulppaanikimppu kesti reilun viikon napakkana, kun kimpun antoi ennen sidontaa imeä itseensä vettä käärepaperi ympärillään reilun tunnin (näin varret eivät retkahda, vaan imevät itseensä vettä aivan ylös saakka). Sen jälkeen paperi poistettiin ja kimppu sidottiin ns. spiraalimalliin. Joukkoon valitsin mustikan varpuja. Lopuksi kimpun ympäri sidottiin nauha ns. floristin solmulla ja tadaa, kukat ilostuttivat hieman vetoisalla ikkunalaudalla todella pitkään, kun vettä muisti vaihtaa ajoittain. Lisäksi leikkasin kerran kukille uuden imupinnan. (Opin myös, että tulppaaneiden imupinta leikataan aina tasaiseksi, ei viistoksi. Näin kukka ei hörppää liikaa vettä ja venähdä liian nopeasti lisää pituutta.)


Aurinkoista palmusunnuntaita kaikille!



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kärjettömät palmikkosukat


Tällaiset kärjestä auki olevat sukat eivät liene sieltä käytännöllisemmästä päästä näillä pakkaslukemilla... Sukat ovat olleet valmiina jo vajaan vuoden, muistaakseni tikuttelin näitä viime pääsiäisenä. Malli on Novitan sukkalehdestä, joka mielestäni on varsin onnistunut julkaisu. Lehden kuvat ovat erityisen kauniita ja ainakin itse kaipailen välillä tuollaista "perusteosta", josta löytyy silmukkamääriä eri kokoisiin sukkiin.


Kärki auki -sukat, ohje Novitan Sukkalehdestä, lankana Novitan Alpaca


Ikkunaan ripustetut Mancora-pallot olivat puolestaan hämärien olosuhteiden kuvausrekvisiittana ja valonlähteenä.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tuubihuivi kierrätyskankaasta

Loppukesästä löysin kierrätyskeskuksesta palan kangasta. Löytöhetkellä en ollut ihan varma, onko se todella ruma vai kuoriutuisiko kuviosta jotakin kiinnostavaa.



Päädyin jälkimmäiseen ja nappasin alle euron maksavan kankaan mukaani. Kangas oli epäsymmetrinen, mutta leikkelin siitä n. 70 x 130 cm:n kaistaleen, huolittelin reunat ja ompelin rinkulaksi. 



Neulottujen tuubihuivien ja kaulureiden kanssa en ole oikein onnistunut, mutta koska puuvillasekoite ei anna kovin helposti periksi, tämä ei ole virahtanut käytössä.

Kankaan kuviointia mietin kyllä vieläkin...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Uusi (uljas) aika

Hyvää alkanutta vuotta!

Monessa seuraamassani blogissa on ollut koosteita kuluneesta vuodesta. Täällä sellaista ei ehkä nyt tulla kuitenkaan näkemään. Mietiskelin, että on tässä jotain tullut puuhailtua, mutta kovinpa vähän niistä olen täällä huudellut. 

Mutta jos tekee vuoden aikana kolmet harmaat sukat ja kolmet valkoiset, lyhentää muutamat lahkeet ja ompelee verhot, neulailee ehkä pari pudonnutta nappia paikoilleen, niin... Niin kovinpa käytännölliseksi on mennyt tämä marttailu, huomaan!


Tuumailinkin, että tulevana vuonna haluan olla jollain tavalla vähän nokkelampi käsitöiden saralla, ja muutenkin. Nyt ei pidä kangistua kaavoihin, vaan koittaa liikautella aivonystyröitä hieman luovemmille raiteille. Toivottakaapa onnea matkaan!


Pienenä värienkäytön harjoitustyönä tein itselleni myssyn. Langan hamusin lankakauppa Kerän vieraillessa Helsingissä syksyllä. Myssyn seuraksi on neuloutumassa kaulahuivi. Lanka on Debbie Blissin Blue Faced Leicester Arania. (Lampaalla on kuulemma sininen naama!)

Väri ei ole ihan tyypillistä minua, mutta kyllä se vaan piristää. Samoin kuin tänään ja eilen taivaalla hetken aikaa pilvien lomassa pyörinyt keltainen mollukka!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Matala profiili

Hyvää ensimmäistä adventtia itse kullekin säädylle!

Syksy on hurahtanut vauhdilla, tämänkään vuoden marraskuusta ei ole päässä kuin hataria muistikuvia, sellaista vauhtia viikot ovat vilisseet. Tämän syksyn pipokin on yhä puikoilla...


Maailman toiselle laidalle Australiaan sain kuitenkin lähetettyä nämä Paraphernalia-sukat yhden tuoreen maisterin jalkoihin.


Jo useamman joulun olen pitänyt koristelussa aika matalaa profiilia ja samalla kaavalla mennään nytkin. Hileet, kultanauhat ja välkkyvät valot eivät oikein tunnu omilta ja luokittelen itseni enemmän sellaiseksi olkitähti-ihmiseksi.


Nyt hankin kuitenkin jo pienen joulukukan, valkoisen tulilatvan. Koska kaupassa ei ollut kuin tällaisia tavallisia pieniä saviruukkuja, tuunasin sitä hieman koristenauhan ja kuumaliimapistoolin avulla. Oikeastaan viherkasviasetelmasta tuli näin ihan näppärän näköinen!


Joulukorttiaskartelut eivät nyt oikein sytyttäneet, joten tilasin muutamia kappaleita taas kanelikaupasta. Yllä oleva taitaa olla lempparini.

maanantai 13. elokuuta 2012

Lahjakirstu

Ajatusten ei todellakaan tarvitse olla vielä vuoden vaihteessa ja joulussa, ja lopetankin kyseisen ajankohdan aktiivisen miettimisen ihan pian. Sitä ennen kerron kuitenkin seuraavasta suunnitelmasta, jota olen jo hetken aikaa hautonut.

 

Useina vuosina aiemmin olen loka-marraskuun alussa havahtunut ajatukseen, että entäpä jos pyrkisin tekemään mahdollisimman monta joululahjaa omin kätösin! Lopputuloksena on ollut yksi melkein valmis lahja ja muutama paketista paljastunut "lahjakortti", jossa luvataan oikean lahjan pikaista toimitusta...


Tänä vuonna olen hieman aikaisemmin liikkeellä, mutta myös aivan uudella taktiikalla. Tuumin, että neuloisin jonkin verran lahjoja ns. lahjakirstuun, joista sitten saajat saisivat oman valintansa mukaan ottaa haluamansa. Oletettavaa on ettei tämä kuvan matkalaukku täyty neuleista aivan ääriään myöten, mikäli edellisten vuosien ennusmerkit pitävät paikkansa. Senkin varalle minulla on jo suunnitelma. Jottei joulunajan yllätyksistä menisi aivan maku, jätän jotain paljastettavaa myöhemmäksikin.

 

Ilmeistä kuitenkin on, että valittavana on yhdet tällaiset aivan tavalliset talvikenkään sopivat lämmittimet edellä esitellystä Vuorelman Vedosta. Harvoin pääsee käymään niin, että suorastaan unohdan neuloneeni sukat kuten näiden kanssa kävi. Löytyivät tuolta paperipussista ja langatkin oli päätelty!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Harmahat

Olen huomaamattani hurahtanut harmaaseen. Ollaan jo siinä pisteessä, että mielestäni on olemassa "oikea harmaan sävy" ja "väärä harmaan sävy". Todellista "Greyn anatomiaa" siis.

Kesäkuussa löysin uuden lankakauppojen lempparin, Snurren. Sieltä kannoin somassa paperipussissa Vuorelman Vedon harmaata lankaa. Kerä muotoitui sedälleni syntymäpäivälahjaksi (ja tietenkin tuotannon ja toimituksen nopeasta aikataulusta on syyttäminen, ettei neulomuksesta ole kuvallista todistetta). 

Snurren ilmapiiristä inspiroituneena käväisin vielä kierrätyskeskuksessa, jossa käsiini tarttui oikea harmaiden kankaiden aarre: Marimekon Jokapoika-paidasta tuttua Piccolo-kangasta! (Tai näin ainakin toiveikkaana oletan, kankaassa kun ei ole hulpiota jossa olisi merkittynä kankaan valmistaja.) 

En vielä tiedä, mitä kankaasta voisi muotoilla. Voi olla että pidän sen vain aarteena laatikon pohjalla ja ajoin ihastelen sen sävyjä.


Koristekurpitsa, päärynä ja hunajameloni täydensivät mukavasti Vetoa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Ihan helmi juttu


Alkukeväästä työpaikallani järjestettiin korukurssi, johon osallistuin itsekin työpäivän päätteeksi toki innolla. Luvassa oli ohjattua helmiaskartelua, joten tällainen koruaskartelukammoinenkin uskaltautui mukaan. 
 
Ohjaajalla oli mukanaan auton peräkontillinen helmiä, joihin kokeneemmat askartelijat tarttuivat kiinni hanakasti. Koska itse lukeuduin aloittelijoihin, kuuntelin kiltisti vielä ohjeet; minkä mittaiset siimat on tarkoitettu millekin korulle ja missä sijaitsevat lukkojen paikat ynnä muuta tärkeää. Tämän jälkeen vain helmiastioille kalastelemaan! Erään työkaverin kanssa pyrimme toteuttamaan mottoa: kun silmissä sumenee, niin tahti kovenee! Osa osallistujista pujottelikin itselleen melkoisen määrän uusia koruja. Itse menin kaikista mahdollisuuksita ja ideoista aivan lukkoon ja pähkäilin näiden muutamankin äärellä jokusen tovin.
 

Sain aikaiseksi kolme rannekorua ja yhden kaulakorun, joista esittelyyn pääsevät kaksi. Vedenvihreiden ja kirkkaiden helmien yhdistelmä on ollut näin kesällä kiva lisä melko värittömään pukeutumiseeni. Murretut punaiset saavat odotella syksyn ns. harmaata kautta.
 
Tein myös yhden Snö of Sweden -henkisen rannekorun valkeista helmistä, mutta sen lahjoitin jo eteenpäin. Kaulakoru siirtynee myös jouluiseen lahjakirstuun...

(Tämän kesän muiden askarteluiden dokumentoinnin olen ns. ulkoistanut tähän blogiin. Ystäväni on kerännyt häitään varten melkoisen ideapankin ja ajoin ihan äimänä olen hämmästellyt, mitä kaikkea esimerkiksi paperista voikaan tehdä! Oma apuni on keskittynyt toistaiseksi suodattimien värjäykseen.)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Salmiakkisukat

Ystävän jalkoja lämmittämään neuloin Novitan sukkalehdestä Minna Metsäsen suunnittelemat kohoneulesukat (malli ö). Langaksi valitsin Novitan Alpaca Luxuksen. 


Tähänkin sukkapariin liittyy monenlaista kiekuraa, ja näyttää sille että jokainen lahjaksi tarkoitettu neule valmistuu tältä kutojalta enemmän tai vähemmän myöhässä. Mutta kun riittävästi hokee, että ajatus on tärkein, uskoo siihen itsekin!


Kohoneulekuvio oli mielestäni mukava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se antaa sukalle istuvuutta joustonsa vuoksi ja muodostaa kivoja salmiakkiruutuja. Alpaca ei varmasti lankana ole kovin paljoa kulutusta kestävä, mutta näillä sukilla onkin tarkoitus lämmittää jalkoja sohvan nurkassa.



(Ikkunastani avautuu muuten Luonto-tv: Saan seurata kun harakkapari rakentaa itselleen pesää vastapäisen talon salavaan. Vaikka siitä tuleekin oikea harakanpesä, en usko että ihminen saisi punottua sellaista rakennelmaa edes ohjeiden avulla...)

Tu bii oor nat tu bii tuubi

Kuten olen myöntänyt, en ehdi kovin usein mukaan neulemaailman aallonharjalle ratsastelemaan. Tuubihuivit ovat kuitenkin olleet kova sana jo jonkin aikaa, ja noita mokomia mainostetaan vielä helpoiksi neulottaviksi. Jos on puikkoja joskus pitänyt käsissään, tulisi kyseisen asusteen valmistua käden käänteessä.


Tämän tällä kertaa esittelyssä olevan huivinkin ehdin aloittaa kahdesti: alkuun aivan liian leveänä ja jälkimmäisellä kerralla melko passelin kokoisena. Kun leveys oli saatu kohdilleen, tuli ongelmaksi pituus: "Jos neulon vielä, tää menee melkein kolmesti kaulan ympäri, jos en, on se melkein sopiva, mut kun...".


Rohkaisin itseäni, päättelin huivin, ja kuten kuvista näkee, hieman jopa hymyilytti: "Jes, onnistunut päätös ja kiva lopputulos!". Liukuvärjätty lankakin miellytti, ja keltainen väri harmaan ja valkoisen keskellä oli oikein mieluisa.



Parin käyttökerran jälkeen puuvillainen kauluri kuitenkin "lurahti" sen verran, ettei se enää kääriytynyt yhtä napakasti, ja jos sen yritti kiertää vielä kertaalleen kaulalle, alkoi naama sinistyä...

Voi siis olla että pysyn näissä huiviasioissa perinteisellä linjalla, enkä yhdistä niitä rinkulaksi, vaan annan päiden liehua vapaasti erillään.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kevät keikkuen tulevi...

vaikkei sitä ihan äkkiä viime marraskuussa uskonutkaan.

Takana on pidempi hiljaiselon jakso, ja pääsyy näkyy tässä:


Sain kuin sainkin rutistettua Pro graduni sekä loput tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ennen joulua. Lisäksi samaan syssyyn sain hankittua uuden majapaikan sekä pakattua vanhan kodin laatikoihin, ja näin pakettiauto rullasi isän ohjaamana Keski-Suomen, Etelä-Karjalan ja pääkaupunkiseudun väliä uuden vuoden aikana tiuhaan. Elämä on siis asetettu raiteilleen Isolla kirkolla, ja tämän hämmennyksen ja monen muun uuden asian keskellä neulepuikot ovat olleet hipi hiljaa. 

Muutamia neuleita ja pari hassua silityskuvioaskartelua sain kuitenkin tehtyä, ja niistä pian lisää! (No okei, joku lukija saattaa naurahtaa, että pian ja pian, mutta katsotaan, ehkä yllätän tällä kertaa!)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulun kortit

Päässä on soineet pienet tiu'ut ja kalenterin sivuilla on pelkkää helinää ja helskettä. Ja varmaan saman tunteen voi jakaa moni näin vuoden loppukirin lähestyessä. Edellisenä vuonna en laitellut kovinkaan paljon joulukortteja, mutta nyt tämän vuoden lopun häämöttäessä ajattelin kuitenkin ilahdutta kanssakulkijoita jouluisella postilla. 


Koska korttiralliin en kovin montaa omaa tekelettä ehdi laittaa, ajattelin kannattaa muita taitavampia pienellä rahallisella panoksella. Deko-lehden numerossa 11 oli kiva kollaasi jouluisista korteista ja koska Kanelimaahan ehdin muutoinkin tutustua, tilasin muutaman kortin Kanelikaupasta.


Ja tänään ne saapuivat silkkipaperiin käärittyinä!


Se ken tuollaisen kortin minulta saa, tietää että olen pyrkinyt pienellä summalla tukemaan kotimaista taidetta sekä Hope-yhdistystä.


Lisäksi olen viehtynyt Piia Myllyselän kortteihin ja viikonloppuna nappasin seuraavanlaisia muutaman mukaan:


Tekstiin kiteytyy mielestäni kiva ajatus, vaikkei tässä enää itsekään mitään teinejä olla...

Muutama käsityökin tuolla odottelisi esittelyään, vaan on se ollut niin hoppua, että jäävät nyt taas esittelemättä. Pidän teidät siis jännityksessä!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Onnen tähti otsalla

Harmaana ja sateisena alkanut lokakuun ensimmäinen viikko antoi kuitenkin toivoa, kun keli kirkastui päivän mittaan. Senpä vuoksi pyrin saamaan asialliset hommat ajoissa purkkiin, jotta ehtisin vielä valoisaan aikaan nappaamaan kuvan tästä pienestä neuletyöstä. (Ja sanottakoon, ettei muutaman sentin levyisestä neulekaistaleesta omassa päässä saa kovin runollista materiaalia, mutta tässä se silti on!)


Harmaa helmineuleinen panta oli oivallinen pikkutyö, johon sain hukutettua parin  hieman erivärisen harmaan lankakerän loppua. Askaroin pantaa varten heijastinkukan, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani alkoi tuntua, etten ole sellaista kukka pipossa -tyyppiä. Korurasiasta löytyi kuitenkin ystävän valkosavesta valmistama tähti, joka sopii minusta työn värimaailmaan kivasti. Idean pantaan sain Kalastajan vaimo -blogista.


Tänä syksynä tein siinä mielessä poikkeuksen, etten aloittanut uutta harrastusta. Aikaisemmat harrastukset ovat toki olleet mukavia, rakkaita ja kehittäviä omalla tavallaan, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla enemmän tai vähemmän suorituksen kaltaisia. Ja kun vielä opiskelijan kirjoissa olevana saan jatkuvasti kehittää itseäni valmistuminen kepin päässä porkkanana heiluen, ei oikein jaksa hamstrata suorituspisteitä vähäisellä vapaa-ajallaan. Senpä vuoksi päätin keskittyä uudelleen neulomiseen. Itseäni on hieman harmittanut, että neulemaailman trendit liukuvat ohi ja kun ehdin harkitsemaan jotakin neuletta, joka olisi juuri nyt todella "in", ehtii  aina tulla uusia. 

  

No, tällaisena yhden neuleen ihmeenä olen kuitenkin nyt huomannut, että neulekorissa on tällä hetkellä mittaviakin projekteja työn alla! Ja olen lisäksi käynyt jo kahdesti neuleillassa! Kaksi tuntia pelkkää neulomista, uskomatonta! En edes uskaltanut ajatella, että paikallaan kököttäminen lankakerien ja inspiroivien kirjojen ja lehtien ääressä voisi olla niiiin terapeuttista, mutta kyllä vaan, olen tainnut kuitenkin hurahtaa neulomiseen uudelleen. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä. :)

tiistai 2. elokuuta 2011

Arkistojen aarteita

Kotikodin leikkimökkiä siivoillessa löysin nämä viirit. Kouvola, Iisalmi, Langinkoski ja Lappeenranta koristivat leikkimökin seinää. Joskus näistäkin on käyty veljen kanssa kiivaita taisteluja, mutta oletan, että sain hetkellisen voiton, sillä kiikutin viirit yksiötäni koristamaan.

 

Muutama viireistä sai hieman lisäpatinaa pintaan, kun huljuttelin niitä kuumassa tiskiainevedessä pölyjä poistaessani. Muovi/kangas -sekoitteisten viirien maali karisi pesuvadin pohjalle, mutta kyllä niistä vielä selvän saa.


Sidoin viirit toisiinsa ja ripustin ne kellanvaaleaa kylpyhuonetta koristamaan. Voisiko tätä kutsua camp-henkiseksi sisustukseksi?


Samaisista lapsuuden aarrekätköistä löytyi New Kids on the Block -rintamerkki. Olen ollut muistaakseni viiden tai kuuden ikäinen kun voitin merkin syysmarkkinoiden arpajaisista. Itse en niin kovin ymmärtänyt merkin tai varsinkaan yhtyeen päälle, mutta tytöt, jotka vastasivat arpajaisista yltyivät "Sait Nyykidsontheblokin rintamerkin, iiiii!" -kiljuntaan. Samalla tajusin omistavani jotain to-del-la hienoa. Ja onhan se, melko hieno.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mustikansininen leninki

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä. 


Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.


Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.


Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin. 


Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...


Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä  tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kesämatka Kristiinankaupunkiin (och samma på svenska)

Harrastin viikonloppuna maakuntamatkailua ja tutustuin Suomen läntisiin osiin. Kaakkois-Suomen kasvattina maisemat olivatkin aivan erilaisia ja ajoin tuntui, kuin olisi siirtynyt ulkomaille. Strömsö-henkisen matkani kohokohta oli Kristinestad, eli Kristiinankaupunki.


Kristiinankaupungissa ehdin vierailla viikonloppuna jopa kahdesti ja tieni vei molemmilla kerroilla kaupungin ehdottomaan helmeen, Café Vinkeliin. 


Vinkel sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla ja sinne on helppo löytää. Kivijalassa sijaitsevan kahvilan yhteydessä on myös valloittava sisustukseen keskittynyt pieni myymälä. 

 
 

Olisin voinut ihastella myymälän harkittuja asetelmia vaikka kuinka kauan, mutta kahvilan puolen herkut vetivät puoleensa erityisen tehokkaasti. Kuvassa suklaata ja valkoista suklaata sisältävä cookie-kakku, joka on sisältä hieman tahmea ja keksimäinen. Taka-alalla on mutakakkupohjainen tummaa suklaata, vadelmaa ja tuorejuustoa sisältävä herkku.


Kakkuannoksista selvittyämme kiertelimme vielä hieman kaupungilla matkaseuran kanssa. Meneillään oli kesämarkkinat ja hulinaa riitti, sillä paikallislehdestä muistan lukeneeni, että kojuja taisi olla useamman sadan metrin verran.Löysimme myös Vinkelin Pakarituvan, jossa on mahdollisuus majoittua, mikäli kaupungissa haluaa viettää pidemmän aikaa. 


Halusimme myös käydä katsomassa Kissanpiiskaajankujaa sen erikoisen nimen vuoksi. Meille kerrottiin, että se on Suomen kapein kuja, jossa saa ajaa autolla! Itse en kyllä lähtisi kokeilemaan, auto voisi olla hieman karsitumpi malli kyseisen kujarallin jälkeen...



Kristiinankaupunkia voin suositella lämpimästi kesälomakohteeksi. Onhan se hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow -verkostoon! Ja mikäli matka käy Kristiinankaupungin sijaan pääkaupunkiimme, voi Vinkelin sisustuspuoleen tutustua myös siellä, sillä Vinkel Homes löytyy Helsingistä osoitteesta Tehtaankatu 7.

Lisätietoja:

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla