Tuubihuivi kierrätyskankaasta

Loppukesästä löysin kierrätyskeskuksesta palan kangasta. Löytöhetkellä en ollut ihan varma, onko se todella ruma vai kuoriutuisiko kuviosta jotakin kiinnostavaa.

Päädyin jälkimmäiseen ja nappasin alle euron maksavan kankaan mukaani. Kangas oli epäsymmetrinen, mutta leikkelin siitä n. 70 x 130 cm:n kaistaleen, huolittelin reunat ja ompelin rinkulaksi. 

Neulottujen tuubihuivien ja kaulureiden kanssa en ole oikein onnistunut, mutta koska puuvillasekoite ei anna kovin helposti periksi, tämä ei ole virahtanut käytössä.

Kankaan kuviointia mietin kyllä vieläkin...

Mustikansininen leninki

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä. 

Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.

Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.

Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin. 

Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...

Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä  tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!

This is the Indian style

Kodin arkistojen kätköistä löytyi kansioittain vanhoja käsityölehtiä. Koska muoti kiertää, muistelin, että joissakin numeroissa oli muutamia malleja, joita olisi kiva kokeilla. Niinpä tartuin toimeen, ja sain itselleni pellavaiset haaremihousut vuodelta 1986!

Terveisiä siis Intiasta! Täytyy myöntää, että 80-luvulla homma on otettu vakavasti. Tuon vuosikymmenen haaremihousuissa ei nimittäin ole kangasta säästelty! Tällä hetkellä kaupan hyllyiltä löytyvissä vastaavissa haarasaumaa on laskettu lähinnä muutamalla sentillä. Kaavoja piirtäessa oli jo huomattavissa, millaiset valtaisat pöksyt paininjalan alle olivat päätymässä.

Jouduinkin hieman muokkaamaan kaavaa, sillä pilkulleen ohjeiden mukaiset housut olisivat olleet meikäläistä kainaloihin saakka. Myös haarasaumasta otin kymmenisen senttiä pois ensimmäisen sovituksen jälkeen, sillä kangas kertyi jalkojen väliin aika epämiellyttävästi, ja vyötärön rypytys oli jo valmiiksi haastavaa. Päädyinkin lopulta tekemään vyötäröllä laskokset. (Jotka tosin antavan melkoista vaippamaista efektiä, mutta... ei välitetä siitä.)

Taskujen onnistumisesta olin jopa hieman yllättynyt. En ole aiemmin moisia tainnut tehdäkään ja toisella puolella vetoketjun JA taskun yhdistelmä vaati kyllä melkoista pyörittelyä. 

Vaikka housut ovat, no, aika valtaisat, ja, no tekevät alaruumiin melko pallomaiseksi, ovat ne joka tapauksessa mukavat. Varsinkin matkustaessa ja mökillä! Pussihousut: parhaat bussihousut! Näin tuumasin juhannuksena, jolloin housut pääsivät testikäyttöön. Ja pellava materiaalina on toimiva vaihtelevissa kesäkeleissä: lämmin viileinä ja vilpoisa ja hiostamaton kuumina päivinä. (Ja rypyttömyyden voi toki unohtaa!)

Avainpiilo

Kesä alkoi omalta osaltani reissaten. Käväisin viikon mittaisella tervehdyskäynnillä ystäväni luona Brysselissä. Matka sisälsi runsaat määrät hyvää ruokaa ja juomaa, erilaisia nähtävyyksiä ja tietysti mukavaa ja kaivattua seuraa!

Maistelimme näitä trendi-herkkuja, macaroneja, pariin otteeseen. Tässä Pierre Marcolinin taidonnäyte kookos-macaronista.

Loppuviikosta kävimme asemalla olevalla sunnuntaitorilla. Myynnissä oli kaikkea mahdollista, enkä hetkeen ole nähnyt niin kiivasta vihannesten myyntiä, kuin tuolloin. Myynnissä olleiden kankaiden kuosit olivat pohjoismaiselle hieman liian räväköitä, mutta organzaa useissa väreissä sai euron metrihintaan, joten sitä tuli kannettua kahdessa eri värissä jo valmiiksi täysissä matkalaukuissa kotiinkin.

Muutoin olen viettänyt lämmintä kesää opintojen parissa ja välillä pulahtanut järveen viilentymään. Ja koska opintojen ohessa tulee kehiteltyä monenlaista korviketoimintaa, sain äkillisen puuskan järjestellä ompelu-, askartelu-, ja neuletarvikkeet. Vanhoja projekteja löytyi muutamia, ja osasta luovuinkin aika ankaralla kädellä. Uuden avainpussin kuitenkin koin tarpeelliseksi, joten sen otin ensimmäiseksi työn alle.

Irrotin vanhasta rikkinäisestä avainpussista vetoketjun, ja ompelin uuden taannoin hankkimastani Finlaysonin kernisestä muumi-kankaasta. Tuli ihan voittaja-olo, sen verran tuota pientä vetoketjua tuli käsissä pyöritellä ja miettiä kiinnitystä.

Loppuun kerron vielä kirjavinkin. Lentomatkalla Brysseliin aloitin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-kirjaa, ja siitä olen vauhdilla jatkanut sarjan muihin osiin. Erakkoravut ja Vihreät niityt miellyttivät myös, joten jos jollakin on puutetta luettavasta rannalla, niin tätä sarjaa kannattaa kokeilla.

Kesämielellä

Tänään käytiin uudessa paidassa silittämässä hepoa.

Nojailtiin muuriin,


ja käveltiin muurilla.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tämä oli ensimmäinen suurempi ompelutyö pariin vuoteen. Näin tuli koeajettua uusi kone, ja eiköhän yhteistyömme jatku tästä eteenpäinkin. Hihojen kanssa oli tosiaan ongelmia, ne olivat alkuun todella puhvit, ja koska en halunnut niin maksimaalisia tuulenhalkojia, jouduin pienentämään pyöriötä aika lailla. Vasemman hihan istutinkin sitten viidesti, jotta lopputulos olisi jotakuinkin tavoiteltu. Niin, ja napinlävet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella pystyyn ja miulla ne on nyt vaakaan, mutta haitanneeko tuo?

Puhveista puhveimmat hihat

Suuri Käsityölehti 6-7/2006

Aloitin kyseisen vaatekappaleen jo viime heinäkuussa. Hihojen kanssa tuli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, ja kuten tavallista, innostus lopahti joksikin aikaa. Nyt lokakuussa päätin parin viikon kyräilyn jälkeen ryhtyä uudestaan hommiin.

Pusero on enää nappeja vailla. Joitakin omia sovelluksia jouduin ompelun varrella tekemään. Eurokankaassa ei myöskään ollut brodyyriä, joten pitsi-istutukset on tehty tavalliseen paitakankaaseen.

Suunnittelen, millaisia kuvia valmiista paidasta voisi ottaa. Ja ensimmäinen julkinen esiintyminenkin puseron kanssa on jo kaavailtu; ainejärjestömme järjestää kuun lopussa lavatanssit. Jalalla koreasti kellohelman kera?

Voi veljet !

Kun tämä nyt saatiin "rähinällä" käyntiin, niin lykkään saman tien toisenkin tekstipätkän.

Jatketaan siitä, mihin edellisessä blogissa jäätiin. Pulmana oli siis ompelukone. Sain mummoni Singerin itselleni, mutta yhteistä säveltä ei ehditty viritellä kovinkaan kauaa, sillä kone hajosi hellässä käsittelyssä alta aikayksikön. Toisin sanoen en ehtinyt edes puolausvaiheeseen, kun masiina irtisanoi itsensä ja jätti eläkeanomuksen. Ehkä kolmekymmenvuotinen taipale sai riittää? Kannoin koneen kyllä käsi vääränä paikalliseen korjaamoon, mutta siellä tulimme myyjän kanssa yhdessä siihen tulokseen, että uuden koneen hankinta tulisi kannattavammaksi kuin vanhan korjaaminen.

tästä siis lähdettiin

ja tähän päädyttiin

Singer vaihtui siis kesällä eräänä palkkapäivänä Brotherin Anniversary Innov-is 10 -malliin. Ja juu, se on hempeän pinkki. Mutta tämän värin sai huokeammalla kuin sinisen, ja opiskelijan rahapussissa vaalea päiväuniväritys ei enää tuntunutkaan hullummalle. (Täytyy kyllä myöntää, että vanhassa koneessa väri ja muotoilu oli kuitenkin nostalgisuutensa vuoksi silmää miellyttävämpi.) Kannoin koneen kotiin ja nyt yhteistä taivalta on jo kuljettu ainakin housunlahkeiden verran. Työn alla oleva ompelus joutuu pienen purkuoperaation alle, mutta kunhan se valmistuu, saa se kokea ensiesittelynsä täällä.