Kärjettömät palmikkosukat

Tällaiset kärjestä auki olevat sukat eivät liene sieltä käytännöllisemmästä päästä näillä pakkaslukemilla... Sukat ovat olleet valmiina jo vajaan vuoden, muistaakseni tikuttelin näitä viime pääsiäisenä. Malli on Novitan sukkalehdestä, joka mielestäni on varsin onnistunut julkaisu. Lehden kuvat ovat erityisen kauniita ja ainakin itse kaipailen välillä tuollaista "perusteosta", josta löytyy silmukkamääriä eri kokoisiin sukkiin.

Kärki auki -sukat, ohje Novitan Sukkalehdestä, lankana Novitan Alpaca

Ikkunaan ripustetut Mancora-pallot olivat puolestaan hämärien olosuhteiden kuvausrekvisiittana ja valonlähteenä.

Uusi (uljas) aika

Hyvää alkanutta vuotta!

Monessa seuraamassani blogissa on ollut koosteita kuluneesta vuodesta. Täällä sellaista ei ehkä nyt tulla kuitenkaan näkemään. Mietiskelin, että on tässä jotain tullut puuhailtua, mutta kovinpa vähän niistä olen täällä huudellut. 

Mutta jos tekee vuoden aikana kolmet harmaat sukat ja kolmet valkoiset, lyhentää muutamat lahkeet ja ompelee verhot, neulailee ehkä pari pudonnutta nappia paikoilleen, niin... Niin kovinpa käytännölliseksi on mennyt tämä marttailu, huomaan!

Tuumailinkin, että tulevana vuonna haluan olla jollain tavalla vähän nokkelampi käsitöiden saralla, ja muutenkin. Nyt ei pidä kangistua kaavoihin, vaan koittaa liikautella aivonystyröitä hieman luovemmille raiteille. Toivottakaapa onnea matkaan!

Pienenä värienkäytön harjoitustyönä tein itselleni myssyn. Langan hamusin lankakauppa Kerän vieraillessa Helsingissä syksyllä. Myssyn seuraksi on neuloutumassa kaulahuivi. Lanka on Debbie Blissin Blue Faced Leicester Arania. (Lampaalla on kuulemma sininen naama!)

Väri ei ole ihan tyypillistä minua, mutta kyllä se vaan piristää. Samoin kuin tänään ja eilen taivaalla hetken aikaa pilvien lomassa pyörinyt keltainen mollukka!

Matala profiili

Hyvää ensimmäistä adventtia itse kullekin säädylle!

Syksy on hurahtanut vauhdilla, tämänkään vuoden marraskuusta ei ole päässä kuin hataria muistikuvia, sellaista vauhtia viikot ovat vilisseet. Tämän syksyn pipokin on yhä puikoilla...

Maailman toiselle laidalle Australiaan sain kuitenkin lähetettyä nämä Paraphernalia-sukat yhden tuoreen maisterin jalkoihin.

Jo useamman joulun olen pitänyt koristelussa aika matalaa profiilia ja samalla kaavalla mennään nytkin. Hileet, kultanauhat ja välkkyvät valot eivät oikein tunnu omilta ja luokittelen itseni enemmän sellaiseksi olkitähti-ihmiseksi.

Nyt hankin kuitenkin jo pienen joulukukan, valkoisen tulilatvan. Koska kaupassa ei ollut kuin tällaisia tavallisia pieniä saviruukkuja, tuunasin sitä hieman koristenauhan ja kuumaliimapistoolin avulla. Oikeastaan viherkasviasetelmasta tuli näin ihan näppärän näköinen!

Joulukorttiaskartelut eivät nyt oikein sytyttäneet, joten tilasin muutamia kappaleita taas kanelikaupasta. Yllä oleva taitaa olla lempparini.

Lahjakirstu

Ajatusten ei todellakaan tarvitse olla vielä vuoden vaihteessa ja joulussa, ja lopetankin kyseisen ajankohdan aktiivisen miettimisen ihan pian. Sitä ennen kerron kuitenkin seuraavasta suunnitelmasta, jota olen jo hetken aikaa hautonut.

 

Useina vuosina aiemmin olen loka-marraskuun alussa havahtunut ajatukseen, että entäpä jos pyrkisin tekemään mahdollisimman monta joululahjaa omin kätösin! Lopputuloksena on ollut yksi melkein valmis lahja ja muutama paketista paljastunut "lahjakortti", jossa luvataan oikean lahjan pikaista toimitusta...

Tänä vuonna olen hieman aikaisemmin liikkeellä, mutta myös aivan uudella taktiikalla. Tuumin, että neuloisin jonkin verran lahjoja ns. lahjakirstuun, joista sitten saajat saisivat oman valintansa mukaan ottaa haluamansa. Oletettavaa on ettei tämä kuvan matkalaukku täyty neuleista aivan ääriään myöten, mikäli edellisten vuosien ennusmerkit pitävät paikkansa. Senkin varalle minulla on jo suunnitelma. Jottei joulunajan yllätyksistä menisi aivan maku, jätän jotain paljastettavaa myöhemmäksikin.

 

Ilmeistä kuitenkin on, että valittavana on yhdet tällaiset aivan tavalliset talvikenkään sopivat lämmittimet edellä esitellystä Vuorelman Vedosta. Harvoin pääsee käymään niin, että suorastaan unohdan neuloneeni sukat kuten näiden kanssa kävi. Löytyivät tuolta paperipussista ja langatkin oli päätelty!

Salmiakkisukat

Ystävän jalkoja lämmittämään neuloin Novitan sukkalehdestä Minna Metsäsen suunnittelemat kohoneulesukat (malli ö). Langaksi valitsin Novitan Alpaca Luxuksen. 

Tähänkin sukkapariin liittyy monenlaista kiekuraa, ja näyttää sille että jokainen lahjaksi tarkoitettu neule valmistuu tältä kutojalta enemmän tai vähemmän myöhässä. Mutta kun riittävästi hokee, että ajatus on tärkein, uskoo siihen itsekin!

Kohoneulekuvio oli mielestäni mukava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se antaa sukalle istuvuutta joustonsa vuoksi ja muodostaa kivoja salmiakkiruutuja. Alpaca ei varmasti lankana ole kovin paljoa kulutusta kestävä, mutta näillä sukilla onkin tarkoitus lämmittää jalkoja sohvan nurkassa.

(Ikkunastani avautuu muuten Luonto-tv: Saan seurata kun harakkapari rakentaa itselleen pesää vastapäisen talon salavaan. Vaikka siitä tuleekin oikea harakanpesä, en usko että ihminen saisi punottua sellaista rakennelmaa edes ohjeiden avulla...)

Tu bii oor nat tu bii tuubi

Kuten olen myöntänyt, en ehdi kovin usein mukaan neulemaailman aallonharjalle ratsastelemaan. Tuubihuivit ovat kuitenkin olleet kova sana jo jonkin aikaa, ja noita mokomia mainostetaan vielä helpoiksi neulottaviksi. Jos on puikkoja joskus pitänyt käsissään, tulisi kyseisen asusteen valmistua käden käänteessä.

Tämän tällä kertaa esittelyssä olevan huivinkin ehdin aloittaa kahdesti: alkuun aivan liian leveänä ja jälkimmäisellä kerralla melko passelin kokoisena. Kun leveys oli saatu kohdilleen, tuli ongelmaksi pituus: "Jos neulon vielä, tää menee melkein kolmesti kaulan ympäri, jos en, on se melkein sopiva, mut kun...".

Rohkaisin itseäni, päättelin huivin, ja kuten kuvista näkee, hieman jopa hymyilytti: "Jes, onnistunut päätös ja kiva lopputulos!". Liukuvärjätty lankakin miellytti, ja keltainen väri harmaan ja valkoisen keskellä oli oikein mieluisa.

Parin käyttökerran jälkeen puuvillainen kauluri kuitenkin "lurahti" sen verran, ettei se enää kääriytynyt yhtä napakasti, ja jos sen yritti kiertää vielä kertaalleen kaulalle, alkoi naama sinistyä...

Voi siis olla että pysyn näissä huiviasioissa perinteisellä linjalla, enkä yhdistä niitä rinkulaksi, vaan annan päiden liehua vapaasti erillään.

Onnen tähti otsalla

Harmaana ja sateisena alkanut lokakuun ensimmäinen viikko antoi kuitenkin toivoa, kun keli kirkastui päivän mittaan. Senpä vuoksi pyrin saamaan asialliset hommat ajoissa purkkiin, jotta ehtisin vielä valoisaan aikaan nappaamaan kuvan tästä pienestä neuletyöstä. (Ja sanottakoon, ettei muutaman sentin levyisestä neulekaistaleesta omassa päässä saa kovin runollista materiaalia, mutta tässä se silti on!)

Harmaa helmineuleinen panta oli oivallinen pikkutyö, johon sain hukutettua parin  hieman erivärisen harmaan lankakerän loppua. Askaroin pantaa varten heijastinkukan, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani alkoi tuntua, etten ole sellaista kukka pipossa -tyyppiä. Korurasiasta löytyi kuitenkin ystävän valkosavesta valmistama tähti, joka sopii minusta työn värimaailmaan kivasti. Idean pantaan sain Kalastajan vaimo -blogista.

Tänä syksynä tein siinä mielessä poikkeuksen, etten aloittanut uutta harrastusta. Aikaisemmat harrastukset ovat toki olleet mukavia, rakkaita ja kehittäviä omalla tavallaan, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla enemmän tai vähemmän suorituksen kaltaisia. Ja kun vielä opiskelijan kirjoissa olevana saan jatkuvasti kehittää itseäni valmistuminen kepin päässä porkkanana heiluen, ei oikein jaksa hamstrata suorituspisteitä vähäisellä vapaa-ajallaan. Senpä vuoksi päätin keskittyä uudelleen neulomiseen. Itseäni on hieman harmittanut, että neulemaailman trendit liukuvat ohi ja kun ehdin harkitsemaan jotakin neuletta, joka olisi juuri nyt todella "in", ehtii  aina tulla uusia. 

  

No, tällaisena yhden neuleen ihmeenä olen kuitenkin nyt huomannut, että neulekorissa on tällä hetkellä mittaviakin projekteja työn alla! Ja olen lisäksi käynyt jo kahdesti neuleillassa! Kaksi tuntia pelkkää neulomista, uskomatonta! En edes uskaltanut ajatella, että paikallaan kököttäminen lankakerien ja inspiroivien kirjojen ja lehtien ääressä voisi olla niiiin terapeuttista, mutta kyllä vaan, olen tainnut kuitenkin hurahtaa neulomiseen uudelleen. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä. :)

Sukat makkaralla

Ystävän syntymäpäiviä juhlistettiin helteisissä tunnelmissa viikonloppuna. Lahjaksi valmistuivat kirjavaraitaiset sukat.

Sukkien varsissa on  hieman 1990-luvun alun aerobic-henkeä, mutta eniten näistä tulevat mieleen ehkä Marimekon lasisto, joka kantaa nimeä "sukat makkaralla". 

Lankana toimi valkea Nalle-lanka ja raitoihin lisäilin lankakorista löytyneitä Kool Aid-värjättyjä lankanöttösiä vuosien takaa. Varteen lisäilin nurjia kierroksia sileiden väliin ja muutoin neuloin sukan perussukan tapaan. Värityksestä tuli heleän pinkki. Toinen sukista valmistui ajomatkalla ja vielä juhla-aamuna lahjaa piti hieman valmistella. No, nappiajoitus kuitenkin!

Vieraita hemmoteltiin maittavalla brunssilla ja pöydän kruunasi jätti-Pavlova!

Pikkupojan slipoveri

Liivi Moda 2/2007
Lanka Mandarin Petit ja Garn Studion Safran

Liivin oli tarkoitus valmistua (jotenkin kummasti lähes kaikki postaukset alkavat samalla lauserakenteella: oli tarkoitus) helmikuisille 1-vuotissyntymäpäiville. Ja valmistuikin, mutta hieman liian pienenä. 

Ohjeen liivi oli valmistettu villalangasta, joka toki joustaa hieman puuvillalankaa enemmän. En osannut ottaa tätä huomioon, ja tikutin kaula-aukosta turhan napakan. Muutamien purkuoperaatioiden jälkeen sain kaula-aukon huoliteltua siten, että liivi menee käyttäjälleen päälle. Lapsilla on hyvä tapa kasvaa, ja liivi oli onneksi sen verran reilu, että parin kuukauden toimitusajan viivästyksestä huolimatta se menee luultavasti vielä näillä keväisillä keleillä päälle. 

Nyt ollaankin sitten siinä auvoisessa tilanteessa, että työn alla ei oikeastaan ole mitään projektia. Korillinen pientä korjausta vaativia töitä on toki siltä varalta, jos tekeminen noin yleensä sattuu loppumaan tästä maailmasta. Mutta mitäköhän sitä keksisi tehtäväksi, vaikka ihan itselle?

Hämärän hommia

Joululomalla neuloin vihdoin valmiiksi Paraphernalia-sukat. Aloitin ne jo syksyllä 2009 ja kappas, tulihan niistä sukat, eikä vain lankaista mörköä jonkin pussin pohjalle.

Ihan muistutukseksi itselle, voisin jatkossa koettaa valmistaa projektit hieman nopeammalla aikataululla. Ajoin unohdin kokonaan, missä kohtaa sukkaa olin menossa ja kahden sukan välillä ehdin tulkita ohjetta ja omaa käsialaani hieman eri tavoin. Näin sukistakin tuli hieman eri mittaiset... Vaan jalkoja ne lämmittävät joka tapauksessa öisin tasaisesti!

Paraphernalia -sukkien lankana on Regian "galaktinen avaruuslanka". Kirjava Lanka ei tässä mallissa päässyt aivan oikeuksiinsa. Muistaakseni halusin kuitenkin kokeilla ohjetta ja tuolloin tämä lahjalanka oli riittävän ohut kyseistä sukkaa varten. Muutamia "galaktisia Jupiterin järviä" sainkin sukkaan muodostumaan!

Värinä harmaa

... ja maastoutuminen vaihtelevan synkeisiin keleihin on helppoa.

Harmaa tuntuu olevan minulle uusi musta, ainakin ulkopukeutumisessa. Olen huomannut vaatekaappini sisältävän lähinnä tummia vaatteita, jotka sopivat keskenään yhteen. Lopputuloksena kahlaan muutoinkin harmaassa kelissä tummiin pukeutuneena. Olen koettanutkin hankkia myös muun värisiä vaatteita, ja aloittanut värityksen, no, harmaalla.

Välikausitakin kanssa ei tuntunut olevan sopivaa päähinettä, joten puikot heilumaan.

Lankana Schachenmayr nomotta
Puikot kokoa 2

Pipon kruunaa tupsu. Tällaisia en ole askarrellut kai ala-asteen jälkeen! Ehkä alitajunnassa kummittelevat lapsuudesta kavereiden hillittömät tupsupipot, joihin nuoskalumi tarttui hanakasti kiinni, ja lopulta koko myssy ei ollut kestää päässä...

Muutama vuosi sitten askartelin Älä osta mitään -päivänä pullonkorkista ja pitsistä korun, jonka keskustaan liitin heijastavaa kangasta. Tupsupäähineeseen yhdistettynä se luo hieman tårta på tårta -efektin, mutta halpana henkivakuutuksena ajattelin sitä kuitenkin pitää tuossa ohimolla kiilumassa. Olen pohtinut, että pitäisi neuloa pipo tai lapaset, joihin jo valmiiksi kutoisi heijastinlankaa sekaan!

Pienen pojan paita

Ystäväni "perusti perheen" ja päätin lähettää esikoisen kunniaksi jotain itse tehtyä. Työksi valikoitui villapaita noin puolivuotiaalle. Jätin puseroon jonkin verran kasvun varaa, ja näin syksymmällä tuolle on ehkä enempi käyttöä.

Vauvan neule
n. 1/2-vuotiaalle
Moda 1/2007
Lankana harmaa 7 veljestä

Napit löytyivät omista varastoista.
Niissä on aitoa helmiäistä!

Vaihdoin ohjeen korinpohjaneuleen sileään. Lankakin oli hieman tuhdimpaa, mutta miusta puserosta ei tullut liian kankeaa tai karhea. Tulevalla käyttäjällä on niin vahvat pohjalaiset juuret, että vauveli kierii siinä varmasti pelkän sisun voimalla!

Tässähän pitää alkaa liikutella kutimia tiuhempaan tahtiin, mikäli aion saada jouluksi jotain valmista. Tänne keskiseen Suomeen satoi viime yönä ensilumi joten villasukkakausi saatiin korkattua! Lisäksi hattuhyllyllä ei tuntunut olevan "mitään sopivaa", joten pitänee neuloa itsellekin uusi pipo.

Kalajoki-sukat

Ystävälle lahjaksi neuloituvat Kalajoki-sukat. Ohje oli selkeä, kuten moni muukin on mainostanut. Neuloin ohjeesta poiketen sukat Seitsemästä Veljeksestä. Lopputulos oli ehkä hieman järeämpi, mutta varmasti lämmin. Samalla voin iloita lankavarastojen vähittäin tapahtuvasta hupenemisesta, jes!

Rapakon takaisena tuliaisena sain mahdollisuuden kasvattaa tomaatin jos toisenkin. Siemenet kylvin paketin mukana tulleeseen multapellettiin, joka kastelun jälkeen kupli ja kuohui, mutta asettui kuitenkin kiltisti purkkiin aloilleen. Tiedossa on kärsimätöntä odotusta! Aiemmin kylvämäni herneet ovatkin jo versoneet ja kotikonnuilta tuodut omenapuun oksat puhkeavat kukkaan piakkoin. Kun kevättä ei ehdi ihmetellä ulkona, on se nähtävästi tuotava sisälle.

Totoro-lapaset

Neuloin eräälle ystävälle Totoro-lapaset ravelrysta löytyneen ohjeen pohjalta. Ohje oli ollut mielessä jonkin aikaa, kunnes keksin, kenelle voisin kyseiset lapaset toteuttaa.

Itse olen nähnyt japanilaisen Tonari no Totoro/Naapurini Totoro -elokuvan ala-asteikäisenä ja se iski jo silloin. Nyt vanhempanakin se viihdyttää, kuten kyseisen Studio Ghiblin muutkin filmit.

Kirjoneuleita en ole harrastanut hetkeen ja tässä projektissa se näkyy hieman ikävällä tavalla. Ihan ensimmäisessä lapasessa mentiin niin ronskisti metsän puolelle jo lankavalinnoissa, että se makaa yhä työpöydällä surkeana odottamassa purkutuomiota. Viralliset lahjalapset onnistuivat sitten jo paremmin. Tumput ovat melko kapeat, mutta lahjan saaja vakuutteli, että pitää napakoista lapasista.

Mukavimpana yksityiskohtana lapasissa on mielestäni kämmenpuolen sade-kuvio ja peukalossa seikkaileva pikku-Totoro, joka on lehden alla suojassa sateelta!

Mikäli kyseinen elokuva on jolta kulta vielä näkemättä, niin suosittelen sitä lämpimästi!

Totoro-kuva Googlen kuvahaulla.

Lokaa kuukauden verran

Kerroin aiemmin saamastani käsityöaiheisesta läksiäislahjasta. Ja tässäpä tämä. Esimieheni oli lounaskeskustelun pohjalta valinnut tämän kirjan sekä lahjakortin, jolla saan tarvikkeita. Kirja on kattava, siinä on perusteet niin neulomisesta kuin huovutuksesta sekä tilkkutöistä. Haastavuutta lisää se, että käsittääkseni kirjassa neuvotaan neulomaan juuri sillä "väärällä" tavalla, tai ainakin kuvat vaikuttavat erilaisilta, kuin mihin olen tottunut. Kun seuraavan kerran hämmästelen brittinaisten langanheittoa, voin katsastaa oikeaoppisen viskauksen kirjasta!

Paraphernalia-sukka Regian galaktisesta langasta on ollut pidemmällä jo jonkun aikaa. Sukasta tulee melkoisen napakka. Ja kiertäen tehty joustin oli ajaa miut ohuilla puikoilla hulluuden partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Työssä edistymistä hidastaa tenkkapoo eräässä kohtaa ohjetta ja tätä ongelmaa olen nyt noin kuukauden päivät hautonut. En kovin aktiivisesti, ymmärrättehän. Toisin sanoen neule on korissaan kiltisti odottamassa inspiraatiota...

Tällä haavaa olenkin keskittynyt virkkaukseen. Projektissa on tarkoitus tuhota täsmäasein isompi kasa lankaa ja lahjoittaa se sitten aikanaan eteenpäin. Pääasia, että yksi kassillinen lankaa saadaan tästä yksiöstä ulos! Huomasin muutoinkin, että tällaiset pitkälliset projektit, joiden ohje ei vaadi ajattelutyötä, sopivat toistaiseksi hyvin käsityöksi. Voin virkata rivin silloin, toisen tällöin. Tosin en ollut virkannut mitään pitkään aikaan, joten hetken jo luulin, että joko peukalostani lähtee pala pois, tai siihen kasvaa jotain lisää. Nyt nahka on onnekseni jo sen verran paksu, että jälkeä syntyy ilman suurempia kipuja!

Ensisijaisena projektina on kuitenkin parantua pitkittyneestä flunssasta joka alkaa pitemmän päälle jo raastaa hermoja. Viltin alla makaaminen ei edistä opintoja, ja se on kyllä outoa.

Palmikkopipo

pipo omasta päästä omaan päähän
lankana Sublimen cashmere merino silk dk
puikot kokoa 3

Tämän vuoden puolella ei ole valmistunut muuta, kuin tämä pipo. Purin viime vuonna tekemäni pipon ja tein sen hieman toisenlaisilla palmikoilla uudestaan.

Siitä tuli hieman kippanan tuntuinen, mutta uskottelen itselleni, että se kestää päässä ja on hyvä tuollaisenaan. Kuvassa mukana mambo-lapaset, joita tein joulunaikaan.

Kirjauduin Ravelry-sivustolle, ja miut löytää sieltä tällä samalla salamyhkäisellä nimellä. Alkuun kirjauduin rävelriin lähinnä siksi, että Vuorovaikutteisen teknologian kurssilla pitää esitellä joku vuorovaikutteinen verkkosivusto. Päädyin hetken pohdinnan jälkeen kyseiseen sivustoon.

Noin kuukausi sitten en vielä tajunnut mistään mitään, ja hieman mielenosoituksellisestikin jätin asian sikseen. Nyt viime viikolla päätin yrittää selviytyä toimintoviidakosta uudestaan, ja taisin onnistua. Haalin jo pari ohjetta jonolle ja yksi on puikoillakin. Katsotaan kuinka tässä käy, ja minkälaiseen puheviestinnän analyysiin päädyn.

Suksiakin olen käynyt pariin otteeseen kokeilemassa jäällä. Hyvin luistaa!

Laulamme lapaduu, neulomme lapalapaduu

Joulunaika sujahti ohi, samoin lomat. Nyt uusin voimin kohti uutta vuotta.

Itse tehtyjä lahjoja ei syntynyt jouluksi aikaisempia vuosia enempää. Neuloin ystävälleni lahjaksi lähes samanlaisen liilaraitaisen Mario-myssyn, kuin tein syksyllä itselleni. Lomilla neuloin pipoon lisukkeeksi tumman liilat lapaset. Mustat letti-lapaset neuloskelin myös ystävälle. Niitä yritin saada joululahjapakettiinkin, mutta en ollut aiemmin tehnyt peukalokiilaa, joten sen kanssa meni hetki opetellessa. Ensimmäisestä lapasesta tuli yhden jos toisenkin kerran liian iso, kunnes sitten lopulta onnistui! Valkeat lapaset tein itselleni. Niille on tulossa seuraksi valkea pipo palmikoin.

Mustat lapaset varastosta löytyneestä 7:stä Veljeksestä, liilat ja valkeat lapaset Mambosta

Alennusmyynneissä laukkaaminen tuntui tänä vuonna entistä tuskallisemmalta. Syksystä asti olen koittanut etsiä mukavaa pitkähihaista päällyspaitaa tuloksetta. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että parempi tehdä itse...

Niin ja, pitsitausta irtosi Päättömästä reissun aikana. Pitää miettiä, oliko tämä merkki siitä, että koru oli aivan kamala, vai siitä, että liima oli väärää materiaalin kiinnittämiseen.

"Viimeinen kurki huutaa eksyneitä"

Sain "idean" tähän luumupipoon viime keväisestä lahjasta. Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni kauniin pitsihuivin. Nyt viileiden ilmojen saavuttua alkaa alpakkaiselle huivillekin olla käyttöä. Sain lahjan mukana vajaan kerän huiviin käytettyä lankaa. Tuolla jo aiemmin esittelinkin pipotusta, joka ei sitten onnistunutkaan langan loputtua. Hankin tumman langan seuraksi hieman vaaleampaa liilaa, ja näillä yhdessä pipokin tuli valmiiksi. Mielestäni väriyhdistelmä on ihan onnistunut, täydentävät toisiaan mukavasti. Vaatekaapistani ei löydy oikeastaan mitään muuta liilaa tai violettia, joten nyt eletään jännää aikaa, kuinka yhteiselo tämän värin kanssa lähtee käyntiin.

Luumupipo Mario-myssyä mukaillen
vaalea Hjerte Garnin Alpaca Silk -lankaa
(60% alpakkaa, 30% merinoa, 10% silkkiä)

tumma liila Drops Alpacaa
puikkoina nro 2 sukkapuikot

Tein pipon mukaillen aiemmin syksyllä tekemääni Mario-pipoa. Lisäilin silmukoita tähän langantiheyteen sopivaksi. Lopussa kaventelin ehkä hieman liian tiiviisti, pipon huippu on nyt hieman ruttuisempi kuin tarkoitus oli. Alpakka kutittaa näin herkkähipiäistä kaulasta, mutta korkeakauluksisen talvitakin kanssa on tuskin sitä ongelmaa. Päässä tukka toimii pipon ja ihon välissä mukavasti eristeenä.

Kyllä, eteisen kaappini ovat näin kauniin vihreät.

Ajattelin jatkaa pipolinjalla ja muokata viime talven valkeaa palmikkotuotosta uuteen uskoon. Ja vaalea puhvipaita sai kuin saikin seurakseen kellohameen lavatansseihin, siitä kuvamateriaalia myöhemmin.

Putkimiehen parempi päähine

Elokuun lämpimistä illoista ei ole tietoakaan. Viikon päästä tapahtuvaa korpivaellusta silmällä pitäen neuloin "yöpipon" ulkona nukkumista varten. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että myssyä saa pitää korvilla koko reissun ajan myös päivällä. Mutta voihan olla, että äkillinen helleaalto vielä hyökyy tänne Suomeenkin?

Ohje:Jatan Mariomyssy

Lanka: Novitan Marine

Puikot: muistaakseni 3

Aurinkokin vieraili kuvausten aikana. Lähimetsän puut näyttävät olevan vaarallisesti kallellaan, mutta se taitaa johtua kuvaajan käden vakaudesta.

Voi olla, että joudun vielä kyseisen pipon neulomaan kertaalleen uudestaan. Puuvillalangan tiheyden kanssa oli hieman ongelmia ja ensimmäinen yritelmä piti joustinneuleen jälkeen purkaa. Tämä versio pysyy jopa päässä, mutta on silti aika venyväistä sorttia. Kolmannella kerralla saattaisi syntyä napakka, valumaton tuotos.Muutoin oiva pipo malliltaan, ja sopii peittämään kasvavan kuontalon.

Voi olla, että myssylle on tarvetta jo tänään. Suuntaan piakkoin Haminaan katsomaan Jesus Christ Superstaria. Alkaa varmasti olemaan viime hetket ns. kesäteatterille ulkoilmassa.