sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Salmiakkisukat

Ystävän jalkoja lämmittämään neuloin Novitan sukkalehdestä Minna Metsäsen suunnittelemat kohoneulesukat (malli ö). Langaksi valitsin Novitan Alpaca Luxuksen. 


Tähänkin sukkapariin liittyy monenlaista kiekuraa, ja näyttää sille että jokainen lahjaksi tarkoitettu neule valmistuu tältä kutojalta enemmän tai vähemmän myöhässä. Mutta kun riittävästi hokee, että ajatus on tärkein, uskoo siihen itsekin!


Kohoneulekuvio oli mielestäni mukava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se antaa sukalle istuvuutta joustonsa vuoksi ja muodostaa kivoja salmiakkiruutuja. Alpaca ei varmasti lankana ole kovin paljoa kulutusta kestävä, mutta näillä sukilla onkin tarkoitus lämmittää jalkoja sohvan nurkassa.



(Ikkunastani avautuu muuten Luonto-tv: Saan seurata kun harakkapari rakentaa itselleen pesää vastapäisen talon salavaan. Vaikka siitä tuleekin oikea harakanpesä, en usko että ihminen saisi punottua sellaista rakennelmaa edes ohjeiden avulla...)

Tu bii oor nat tu bii tuubi

Kuten olen myöntänyt, en ehdi kovin usein mukaan neulemaailman aallonharjalle ratsastelemaan. Tuubihuivit ovat kuitenkin olleet kova sana jo jonkin aikaa, ja noita mokomia mainostetaan vielä helpoiksi neulottaviksi. Jos on puikkoja joskus pitänyt käsissään, tulisi kyseisen asusteen valmistua käden käänteessä.


Tämän tällä kertaa esittelyssä olevan huivinkin ehdin aloittaa kahdesti: alkuun aivan liian leveänä ja jälkimmäisellä kerralla melko passelin kokoisena. Kun leveys oli saatu kohdilleen, tuli ongelmaksi pituus: "Jos neulon vielä, tää menee melkein kolmesti kaulan ympäri, jos en, on se melkein sopiva, mut kun...".


Rohkaisin itseäni, päättelin huivin, ja kuten kuvista näkee, hieman jopa hymyilytti: "Jes, onnistunut päätös ja kiva lopputulos!". Liukuvärjätty lankakin miellytti, ja keltainen väri harmaan ja valkoisen keskellä oli oikein mieluisa.



Parin käyttökerran jälkeen puuvillainen kauluri kuitenkin "lurahti" sen verran, ettei se enää kääriytynyt yhtä napakasti, ja jos sen yritti kiertää vielä kertaalleen kaulalle, alkoi naama sinistyä...

Voi siis olla että pysyn näissä huiviasioissa perinteisellä linjalla, enkä yhdistä niitä rinkulaksi, vaan annan päiden liehua vapaasti erillään.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kevät keikkuen tulevi...

vaikkei sitä ihan äkkiä viime marraskuussa uskonutkaan.

Takana on pidempi hiljaiselon jakso, ja pääsyy näkyy tässä:


Sain kuin sainkin rutistettua Pro graduni sekä loput tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ennen joulua. Lisäksi samaan syssyyn sain hankittua uuden majapaikan sekä pakattua vanhan kodin laatikoihin, ja näin pakettiauto rullasi isän ohjaamana Keski-Suomen, Etelä-Karjalan ja pääkaupunkiseudun väliä uuden vuoden aikana tiuhaan. Elämä on siis asetettu raiteilleen Isolla kirkolla, ja tämän hämmennyksen ja monen muun uuden asian keskellä neulepuikot ovat olleet hipi hiljaa. 

Muutamia neuleita ja pari hassua silityskuvioaskartelua sain kuitenkin tehtyä, ja niistä pian lisää! (No okei, joku lukija saattaa naurahtaa, että pian ja pian, mutta katsotaan, ehkä yllätän tällä kertaa!)