sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Mustaa muovia

Muovi taitaa ilmastollisina aikoina olla ruma sana, mutta näissä muoveissa onkin jotain erityistä. Ainakin miulle.

"Tämä kaikki" alkoi viime kesänä, jos nyt minkään erityisen vaiheen alkamisesta voidaan puhua. Provinssirockin alueelta poistuessamme ystäväni jalkoihin tarttui maan tomusta vääntyneet mustat aurinkolasin sangat. Nappasin ne mukaani, ja jollain tavalla viehdyin niiden muotokielestä.



Seuraava musta esine löytyi myöhemmin kesällä, ja tähän liittyykin useampi muisto ja merkitys. Kesätöiden puitteissa kaivoimme erästä puistonpenkkiä ylös, ja hiekan keskeltä pilkisti pieni lelufiguuri. Tunnistin päättömän ja kädettömän torson Star Wars-elokuvien Han Soloksi, ja lelu pääsikin kaupungin pakettiauton taustapeiliin roikkumaan kesäkuukausiksi. Töiden loppuessa otin torson mukaani muistoksi piinallisesta kesästä.



Pohdin, voisiko lelusta tehdä jonkinlaisen käyttöesineen. Mielessä oli ideoita avaimenperästä, joka olisi luultavasti ollut se yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto. Pohdin myös kaulakorua, mutta figuuri oli liian pitkä, eikä asettunut nauhaan nätisti. Joten, Päätön sai selkäänsä pitsiviuhkan, rusetin sekä rintaneulan. Tadaa! Yllätyin, että pääni pystyi tuottamaan jotain näin outoa, ja silti omasta mielestäni kierolla tavalla onnistunutta. Ei sovellu kuulemma ihan joka juhlassa pidettäväksi?






Tarkoitukseni ei ollut kerätä tietoisesti ympärilleni mustia muoviesineitä, mutta samalla kertaa kun Päätön ensiesiintyi koruna, löytyi erään kerrostalon rappujen edestä nämä pokat. Ja yhtä oudot kuin "edeltäjänsä". Ne oli pakko ottaa mukaan. Kun niissä on noita strassejakin...



Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen uuden ylpeyden aiheeni. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Seccon sormuksen. Koru löytyi käsityömyyjäisten Seccon pisteeltä, ja sain siihen vielä alennusten alennusta. Sormus on tehty vanhasta lp-levystä ja kantaa nimeä "Carry the Song". Olen myyty. Samassa paketissa yksinkertaisuutta, graafisuutta ja kierrätystä!



Mustasta muovista ei kuitenkaan ole tulossa pakkomielle tai keräilykohde, luulisin. Jätesäkit eivät kiehdo minua tällä hetkellä sen enempää kuin aiemminkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti