Matala profiili

Hyvää ensimmäistä adventtia itse kullekin säädylle!

Syksy on hurahtanut vauhdilla, tämänkään vuoden marraskuusta ei ole päässä kuin hataria muistikuvia, sellaista vauhtia viikot ovat vilisseet. Tämän syksyn pipokin on yhä puikoilla...

Maailman toiselle laidalle Australiaan sain kuitenkin lähetettyä nämä Paraphernalia-sukat yhden tuoreen maisterin jalkoihin.

Jo useamman joulun olen pitänyt koristelussa aika matalaa profiilia ja samalla kaavalla mennään nytkin. Hileet, kultanauhat ja välkkyvät valot eivät oikein tunnu omilta ja luokittelen itseni enemmän sellaiseksi olkitähti-ihmiseksi.

Nyt hankin kuitenkin jo pienen joulukukan, valkoisen tulilatvan. Koska kaupassa ei ollut kuin tällaisia tavallisia pieniä saviruukkuja, tuunasin sitä hieman koristenauhan ja kuumaliimapistoolin avulla. Oikeastaan viherkasviasetelmasta tuli näin ihan näppärän näköinen!

Joulukorttiaskartelut eivät nyt oikein sytyttäneet, joten tilasin muutamia kappaleita taas kanelikaupasta. Yllä oleva taitaa olla lempparini.

Ihan helmi juttu

Alkukeväästä työpaikallani järjestettiin korukurssi, johon osallistuin itsekin työpäivän päätteeksi toki innolla. Luvassa oli ohjattua helmiaskartelua, joten tällainen koruaskartelukammoinenkin uskaltautui mukaan. 

 

Ohjaajalla oli mukanaan auton peräkontillinen helmiä, joihin kokeneemmat askartelijat tarttuivat kiinni hanakasti. Koska itse lukeuduin aloittelijoihin, kuuntelin kiltisti vielä ohjeet; minkä mittaiset siimat on tarkoitettu millekin korulle ja missä sijaitsevat lukkojen paikat ynnä muuta tärkeää. Tämän jälkeen vain helmiastioille kalastelemaan! Erään työkaverin kanssa pyrimme toteuttamaan mottoa: kun silmissä sumenee, niin tahti kovenee! Osa osallistujista pujottelikin itselleen melkoisen määrän uusia koruja. Itse menin kaikista mahdollisuuksita ja ideoista aivan lukkoon ja pähkäilin näiden muutamankin äärellä jokusen tovin.

 

Sain aikaiseksi kolme rannekorua ja yhden kaulakorun, joista esittelyyn pääsevät kaksi. Vedenvihreiden ja kirkkaiden helmien yhdistelmä on ollut näin kesällä kiva lisä melko värittömään pukeutumiseeni. Murretut punaiset saavat odotella syksyn ns. harmaata kautta.

 

Tein myös yhden Snö of Sweden -henkisen rannekorun valkeista helmistä, mutta sen lahjoitin jo eteenpäin. Kaulakoru siirtynee myös jouluiseen lahjakirstuun...

(Tämän kesän muiden askarteluiden dokumentoinnin olen ns. ulkoistanut tähän blogiin. Ystäväni on kerännyt häitään varten melkoisen ideapankin ja ajoin ihan äimänä olen hämmästellyt, mitä kaikkea esimerkiksi paperista voikaan tehdä! Oma apuni on keskittynyt toistaiseksi suodattimien värjäykseen.)

Luovuuden kuumaliimalähteillä

Ystäväni järjestivät kollektiivisen askarteluiltapäivän, joka kantoi nimea Arts&Shits. Oletus oli siis, että hienojen, itse tehtyjen luomusten lisäksi saattaa syntyä muutama huti.

Tarkoituksena oli tuoda mukanaan tykötarpeita, joista voi askarrella vaikkapa koruja, kortteja ja mitä kukin keksii. Minut oli kruunattu iltapäivän viralliseksi askarteluohjaajaksi, sillä omistan kuumaliimapistoolin (joka on siis oikeasti pitkäaikaislainassa vanhemmiltani). 

Suosituin askartelun kohde olivat korvikset ja rintakorut. Valmiisiin korvakorupohjiin kiinnitettiin kuumaliimalla mm. nappeja ja vetoketjun vetimiä. Tintti-figuuri muuntautui  rintakoruksi, kun sen selkään liitettiin rintakorupohja. Myös vanhat korut saivat uusia koukkuja ja koruarsenaalit kasvoivat näin rytinällä.

Itse askartelin ompelulangasta ja markka-aikaisista sydänpaljeteista ketjun, jonka laitoin viikonlopun Kimalle-teemajuhliin päähäni parin pinnin avulla.

Parin tunnin käryyttämisen jälkeen totesimme, että kuumaliimapistoolin tulisi kuulua jokaisen naisihmisen kotiin. Sillähän liimaa vaikka mitä! Tuokio oli varsin onnistunut, muistaakseni vain yksi onnistui levittämään liimaa myös sormiinsa...

Arts&Shits -iltapäivän Strömsö-henkisyyttä lisäsivät muffinsit, espresso ja hyvä, askarteluun virittävä musiikki!