Mustikansininen leninki

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä. 

Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.

Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.

Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin. 

Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...

Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä  tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!

Kesämatka Kristiinankaupunkiin (och samma på svenska)

Harrastin viikonloppuna maakuntamatkailua ja tutustuin Suomen läntisiin osiin. Kaakkois-Suomen kasvattina maisemat olivatkin aivan erilaisia ja ajoin tuntui, kuin olisi siirtynyt ulkomaille. Strömsö-henkisen matkani kohokohta oli Kristinestad, eli Kristiinankaupunki.

Kristiinankaupungissa ehdin vierailla viikonloppuna jopa kahdesti ja tieni vei molemmilla kerroilla kaupungin ehdottomaan helmeen, Café Vinkeliin. 

Vinkel sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla ja sinne on helppo löytää. Kivijalassa sijaitsevan kahvilan yhteydessä on myös valloittava sisustukseen keskittynyt pieni myymälä. 

 

 

 

 

 

Olisin voinut ihastella myymälän harkittuja asetelmia vaikka kuinka kauan, mutta kahvilan puolen herkut vetivät puoleensa erityisen tehokkaasti. Kuvassa suklaata ja valkoista suklaata sisältävä cookie-kakku, joka on sisältä hieman tahmea ja keksimäinen. Taka-alalla on mutakakkupohjainen tummaa suklaata, vadelmaa ja tuorejuustoa sisältävä herkku.

Kakkuannoksista selvittyämme kiertelimme vielä hieman kaupungilla matkaseuran kanssa. Meneillään oli kesämarkkinat ja hulinaa riitti, sillä paikallislehdestä muistan lukeneeni, että kojuja taisi olla useamman sadan metrin verran.Löysimme myös Vinkelin Pakarituvan, jossa on mahdollisuus majoittua, mikäli kaupungissa haluaa viettää pidemmän aikaa. 

Halusimme myös käydä katsomassa Kissanpiiskaajankujaa sen erikoisen nimen vuoksi. Meille kerrottiin, että se on Suomen kapein kuja, jossa saa ajaa autolla! Itse en kyllä lähtisi kokeilemaan, auto voisi olla hieman karsitumpi malli kyseisen kujarallin jälkeen...

Kristiinankaupunkia voin suositella lämpimästi kesälomakohteeksi. Onhan se hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow -verkostoon! Ja mikäli matka käy Kristiinankaupungin sijaan pääkaupunkiimme, voi Vinkelin sisustuspuoleen tutustua myös siellä, sillä Vinkel Homes löytyy Helsingistä osoitteesta Tehtaankatu 7.

Lisätietoja:

Café Vinkel

Vinkel Homes

Kristiinankaupunki

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

This is the Indian style

Kodin arkistojen kätköistä löytyi kansioittain vanhoja käsityölehtiä. Koska muoti kiertää, muistelin, että joissakin numeroissa oli muutamia malleja, joita olisi kiva kokeilla. Niinpä tartuin toimeen, ja sain itselleni pellavaiset haaremihousut vuodelta 1986!

Terveisiä siis Intiasta! Täytyy myöntää, että 80-luvulla homma on otettu vakavasti. Tuon vuosikymmenen haaremihousuissa ei nimittäin ole kangasta säästelty! Tällä hetkellä kaupan hyllyiltä löytyvissä vastaavissa haarasaumaa on laskettu lähinnä muutamalla sentillä. Kaavoja piirtäessa oli jo huomattavissa, millaiset valtaisat pöksyt paininjalan alle olivat päätymässä.

Jouduinkin hieman muokkaamaan kaavaa, sillä pilkulleen ohjeiden mukaiset housut olisivat olleet meikäläistä kainaloihin saakka. Myös haarasaumasta otin kymmenisen senttiä pois ensimmäisen sovituksen jälkeen, sillä kangas kertyi jalkojen väliin aika epämiellyttävästi, ja vyötärön rypytys oli jo valmiiksi haastavaa. Päädyinkin lopulta tekemään vyötäröllä laskokset. (Jotka tosin antavan melkoista vaippamaista efektiä, mutta... ei välitetä siitä.)

Taskujen onnistumisesta olin jopa hieman yllättynyt. En ole aiemmin moisia tainnut tehdäkään ja toisella puolella vetoketjun JA taskun yhdistelmä vaati kyllä melkoista pyörittelyä. 

Vaikka housut ovat, no, aika valtaisat, ja, no tekevät alaruumiin melko pallomaiseksi, ovat ne joka tapauksessa mukavat. Varsinkin matkustaessa ja mökillä! Pussihousut: parhaat bussihousut! Näin tuumasin juhannuksena, jolloin housut pääsivät testikäyttöön. Ja pellava materiaalina on toimiva vaihtelevissa kesäkeleissä: lämmin viileinä ja vilpoisa ja hiostamaton kuumina päivinä. (Ja rypyttömyyden voi toki unohtaa!)