Tätini myös kummitädin ominaisuudessaan hankki itselleen muutaman vuoden rypistyksellä maisterin paperit. Viikonloppuna kokoonnuimme suvun voimin asiaa juhlistamaan lohilaatikon ja täytekakun äärelle. Laakeriseppelettä ei tähän hätään saatu, joten äidin ohjeistuksella askartelin seppeleen kanervista.
Työvälineiksi riittivät oksista tehty kranssipohja, rautalanka ja sakset, sekä tietysti pussillinen kanervia. Kanervista tein pieniä kimppuja rautalangan avulla. Kimput sidoin kranssipohjaan ja valmista tuli.
Palasin kesän mittaisen työrupeaman jälkeen kotikonnuille Etelä-Karjalaan. Kaupungissa kesän tuoksuja ei tule niin havaittuja, huomasin etten nenän perusteella tiedä ollenkaan missä kohtaa kesää ollaan menossa. Kanervia poimiessa metsiköstä tuulessa tuoksuivat ehkä hieman pilaantuneet tatit ja tuulen vireessä oli jo syksyistä viileyttä: loppukesä siis. Jatkan nyt pari viikkoa näistä maaseudun metsiköiden tuoksuista nauttimista. Mahdollisesta marjastuksesta en niin nauti, mutta vaihtelua sekin ainaiseen katujen tallaamiseen ja liikenteen pauhuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti