Päätin hetki sitten pitkällisen lukuprojektin, ja koska olen esitellyt muitakin lukuprojekteja, päätin vilauttaa teille seuraavaa teosta.
Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.
Kesällä muutama ystävä suositteli minulle Elizabeth Gilbertin "Omaa tietä etsimässä" -kirjaa lomalukemiseksi. Lueskelin sitä pienissä pätkissä, ja nyt pari päivää sitten sain kirjan päätökseen. Kirjan takakannessa oli vasta maininta, että siihen pohjautuva elokuva on tekeillä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus käydä katsomassa tuo Eat Pray Love -elokuva.
Kirjan tyyli on päiväkirjamainen. Kirjoittaja on kokenut avioeron ja lähtee itsetutkiskelumatkalle vuodeksi, viettäen useamman kuukauden Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Italiassa hän keskittyy ruokaan, Intiassa meditointiin ja hengellisyyteen ja Indonesiassa hän pyrkii yhdistämään nämä molemmat.
Kirja sukeltaa alussa melko syviin vesiin ja toisen selviytymiskamppailua oli raskasta lukea. Raskaan alun jälkeen kirja lähtee hienosti käyntiin, mutta aika ajoin se menetti minusta jännitteen.Kirja lojuikin pitkän ajan lukematta, ennen kuin kävin siihen uudestaan käsiksi. Lisäksi suomennostyö on ainakin tässä vuoden 2007 painoksessa ajoittain heikko; häiritseviä kirjoitusvirheitä on minun makuuni liian runsaasti. Teoksessa on mielestäni mielenkiintoinen "selviytymistarina" ja sen mukana pääsee edulliselle matkalle maailman eri kolkkiin.
Odotan mielenkiinnolla, kuinka kirja on muokkautunut elokuvaksi. Tosin Julia Roberts Elizabethinä tuottaa melkoisia ennakkoluuloja. Pidän hänestä näyttelijänä, mutta olisin toivonut pääosaa näyttelemään jonkun "tavallisen pulliaisen".
Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...
Seuraavana kirjapinossa on odottamassa Humiseva harju, joka sekin on ollut tauolla kesästä...
Kesän parvekkeella viihtynyt Pelargonia uhmasi kylmää syyssäätä
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.
ja kasvatti monta nuppuvartta.
Pelastin niistä muutaman sisätiloihin pakkasilta.
Kiitos kirjavinkistä. Aiheesta päätellen voisin hyvinkin tykätä.
VastaaPoistaMulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen kirjasta tehtyihin elokuviin tai miten sen nyt sanois. Jos on just lukenut jonkun hyvän kirjan ja sitten joku onkin tehnyt siitä elokuvan, joka ei vastaa yhtään omia mielikuvia niin pettyy jotenkin. Tosin sen olen huomannut, että kun aikaa kuluu, niin sitä sopivasti unohtaa ne omat mielikuvansa ja sittenhän sitä voi elokuvankin katsoa :)
Yleensähän suositellaan lukemaan kirja, ennen kuin suuntaa siitä tehtyä elokuvaa katsomaan. Toisaalta tällöin katsomossa joutuu varmasti älähtämään usemman kerran "ei se noin mennyt" ja "nyt tästä jäi väliin se ja se kohta".
VastaaPoistaOlikin hassua jatkaa kyseisen kirjan lukemista, sillä alkuun päähenkilöni oli omissa kuvitelmissani aivan toisenlainen. Kohti loppua Elizabeth muuttui kovasti Julia Robertsin näköiseksi! :)
Humiseva harju on kamala ja iljettävä. Luulin sitä ennakkotietojeni perusteella joksku romanttiseks hömpäks, mut eihän se sit ihan niin menny. Luin sitä aina pitkinä köntteinä myöhään yöhön, ku en päässy siitä ahdistavasta tunnelmasta eroon ja yritin saada sen äkkiä loppumaan. Lopulta taisin selättää sen jonakin arkiyönä aamu neljän ja viiden välillä.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti lukee se!
t. PH
Miulla oli jo sellanen ennakko-oletus Humisevasta harjusta, että se painii eri sarjassa kuin esim. Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja on vielä kesken, mutta jätin sen kotikotiin. Pitänee palata kirjan pariin seuraavalla lomalla.
VastaaPoistaOon huomannu, että mielikuvitus laukkaa kyllä nykyään villisti ihan omia polkujaan. Rikossarjoja voi kattoa kaikessa rauhassa tv:stä,mutta dekkareiden lukeminen onkin sitten jo karmivampaa!