sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Matala profiili

Hyvää ensimmäistä adventtia itse kullekin säädylle!

Syksy on hurahtanut vauhdilla, tämänkään vuoden marraskuusta ei ole päässä kuin hataria muistikuvia, sellaista vauhtia viikot ovat vilisseet. Tämän syksyn pipokin on yhä puikoilla...


Maailman toiselle laidalle Australiaan sain kuitenkin lähetettyä nämä Paraphernalia-sukat yhden tuoreen maisterin jalkoihin.


Jo useamman joulun olen pitänyt koristelussa aika matalaa profiilia ja samalla kaavalla mennään nytkin. Hileet, kultanauhat ja välkkyvät valot eivät oikein tunnu omilta ja luokittelen itseni enemmän sellaiseksi olkitähti-ihmiseksi.


Nyt hankin kuitenkin jo pienen joulukukan, valkoisen tulilatvan. Koska kaupassa ei ollut kuin tällaisia tavallisia pieniä saviruukkuja, tuunasin sitä hieman koristenauhan ja kuumaliimapistoolin avulla. Oikeastaan viherkasviasetelmasta tuli näin ihan näppärän näköinen!


Joulukorttiaskartelut eivät nyt oikein sytyttäneet, joten tilasin muutamia kappaleita taas kanelikaupasta. Yllä oleva taitaa olla lempparini.

maanantai 13. elokuuta 2012

Lahjakirstu

Ajatusten ei todellakaan tarvitse olla vielä vuoden vaihteessa ja joulussa, ja lopetankin kyseisen ajankohdan aktiivisen miettimisen ihan pian. Sitä ennen kerron kuitenkin seuraavasta suunnitelmasta, jota olen jo hetken aikaa hautonut.

 

Useina vuosina aiemmin olen loka-marraskuun alussa havahtunut ajatukseen, että entäpä jos pyrkisin tekemään mahdollisimman monta joululahjaa omin kätösin! Lopputuloksena on ollut yksi melkein valmis lahja ja muutama paketista paljastunut "lahjakortti", jossa luvataan oikean lahjan pikaista toimitusta...


Tänä vuonna olen hieman aikaisemmin liikkeellä, mutta myös aivan uudella taktiikalla. Tuumin, että neuloisin jonkin verran lahjoja ns. lahjakirstuun, joista sitten saajat saisivat oman valintansa mukaan ottaa haluamansa. Oletettavaa on ettei tämä kuvan matkalaukku täyty neuleista aivan ääriään myöten, mikäli edellisten vuosien ennusmerkit pitävät paikkansa. Senkin varalle minulla on jo suunnitelma. Jottei joulunajan yllätyksistä menisi aivan maku, jätän jotain paljastettavaa myöhemmäksikin.

 

Ilmeistä kuitenkin on, että valittavana on yhdet tällaiset aivan tavalliset talvikenkään sopivat lämmittimet edellä esitellystä Vuorelman Vedosta. Harvoin pääsee käymään niin, että suorastaan unohdan neuloneeni sukat kuten näiden kanssa kävi. Löytyivät tuolta paperipussista ja langatkin oli päätelty!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Harmahat

Olen huomaamattani hurahtanut harmaaseen. Ollaan jo siinä pisteessä, että mielestäni on olemassa "oikea harmaan sävy" ja "väärä harmaan sävy". Todellista "Greyn anatomiaa" siis.

Kesäkuussa löysin uuden lankakauppojen lempparin, Snurren. Sieltä kannoin somassa paperipussissa Vuorelman Vedon harmaata lankaa. Kerä muotoitui sedälleni syntymäpäivälahjaksi (ja tietenkin tuotannon ja toimituksen nopeasta aikataulusta on syyttäminen, ettei neulomuksesta ole kuvallista todistetta). 

Snurren ilmapiiristä inspiroituneena käväisin vielä kierrätyskeskuksessa, jossa käsiini tarttui oikea harmaiden kankaiden aarre: Marimekon Jokapoika-paidasta tuttua Piccolo-kangasta! (Tai näin ainakin toiveikkaana oletan, kankaassa kun ei ole hulpiota jossa olisi merkittynä kankaan valmistaja.) 

En vielä tiedä, mitä kankaasta voisi muotoilla. Voi olla että pidän sen vain aarteena laatikon pohjalla ja ajoin ihastelen sen sävyjä.


Koristekurpitsa, päärynä ja hunajameloni täydensivät mukavasti Vetoa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Ihan helmi juttu


Alkukeväästä työpaikallani järjestettiin korukurssi, johon osallistuin itsekin työpäivän päätteeksi toki innolla. Luvassa oli ohjattua helmiaskartelua, joten tällainen koruaskartelukammoinenkin uskaltautui mukaan. 
 
Ohjaajalla oli mukanaan auton peräkontillinen helmiä, joihin kokeneemmat askartelijat tarttuivat kiinni hanakasti. Koska itse lukeuduin aloittelijoihin, kuuntelin kiltisti vielä ohjeet; minkä mittaiset siimat on tarkoitettu millekin korulle ja missä sijaitsevat lukkojen paikat ynnä muuta tärkeää. Tämän jälkeen vain helmiastioille kalastelemaan! Erään työkaverin kanssa pyrimme toteuttamaan mottoa: kun silmissä sumenee, niin tahti kovenee! Osa osallistujista pujottelikin itselleen melkoisen määrän uusia koruja. Itse menin kaikista mahdollisuuksita ja ideoista aivan lukkoon ja pähkäilin näiden muutamankin äärellä jokusen tovin.
 

Sain aikaiseksi kolme rannekorua ja yhden kaulakorun, joista esittelyyn pääsevät kaksi. Vedenvihreiden ja kirkkaiden helmien yhdistelmä on ollut näin kesällä kiva lisä melko värittömään pukeutumiseeni. Murretut punaiset saavat odotella syksyn ns. harmaata kautta.
 
Tein myös yhden Snö of Sweden -henkisen rannekorun valkeista helmistä, mutta sen lahjoitin jo eteenpäin. Kaulakoru siirtynee myös jouluiseen lahjakirstuun...

(Tämän kesän muiden askarteluiden dokumentoinnin olen ns. ulkoistanut tähän blogiin. Ystäväni on kerännyt häitään varten melkoisen ideapankin ja ajoin ihan äimänä olen hämmästellyt, mitä kaikkea esimerkiksi paperista voikaan tehdä! Oma apuni on keskittynyt toistaiseksi suodattimien värjäykseen.)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Salmiakkisukat

Ystävän jalkoja lämmittämään neuloin Novitan sukkalehdestä Minna Metsäsen suunnittelemat kohoneulesukat (malli ö). Langaksi valitsin Novitan Alpaca Luxuksen. 


Tähänkin sukkapariin liittyy monenlaista kiekuraa, ja näyttää sille että jokainen lahjaksi tarkoitettu neule valmistuu tältä kutojalta enemmän tai vähemmän myöhässä. Mutta kun riittävästi hokee, että ajatus on tärkein, uskoo siihen itsekin!


Kohoneulekuvio oli mielestäni mukava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se antaa sukalle istuvuutta joustonsa vuoksi ja muodostaa kivoja salmiakkiruutuja. Alpaca ei varmasti lankana ole kovin paljoa kulutusta kestävä, mutta näillä sukilla onkin tarkoitus lämmittää jalkoja sohvan nurkassa.



(Ikkunastani avautuu muuten Luonto-tv: Saan seurata kun harakkapari rakentaa itselleen pesää vastapäisen talon salavaan. Vaikka siitä tuleekin oikea harakanpesä, en usko että ihminen saisi punottua sellaista rakennelmaa edes ohjeiden avulla...)

Tu bii oor nat tu bii tuubi

Kuten olen myöntänyt, en ehdi kovin usein mukaan neulemaailman aallonharjalle ratsastelemaan. Tuubihuivit ovat kuitenkin olleet kova sana jo jonkin aikaa, ja noita mokomia mainostetaan vielä helpoiksi neulottaviksi. Jos on puikkoja joskus pitänyt käsissään, tulisi kyseisen asusteen valmistua käden käänteessä.


Tämän tällä kertaa esittelyssä olevan huivinkin ehdin aloittaa kahdesti: alkuun aivan liian leveänä ja jälkimmäisellä kerralla melko passelin kokoisena. Kun leveys oli saatu kohdilleen, tuli ongelmaksi pituus: "Jos neulon vielä, tää menee melkein kolmesti kaulan ympäri, jos en, on se melkein sopiva, mut kun...".


Rohkaisin itseäni, päättelin huivin, ja kuten kuvista näkee, hieman jopa hymyilytti: "Jes, onnistunut päätös ja kiva lopputulos!". Liukuvärjätty lankakin miellytti, ja keltainen väri harmaan ja valkoisen keskellä oli oikein mieluisa.



Parin käyttökerran jälkeen puuvillainen kauluri kuitenkin "lurahti" sen verran, ettei se enää kääriytynyt yhtä napakasti, ja jos sen yritti kiertää vielä kertaalleen kaulalle, alkoi naama sinistyä...

Voi siis olla että pysyn näissä huiviasioissa perinteisellä linjalla, enkä yhdistä niitä rinkulaksi, vaan annan päiden liehua vapaasti erillään.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kevät keikkuen tulevi...

vaikkei sitä ihan äkkiä viime marraskuussa uskonutkaan.

Takana on pidempi hiljaiselon jakso, ja pääsyy näkyy tässä:


Sain kuin sainkin rutistettua Pro graduni sekä loput tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ennen joulua. Lisäksi samaan syssyyn sain hankittua uuden majapaikan sekä pakattua vanhan kodin laatikoihin, ja näin pakettiauto rullasi isän ohjaamana Keski-Suomen, Etelä-Karjalan ja pääkaupunkiseudun väliä uuden vuoden aikana tiuhaan. Elämä on siis asetettu raiteilleen Isolla kirkolla, ja tämän hämmennyksen ja monen muun uuden asian keskellä neulepuikot ovat olleet hipi hiljaa. 

Muutamia neuleita ja pari hassua silityskuvioaskartelua sain kuitenkin tehtyä, ja niistä pian lisää! (No okei, joku lukija saattaa naurahtaa, että pian ja pian, mutta katsotaan, ehkä yllätän tällä kertaa!)