Soppaa ja silityskuvioita

Sunnuntain lounaaksi loihdin itselleni pikaisen keiton. Aiemmin kertomani ruokavaliouudistus on tuonut kaappiini punaisia linssejä, ja päätin kokeilla niitä tällä viikolla jo toistamiseen. Tähän tomaattipohjaiseen keittoon yhdistin

• punaisia, liotettuja ja huuhdeltuja linssejä
• hieman vihreää paprikaa
• mausteita ja 
• 2 dl paseerattua tomaattia   

Keiton nautiskelin raejuuston kera. Keitosta tuli melko tulista, maustamisessa on muutenkin hieman opettelemista. Aiemmin viikolla tein tomaatti-vuohenjuusto -keittoa punaisten linssien kera, ja siitä tuli itse tehtynä eineskeiton vertaista, ellei jopa parempaa, jos nyt oikein kehaisen!

Lisäaineeton elämä on ollut ensimmäisen vajaan viikon ajan melkoista tutkimusmatkailua. Myös muutamia myönnytyksiä olen joutunut tekemään väkisin. Esimerkiksi laitosruokailuun minun on lähes mahdotonta vaikuttaa ja opiskelijana olisi typerää jättää syömättä lämmin ruoka 2,50 euron hintaan. Lisäksi huomasin, että mikäli aion syödä esimerkiksi tiettyjä maitotuotteita, on lisäaineita mukana jonkin verran bakteeri- ja homekasvua hillitsemässä. Tällä hetkellä etsin lisäaineetonta leikkelettä leivän päälle, jossa uskon olevan puuhaa kerrakseen...

Lisäksi huomasin,etten nähtävästi halua vain lisäaineetonta, vaan myös luomua ja mielellään kotimaista. Näiden tiettyjen tekijöiden kanssa ruuan hankinnasta tuleekin joissain tilanteissa melko kinkkistä ja kyseenalaistuksia joutuu tekemään monenkin ruoka-aineen kohdalla. Kaikenkaikkiaan uskon kuitenkin, että näistä pohdiskeluista on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

 Kuvan alalaidassa on mielestäni ilmiselvä Shamaani Pusutin Putouksesta. :)

 

Tähän loppuun esittelen vielä seuraavan: Sukie-silityskuviokirjanen. A5-kokoiseen kirjaan on sisällytetty 20 silityskuvioarkkia erilaisilla somilla kuvioilla. Sain kirjan ystävältä lahjaksi Tukholman matkalta, ja kyseinen kirjaidea on minulle ainakin kokonaan uusi. Lähipiiri saakin varmasti jatkossa keittiöpyyhkeensä ja t-paitansa näillä kuvioituina, hahaa!

 

 

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Luovuuden kuumaliimalähteillä

Ystäväni järjestivät kollektiivisen askarteluiltapäivän, joka kantoi nimea Arts&Shits. Oletus oli siis, että hienojen, itse tehtyjen luomusten lisäksi saattaa syntyä muutama huti.

Tarkoituksena oli tuoda mukanaan tykötarpeita, joista voi askarrella vaikkapa koruja, kortteja ja mitä kukin keksii. Minut oli kruunattu iltapäivän viralliseksi askarteluohjaajaksi, sillä omistan kuumaliimapistoolin (joka on siis oikeasti pitkäaikaislainassa vanhemmiltani). 

Suosituin askartelun kohde olivat korvikset ja rintakorut. Valmiisiin korvakorupohjiin kiinnitettiin kuumaliimalla mm. nappeja ja vetoketjun vetimiä. Tintti-figuuri muuntautui  rintakoruksi, kun sen selkään liitettiin rintakorupohja. Myös vanhat korut saivat uusia koukkuja ja koruarsenaalit kasvoivat näin rytinällä.

Itse askartelin ompelulangasta ja markka-aikaisista sydänpaljeteista ketjun, jonka laitoin viikonlopun Kimalle-teemajuhliin päähäni parin pinnin avulla.

Parin tunnin käryyttämisen jälkeen totesimme, että kuumaliimapistoolin tulisi kuulua jokaisen naisihmisen kotiin. Sillähän liimaa vaikka mitä! Tuokio oli varsin onnistunut, muistaakseni vain yksi onnistui levittämään liimaa myös sormiinsa...

Arts&Shits -iltapäivän Strömsö-henkisyyttä lisäsivät muffinsit, espresso ja hyvä, askarteluun virittävä musiikki!

A, B, C, D, F...

Eksyn seuraavaksi käsityöpolulta melkoisesti, mutta koin, että jonnekin on seuraava ajatus purettava: Eroon E:stä. Haluan syödä E-kooditonta ruokaa ja kokeilla, mitä vaikutuksia sillä on.

Vaan mistä seuraava ajatus?

Äitini sai lainaan ystävältään Aitoa ruokaa -kirjan, jota selailin viime joululoman aikoihin. Kirjassa on ns. kohupaljastuksia siitä, mitä syömämme ruoka oikeasti sisältää. Jäin pohtimaan tätä, mutta en ryhtynyt vielä sen kummempiin toimenpiteisiin.

Tuli hiihtoloma, ja näin uusinnan Voimala -keskusteluohjelman jaksosta, jossa pohdittiin lähiruoan ja yleisen ruoan tuottamisen järjetöntä tilannetta. Tuolloin tuli jo huono omatunto.

Viimeinen silaus tapahtui viime perjantaina, kun selasin kahvilassa Anna -lehteä ja luin pikaisesti Noora Shingleristä kertovaa juttua. Kolmas kerta sanoi toden, ja aloin ajatella omaa napaani.

Tänään olen iltapäivän verran seikkaillut Internetissä ja löytänyt Uusi Musta -sivuston uudelleen, lukenut Kemikaalicocktail -blogia, varannut kirjastosta Shinglerin Marjoja ja maskaraa-kirjan ja käynyt kaupassa ja metsästänyt tuotteita ilman E-koodia. Shingler esimerkkinäni pyrin seuraavan vuoden tästä päivästä lähtien syömään E:töntä ruokaa, kuin se vain on opiskelijan kukkarolle mahdollista. Lisäksi syynään myös tarkasti muita kemikaalitottumuksiani. Haaste on itselleni sen verran jännittävä ja villi, että ajattelin raottaa tätä hanketta myös täällä.

Toivotan itselleni matkaonnea!