Neuloin eräälle ystävälle Totoro-lapaset ravelrysta löytyneen ohjeen pohjalta. Ohje oli ollut mielessä jonkin aikaa, kunnes keksin, kenelle voisin kyseiset lapaset toteuttaa.
Itse olen nähnyt japanilaisen Tonari no Totoro/Naapurini Totoro -elokuvan ala-asteikäisenä ja se iski jo silloin. Nyt vanhempanakin se viihdyttää, kuten kyseisen Studio Ghiblin muutkin filmit.
Itse olen nähnyt japanilaisen Tonari no Totoro/Naapurini Totoro -elokuvan ala-asteikäisenä ja se iski jo silloin. Nyt vanhempanakin se viihdyttää, kuten kyseisen Studio Ghiblin muutkin filmit.
Kirjoneuleita en ole harrastanut hetkeen ja tässä projektissa se näkyy hieman ikävällä tavalla. Ihan ensimmäisessä lapasessa mentiin niin ronskisti metsän puolelle jo lankavalinnoissa, että se makaa yhä työpöydällä surkeana odottamassa purkutuomiota. Viralliset lahjalapset onnistuivat sitten jo paremmin. Tumput ovat melko kapeat, mutta lahjan saaja vakuutteli, että pitää napakoista lapasista.
Mukavimpana yksityiskohtana lapasissa on mielestäni kämmenpuolen sade-kuvio ja peukalossa seikkaileva pikku-Totoro, joka on lehden alla suojassa sateelta!
Mikäli kyseinen elokuva on jolta kulta vielä näkemättä, niin suosittelen sitä lämpimästi!
Totoro-kuva Googlen kuvahaulla.
Mikäli kyseinen elokuva on jolta kulta vielä näkemättä, niin suosittelen sitä lämpimästi!
Totoro-kuva Googlen kuvahaulla.
Moi, lapsuudenystävä tässä, löysin tieni siun blogiin facebookin (ja Piian) kautta! Kiva lukea tuttujen ihmisten blogeja vaihteeksi! Nuo Totoro-lapaset on aivan ihanat, aivan ihana anime-elokuva muutenkin, mutta nuo lapaset ovat aivan jotain muuta... Ostaisin siulta nuo hetkessä! :) Oot kyllä tosi taitava. En tiedä jos muistat, mutta mie olin aina tosi kömpelö käsitöiden kanssa, kaikesta minkä mie aloitin tuli aina uunikinnas, ja niitä mein äidillä riitti!
VastaaPoistaLämmin kiitos!
VastaaPoistaOn miullakin harha-askelia ollut käsitöiden saralla, täällähän julkaistaan vain ne, jotka läpäisevät miun tarkan syynin. :D Muistan esim. värisilmäni olleen hieman ruosteessa ala-asteella. Halusin neuloa pipon ja kynsikkäät ja väreiksi valitsin lohenpunaisen ja sellasen kivan sammalenvihreän. Kotona veljeltä tuli täystyrmäys, ja kun piposta tuli vielä niin löysä, että siihen piti laittaa kuminauha, jotta se pysyi päässä, niin johan riitti naurua!
Mutta, vielä kun oppisi itsekin, että tekeminen tuottaa eniten iloa, ei niinkään se, miltä lopputulos näyttää. Välillä on itselleen turhan kriittinen.
Ja uskon, että teidän äiti on arvostanut ihan jokaista uunikinnasta. :)
Tottahan se on, että se ilo jonka tekeminen tuo ratkaisee. Itse tykkään leipoa enemmän kuin mitään muuta, ja olen joskus aivan ylikriittinen omien luomusten suhteen, mutta jopa niiden katastrofien luominen voi olla hauskaa. :) Ja eiköhän mein äiti jättänyt miun uunikintaat käyttämättä, koska olivat useasti aivan liian ohuita ja täynnä tippuneita silmukoita (liekö tuo edes oikea käsityötermi!!) :D Niillä olisi äkkiä sormet palaneet.
VastaaPoistaTippunut silmukka on aivan oikea käsityötermi. :D
VastaaPoista