Runoilijan muffinit

Seuraava vinkki tulee ajankohdastaan hitusen myöhässä, mutta mielestäni seuraavia leipomuksia voi hyvällä omalla tunnolla maistella muinakin talvisina viikonloppuina. Kyseessä ovat Runebergin tortut, tällä kertaa muffinien muodossa.

Ohje on Valion "Juhlitaan yhdessä" -kirjasta, jossa on ohjeita mm. laiturijuhliin ja nuotiotulitreffeille. Leivoin kyseisiä muffineita Prahaan opiskeluvaihtoon lähtevän ystävättären läksiäisiin.

Ohje:

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
1 dl mantelirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa
1 dl vadelmamarmeladia

Koristelu
1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
1/2 dl vadelmamarmeladia

Sulatettu tai pehmeä voi sekä sokerit sekoitetaan. Joukkoon vatkataan munat yksitellen sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi taikinaan sekoitetaan maito ja marmeladi. Taikina jaetaan pienempiin Amerikan-muffinivuokiin. Paistetaan 200 asteessa noin 18 minuuttia. Koristellaan jäähtyneenä.

Taikinaan sekoitettu vadelmahillo ja maito tekevät mielestäni leivoksista erityisen meheviä! Ja miksei sekaan voisi kokeilla jotain muutakin marjahilloa vadelman sijasta?

Käsityörintamalla olen puuhastellut kaikenlaista arkista. Tuiki tavallisia villasukkia ja lapasia on syntynyt omiin tarpeisiin. Työn alla on eräälle 1-vuotiaalle slipoveri, joka kävi tänään jo testattavana. Hieman muutoksia kaivataan kaula-aukkoon, sillä tällä hetkellä koko tekele ei mennyt sankarin päälle, hehee!

Hämärän hommia

Joululomalla neuloin vihdoin valmiiksi Paraphernalia-sukat. Aloitin ne jo syksyllä 2009 ja kappas, tulihan niistä sukat, eikä vain lankaista mörköä jonkin pussin pohjalle.

Ihan muistutukseksi itselle, voisin jatkossa koettaa valmistaa projektit hieman nopeammalla aikataululla. Ajoin unohdin kokonaan, missä kohtaa sukkaa olin menossa ja kahden sukan välillä ehdin tulkita ohjetta ja omaa käsialaani hieman eri tavoin. Näin sukistakin tuli hieman eri mittaiset... Vaan jalkoja ne lämmittävät joka tapauksessa öisin tasaisesti!

Paraphernalia -sukkien lankana on Regian "galaktinen avaruuslanka". Kirjava Lanka ei tässä mallissa päässyt aivan oikeuksiinsa. Muistaakseni halusin kuitenkin kokeilla ohjetta ja tuolloin tämä lahjalanka oli riittävän ohut kyseistä sukkaa varten. Muutamia "galaktisia Jupiterin järviä" sainkin sukkaan muodostumaan!

Aki Choklat ja sananen Suomesta

Minulla oli joulukuun alussa tilaisuus päästä kuulemaan kenkäsuunnittelija Aki Choklatia. Esitelmän nimi Made by Finland kietoutui tarinaksi suomalaisuudesta ja valotti yhteistyötä, jota hän on tehnyt Huopaliike Lahtiselle.

Choklatista olen lukenut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten jonkin sisustuslehden takasivulta. Sen jälkeen Choklatin nimi on välähdellyt siellä täällä, mutta viimeisin pilkahdus suunnittelijasta oli Modan edellisessä numerossa. Huomioni kiinnittyi pitsivartiseen, harmaaseen huopatossuun. Aki Choklat for Lahtiset -huopajalkinemallisto sisältää moderneja huopajalkineita. Huopajalkineiden uuden tulon olen henkilökohtaisestikin nähnyt viime talven pakkaskelissä: kaupunkikuvassa oli tossua monessa eri värissä, enkä olisi itse voinut olla iloisempi, kun sain ystäväpariskunnalta vanhat huopatossut itselleni.

Pitämässään Made by Finland -esitelmässä suunnittelija tähdensi, kuinka tärkeää on, että meillä on Suomessa nimenomaan sellaista osaamista ja taitoa, joka on meillä lähes sisäsyntyistä, Suomen valmistamaa. Suomalaisten tuotteiden myyntivaltti on usein tarina. Vaikka emme pidä huovutusta kovinkaan eksoottisena, on lähdevedellä huovutettu villa ulkomaalaisille todella erikoista. Ja onhan se, jos miettii vaikkapa maailmanlaajuista pohjavesitilannetta! Choklatin huopajalkinemallisto oli kansainvälisillä messuilla kiinnostuksen kohteena nimenomaan tarinansa ja taustansa vuoksi, toisin sanoen suomalaisuus oli valttia. Ja mitä sanotte siitä, että Crocsin edustajat kävivät ostamassa itselleen näitä huopajalkineita?

Kun Choklatilta kysyttiin, mikä hänen mielestään on Suomessa parasta, saattoi vastauksen lopulta tiivistää, että Suomessa parasta on lähes kaikki. Choklat ei kaivannut junalla matkustaessaan kannettavaa tietokonetta tai laajakaistayhteyttä, kun ikkunasta oli matkan aikana mahdollisuus ihailla suomalaista, lumista metsämaisemaa. Ja mitä tulee suomalaiseen design-osaamiseen, voi jokainen kurkistaa kaappeihinsa. Harvemmin tulee mietittyä, että se Airamin punainen termospullo on maailmalla arvostettu design-tuote. Jokaisen tuotteen takana on suunnittelija, ja suomalainen muotoilu, teollinenkin, näyttää olevan maailmalla arvossaan.

Ja nyt se osuus, joka koskettaa mielestäni meitä käsityöläisiä blogimaailmassa. Jos tuotteiden takana kiinnostavaa on tarina, niin missäpä olemmekaan olleet uraa uurtavia, kuin juuri siinä? Lähes jokaisella on tarina kerrottavanaan neulomastaan sukkaparista; mistä lanka on peräisin, kuinka kutimet kulkivat kepeästi eteenpäin tai kuinka matka oli raskas ja solmujen kyllästämä. Kuinka kutoessa ajatteli lämpimin ajatuksin valmiiden sukkasten saajaa.

Choklat ilmaisi myös huolensa perinteisten suomalaisten käsityötuotteiden valmistustaidon hiipumisesta. Suunnittelija kertoi, että Suomessa on enää yksi henkilö, joka osaa opettaa tuohituotteiden valmistusta! Käsityöllä on siis merkitys, ja näin ollen myös meillä, jotka keräämme tarinat talteen ja pidämme käsityötaitoa yllä.

Lisätietoja:
Aki Choklat ja artikkeli Aki Choklatista MTV3:n sivuilla
Huopaliike Lahtinen

Kuvat: Huopaliike Lahtisen sivuilta

Värinä harmaa

... ja maastoutuminen vaihtelevan synkeisiin keleihin on helppoa.

Harmaa tuntuu olevan minulle uusi musta, ainakin ulkopukeutumisessa. Olen huomannut vaatekaappini sisältävän lähinnä tummia vaatteita, jotka sopivat keskenään yhteen. Lopputuloksena kahlaan muutoinkin harmaassa kelissä tummiin pukeutuneena. Olen koettanutkin hankkia myös muun värisiä vaatteita, ja aloittanut värityksen, no, harmaalla.

Välikausitakin kanssa ei tuntunut olevan sopivaa päähinettä, joten puikot heilumaan.

Lankana Schachenmayr nomotta
Puikot kokoa 2

Pipon kruunaa tupsu. Tällaisia en ole askarrellut kai ala-asteen jälkeen! Ehkä alitajunnassa kummittelevat lapsuudesta kavereiden hillittömät tupsupipot, joihin nuoskalumi tarttui hanakasti kiinni, ja lopulta koko myssy ei ollut kestää päässä...

Muutama vuosi sitten askartelin Älä osta mitään -päivänä pullonkorkista ja pitsistä korun, jonka keskustaan liitin heijastavaa kangasta. Tupsupäähineeseen yhdistettynä se luo hieman tårta på tårta -efektin, mutta halpana henkivakuutuksena ajattelin sitä kuitenkin pitää tuossa ohimolla kiilumassa. Olen pohtinut, että pitäisi neuloa pipo tai lapaset, joihin jo valmiiksi kutoisi heijastinlankaa sekaan!

Eat Pray Love

Päätin hetki sitten pitkällisen lukuprojektin, ja koska olen esitellyt muitakin lukuprojekteja, päätin vilauttaa teille seuraavaa teosta.

Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.

Kirjan tyyli on päiväkirjamainen. Kirjoittaja on kokenut avioeron ja lähtee itsetutkiskelumatkalle vuodeksi, viettäen useamman kuukauden Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Italiassa hän keskittyy ruokaan, Intiassa meditointiin ja hengellisyyteen ja Indonesiassa hän pyrkii yhdistämään nämä molemmat.

Kirja sukeltaa alussa melko syviin vesiin ja toisen selviytymiskamppailua oli raskasta lukea. Raskaan alun jälkeen kirja lähtee hienosti käyntiin, mutta aika ajoin se menetti minusta jännitteen.Kirja lojuikin pitkän ajan lukematta, ennen kuin kävin siihen uudestaan käsiksi. Lisäksi suomennostyö on ainakin tässä vuoden 2007 painoksessa ajoittain heikko; häiritseviä kirjoitusvirheitä on minun makuuni liian runsaasti. Teoksessa on mielestäni mielenkiintoinen "selviytymistarina" ja sen mukana pääsee edulliselle matkalle maailman eri kolkkiin.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka kirja on muokkautunut elokuvaksi. Tosin Julia Roberts Elizabethinä tuottaa melkoisia ennakkoluuloja. Pidän hänestä näyttelijänä, mutta olisin toivonut pääosaa näyttelemään jonkun "tavallisen pulliaisen".

Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...

Kesän parvekkeella viihtynyt Pelargonia uhmasi kylmää syyssäätä
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.

Pienen pojan paita

Ystäväni "perusti perheen" ja päätin lähettää esikoisen kunniaksi jotain itse tehtyä. Työksi valikoitui villapaita noin puolivuotiaalle. Jätin puseroon jonkin verran kasvun varaa, ja näin syksymmällä tuolle on ehkä enempi käyttöä.

Vauvan neule
n. 1/2-vuotiaalle
Moda 1/2007
Lankana harmaa 7 veljestä

Napit löytyivät omista varastoista.
Niissä on aitoa helmiäistä!

Vaihdoin ohjeen korinpohjaneuleen sileään. Lankakin oli hieman tuhdimpaa, mutta miusta puserosta ei tullut liian kankeaa tai karhea. Tulevalla käyttäjällä on niin vahvat pohjalaiset juuret, että vauveli kierii siinä varmasti pelkän sisun voimalla!

Tässähän pitää alkaa liikutella kutimia tiuhempaan tahtiin, mikäli aion saada jouluksi jotain valmista. Tänne keskiseen Suomeen satoi viime yönä ensilumi joten villasukkakausi saatiin korkattua! Lisäksi hattuhyllyllä ei tuntunut olevan "mitään sopivaa", joten pitänee neuloa itsellekin uusi pipo.

Avainpiilo

Kesä alkoi omalta osaltani reissaten. Käväisin viikon mittaisella tervehdyskäynnillä ystäväni luona Brysselissä. Matka sisälsi runsaat määrät hyvää ruokaa ja juomaa, erilaisia nähtävyyksiä ja tietysti mukavaa ja kaivattua seuraa!

Maistelimme näitä trendi-herkkuja, macaroneja, pariin otteeseen. Tässä Pierre Marcolinin taidonnäyte kookos-macaronista.

Loppuviikosta kävimme asemalla olevalla sunnuntaitorilla. Myynnissä oli kaikkea mahdollista, enkä hetkeen ole nähnyt niin kiivasta vihannesten myyntiä, kuin tuolloin. Myynnissä olleiden kankaiden kuosit olivat pohjoismaiselle hieman liian räväköitä, mutta organzaa useissa väreissä sai euron metrihintaan, joten sitä tuli kannettua kahdessa eri värissä jo valmiiksi täysissä matkalaukuissa kotiinkin.

Muutoin olen viettänyt lämmintä kesää opintojen parissa ja välillä pulahtanut järveen viilentymään. Ja koska opintojen ohessa tulee kehiteltyä monenlaista korviketoimintaa, sain äkillisen puuskan järjestellä ompelu-, askartelu-, ja neuletarvikkeet. Vanhoja projekteja löytyi muutamia, ja osasta luovuinkin aika ankaralla kädellä. Uuden avainpussin kuitenkin koin tarpeelliseksi, joten sen otin ensimmäiseksi työn alle.

Irrotin vanhasta rikkinäisestä avainpussista vetoketjun, ja ompelin uuden taannoin hankkimastani Finlaysonin kernisestä muumi-kankaasta. Tuli ihan voittaja-olo, sen verran tuota pientä vetoketjua tuli käsissä pyöritellä ja miettiä kiinnitystä.

Loppuun kerron vielä kirjavinkin. Lentomatkalla Brysseliin aloitin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-kirjaa, ja siitä olen vauhdilla jatkanut sarjan muihin osiin. Erakkoravut ja Vihreät niityt miellyttivät myös, joten jos jollakin on puutetta luettavasta rannalla, niin tätä sarjaa kannattaa kokeilla.