Eat Pray Love

Päätin hetki sitten pitkällisen lukuprojektin, ja koska olen esitellyt muitakin lukuprojekteja, päätin vilauttaa teille seuraavaa teosta.

Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.

Kirjan tyyli on päiväkirjamainen. Kirjoittaja on kokenut avioeron ja lähtee itsetutkiskelumatkalle vuodeksi, viettäen useamman kuukauden Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Italiassa hän keskittyy ruokaan, Intiassa meditointiin ja hengellisyyteen ja Indonesiassa hän pyrkii yhdistämään nämä molemmat.

Kirja sukeltaa alussa melko syviin vesiin ja toisen selviytymiskamppailua oli raskasta lukea. Raskaan alun jälkeen kirja lähtee hienosti käyntiin, mutta aika ajoin se menetti minusta jännitteen.Kirja lojuikin pitkän ajan lukematta, ennen kuin kävin siihen uudestaan käsiksi. Lisäksi suomennostyö on ainakin tässä vuoden 2007 painoksessa ajoittain heikko; häiritseviä kirjoitusvirheitä on minun makuuni liian runsaasti. Teoksessa on mielestäni mielenkiintoinen "selviytymistarina" ja sen mukana pääsee edulliselle matkalle maailman eri kolkkiin.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka kirja on muokkautunut elokuvaksi. Tosin Julia Roberts Elizabethinä tuottaa melkoisia ennakkoluuloja. Pidän hänestä näyttelijänä, mutta olisin toivonut pääosaa näyttelemään jonkun "tavallisen pulliaisen".

Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...

Kesän parvekkeella viihtynyt Pelargonia uhmasi kylmää syyssäätä
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.

Lehdistö- ja kirjakatsaus

Taannoiselta Helsingin reissulta palatesssani ostin matkalukemiseksi lokakuun Trendi-lehden. En ole kyseistä julkaisua selaillut hetkeen kovinkaan intensiivisesti, mutta nyt ostos olikin hyvin kannattava, ja itse asiassa yllättävä. Huomasin, että Juurilla-jutussa käsiteltiin yhtä avoimen yliopiston opettajaani. Oli jännittävä lukea tuntemani henkilön kuulumisia lehden sivuilta.

Osallistuin Outi Ojan pitämälle kirjoittamisen kurssille muutama vuosi sitten. Lehti toi mieleen kyseisen opiston rakennusten ja ruokalan tuoksun ja monta muutakin seikkaa samalta, haikealta vuodelta 2005. Muutoinkin junamatkat herättävät miussa jonkin oudon haikeuden ja kaipuun tunteen jonnekin, jota en oikein itsekään osaa selittää, joten artikkeli ei paljon tähän tilaan auttanut, varsinkin kun viikonloppu ystävien parissa oli niin mukava.

Käsityörintamalla on suurta keskeneräisyyttä ilmassa. Olen koittanut puikotella pipoa saamastani alpakka-langasta, mutta nyt näyttää siltä, että siitä syntyy korkeintaan otsapanta? Veljen hyllystä kähvelsin lukemiseksi Art Spiegelmanin MAUS -sarjakuvakirjan. Kirja ei ehkä ole sieltä pirteimmästä päästä, mutta miusta keskitysleireiltä selvinneen Vladekin ja suomalaisten sodasta selvinneen sukupolven myöhemmästä käytöksestä voi löytää yhtenäisyyksiä. Ja ihmekös tuo, järkyttäviä tapahtumia varmasti molemmat.

Mutta, tänään lähdetään laavulle nauttimaan ruskasta, yhdessäolosta, makkarasta, termariteestä ja puolukkapiirakasta! Hyvä tapa viettää maanantaita!