Jatketaan siitä, mihin edellisessä blogissa jäätiin. Pulmana oli siis ompelukone. Sain mummoni Singerin itselleni, mutta yhteistä säveltä ei ehditty viritellä kovinkaan kauaa, sillä kone hajosi hellässä käsittelyssä alta aikayksikön. Toisin sanoen en ehtinyt edes puolausvaiheeseen, kun masiina irtisanoi itsensä ja jätti eläkeanomuksen. Ehkä kolmekymmenvuotinen taipale sai riittää? Kannoin koneen kyllä käsi vääränä paikalliseen korjaamoon, mutta siellä tulimme myyjän kanssa yhdessä siihen tulokseen, että uuden koneen hankinta tulisi kannattavammaksi kuin vanhan korjaaminen.
tästä siis lähdettiin
ja tähän päädyttiin
Singer vaihtui siis kesällä eräänä palkkapäivänä Brotherin Anniversary Innov-is 10 -malliin. Ja juu, se on hempeän pinkki. Mutta tämän värin sai huokeammalla kuin sinisen, ja opiskelijan rahapussissa vaalea päiväuniväritys ei enää tuntunutkaan hullummalle. (Täytyy kyllä myöntää, että vanhassa koneessa väri ja muotoilu oli kuitenkin nostalgisuutensa vuoksi silmää miellyttävämpi.) Kannoin koneen kotiin ja nyt yhteistä taivalta on jo kuljettu ainakin housunlahkeiden verran. Työn alla oleva ompelus joutuu pienen purkuoperaation alle, mutta kunhan se valmistuu, saa se kokea ensiesittelynsä täällä.
Onnea uudelle koneelle ja taidokkaita tikkejä!
VastaaPoistaHitsi, toi on ihana toi kone <3
VastaaPoista