Sielullisia uutisia

Suomalaisen Soul-musiikin rintamalla on jälleen vipinää. Tuomo Prättälän toinen levy julkaistaan ensi keskiviikkona 4.2. Toistaiseksi uusinta levyä voi kuitenkin kuunnella myspace-sivustolla.

Letkeää viikonlopun alkua!

Linkkivinkki

Aikaansaannokset näin tammikuun loppupuolella ovat jääneet aika laihoiksi. Olen pyrkinyt orientoitumaan opiskeluun, ja siinä on jopa onnistuttu. Virallisten aineiden ohella koitan harjoitella www-sisällöntuotantoa laihoin tuloksin. En ymmärrä asiasta oikein mitään, mutta ehkä se selvenee tässä ajan mittaan.

Tarjoan kuitenkin muutaman miusta mielenkiintoisen linkin, vaikkei mitään itsetehtyä olekaan esiteltävänä.

Kipikude vaikutti kivalle tuotteiden ja printtien perusteella. Neulovalle kansanosalle heiltä löytyy oma Kerä-printtinsä. Itse miellyin Mimmiliiga-kuvioon. Kipikude painattaa käsittääkseni myös asiakkaan lähettämiin tuotteisiin. Jos siis saisin päähäni tehdä vaikkapa hupparin, voisin lähettää sen Kipikuteelle printattavaksi.

Ilomieli valmistaa vaatteita ja asusteita kierrätysmateriaaleista. Ilomieli valmisti myös edellisiin Linnanjuhliin puvun Heli Järviselle. Kyseessä siis puku, johon oli käytetty vanhaa verhokangasta. Sekä naisten- että miestenvaatteissa on miusta käytetty kankaita ja leikkauksia nokkelasti. Pidin kovasti laskoshameeseen lisätystä pitsiliinasta. Tuotteiden nimet ovat myös oivaltavia, esimerkkinä Pelastus! -liivi.

Tällaista siis tällä erää. Päiväkin on mukavasti pidentynyt!

Laulamme lapaduu, neulomme lapalapaduu

Joulunaika sujahti ohi, samoin lomat. Nyt uusin voimin kohti uutta vuotta.

Itse tehtyjä lahjoja ei syntynyt jouluksi aikaisempia vuosia enempää. Neuloin ystävälleni lahjaksi lähes samanlaisen liilaraitaisen Mario-myssyn, kuin tein syksyllä itselleni. Lomilla neuloin pipoon lisukkeeksi tumman liilat lapaset. Mustat letti-lapaset neuloskelin myös ystävälle. Niitä yritin saada joululahjapakettiinkin, mutta en ollut aiemmin tehnyt peukalokiilaa, joten sen kanssa meni hetki opetellessa. Ensimmäisestä lapasesta tuli yhden jos toisenkin kerran liian iso, kunnes sitten lopulta onnistui! Valkeat lapaset tein itselleni. Niille on tulossa seuraksi valkea pipo palmikoin.

Mustat lapaset varastosta löytyneestä 7:stä Veljeksestä, liilat ja valkeat lapaset Mambosta

Alennusmyynneissä laukkaaminen tuntui tänä vuonna entistä tuskallisemmalta. Syksystä asti olen koittanut etsiä mukavaa pitkähihaista päällyspaitaa tuloksetta. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että parempi tehdä itse...

Niin ja, pitsitausta irtosi Päättömästä reissun aikana. Pitää miettiä, oliko tämä merkki siitä, että koru oli aivan kamala, vai siitä, että liima oli väärää materiaalin kiinnittämiseen.

Mustaa muovia

Muovi taitaa ilmastollisina aikoina olla ruma sana, mutta näissä muoveissa onkin jotain erityistä. Ainakin miulle.

"Tämä kaikki" alkoi viime kesänä, jos nyt minkään erityisen vaiheen alkamisesta voidaan puhua. Provinssirockin alueelta poistuessamme ystäväni jalkoihin tarttui maan tomusta vääntyneet mustat aurinkolasin sangat. Nappasin ne mukaani, ja jollain tavalla viehdyin niiden muotokielestä.

Seuraava musta esine löytyi myöhemmin kesällä, ja tähän liittyykin useampi muisto ja merkitys. Kesätöiden puitteissa kaivoimme erästä puistonpenkkiä ylös, ja hiekan keskeltä pilkisti pieni lelufiguuri. Tunnistin päättömän ja kädettömän torson Star Wars-elokuvien Han Soloksi, ja lelu pääsikin kaupungin pakettiauton taustapeiliin roikkumaan kesäkuukausiksi. Töiden loppuessa otin torson mukaani muistoksi piinallisesta kesästä.

Pohdin, voisiko lelusta tehdä jonkinlaisen käyttöesineen. Mielessä oli ideoita avaimenperästä, joka olisi luultavasti ollut se yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto. Pohdin myös kaulakorua, mutta figuuri oli liian pitkä, eikä asettunut nauhaan nätisti. Joten, Päätön sai selkäänsä pitsiviuhkan, rusetin sekä rintaneulan. Tadaa! Yllätyin, että pääni pystyi tuottamaan jotain näin outoa, ja silti omasta mielestäni kierolla tavalla onnistunutta. Ei sovellu kuulemma ihan joka juhlassa pidettäväksi?

Tarkoitukseni ei ollut kerätä tietoisesti ympärilleni mustia muoviesineitä, mutta samalla kertaa kun Päätön ensiesiintyi koruna, löytyi erään kerrostalon rappujen edestä nämä pokat. Ja yhtä oudot kuin "edeltäjänsä". Ne oli pakko ottaa mukaan. Kun niissä on noita strassejakin...

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen uuden ylpeyden aiheeni. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Seccon sormuksen. Koru löytyi käsityömyyjäisten Seccon pisteeltä, ja sain siihen vielä alennusten alennusta. Sormus on tehty vanhasta lp-levystä ja kantaa nimeä "Carry the Song". Olen myyty. Samassa paketissa yksinkertaisuutta, graafisuutta ja kierrätystä!

Mustasta muovista ei kuitenkaan ole tulossa pakkomielle tai keräilykohde, luulisin. Jätesäkit eivät kiehdo minua tällä hetkellä sen enempää kuin aiemminkaan.

"Viimeinen kurki huutaa eksyneitä"

Sain "idean" tähän luumupipoon viime keväisestä lahjasta. Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni kauniin pitsihuivin. Nyt viileiden ilmojen saavuttua alkaa alpakkaiselle huivillekin olla käyttöä. Sain lahjan mukana vajaan kerän huiviin käytettyä lankaa. Tuolla jo aiemmin esittelinkin pipotusta, joka ei sitten onnistunutkaan langan loputtua. Hankin tumman langan seuraksi hieman vaaleampaa liilaa, ja näillä yhdessä pipokin tuli valmiiksi. Mielestäni väriyhdistelmä on ihan onnistunut, täydentävät toisiaan mukavasti. Vaatekaapistani ei löydy oikeastaan mitään muuta liilaa tai violettia, joten nyt eletään jännää aikaa, kuinka yhteiselo tämän värin kanssa lähtee käyntiin.

Luumupipo Mario-myssyä mukaillen
vaalea Hjerte Garnin Alpaca Silk -lankaa
(60% alpakkaa, 30% merinoa, 10% silkkiä)

tumma liila Drops Alpacaa
puikkoina nro 2 sukkapuikot

Tein pipon mukaillen aiemmin syksyllä tekemääni Mario-pipoa. Lisäilin silmukoita tähän langantiheyteen sopivaksi. Lopussa kaventelin ehkä hieman liian tiiviisti, pipon huippu on nyt hieman ruttuisempi kuin tarkoitus oli. Alpakka kutittaa näin herkkähipiäistä kaulasta, mutta korkeakauluksisen talvitakin kanssa on tuskin sitä ongelmaa. Päässä tukka toimii pipon ja ihon välissä mukavasti eristeenä.

Kyllä, eteisen kaappini ovat näin kauniin vihreät.

Ajattelin jatkaa pipolinjalla ja muokata viime talven valkeaa palmikkotuotosta uuteen uskoon. Ja vaalea puhvipaita sai kuin saikin seurakseen kellohameen lavatansseihin, siitä kuvamateriaalia myöhemmin.

Kesämielellä

Tänään käytiin uudessa paidassa silittämässä hepoa.

Nojailtiin muuriin,


ja käveltiin muurilla.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tämä oli ensimmäinen suurempi ompelutyö pariin vuoteen. Näin tuli koeajettua uusi kone, ja eiköhän yhteistyömme jatku tästä eteenpäinkin. Hihojen kanssa oli tosiaan ongelmia, ne olivat alkuun todella puhvit, ja koska en halunnut niin maksimaalisia tuulenhalkojia, jouduin pienentämään pyöriötä aika lailla. Vasemman hihan istutinkin sitten viidesti, jotta lopputulos olisi jotakuinkin tavoiteltu. Niin, ja napinlävet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella pystyyn ja miulla ne on nyt vaakaan, mutta haitanneeko tuo?

Puhveista puhveimmat hihat

Suuri Käsityölehti 6-7/2006

Aloitin kyseisen vaatekappaleen jo viime heinäkuussa. Hihojen kanssa tuli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, ja kuten tavallista, innostus lopahti joksikin aikaa. Nyt lokakuussa päätin parin viikon kyräilyn jälkeen ryhtyä uudestaan hommiin.

Pusero on enää nappeja vailla. Joitakin omia sovelluksia jouduin ompelun varrella tekemään. Eurokankaassa ei myöskään ollut brodyyriä, joten pitsi-istutukset on tehty tavalliseen paitakankaaseen.

Suunnittelen, millaisia kuvia valmiista paidasta voisi ottaa. Ja ensimmäinen julkinen esiintyminenkin puseron kanssa on jo kaavailtu; ainejärjestömme järjestää kuun lopussa lavatanssit. Jalalla koreasti kellohelman kera?