maanantai 3. marraskuuta 2008

"Viimeinen kurki huutaa eksyneitä"

Sain "idean" tähän luumupipoon viime keväisestä lahjasta. Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni kauniin pitsihuivin. Nyt viileiden ilmojen saavuttua alkaa alpakkaiselle huivillekin olla käyttöä. Sain lahjan mukana vajaan kerän huiviin käytettyä lankaa. Tuolla jo aiemmin esittelinkin pipotusta, joka ei sitten onnistunutkaan langan loputtua. Hankin tumman langan seuraksi hieman vaaleampaa liilaa, ja näillä yhdessä pipokin tuli valmiiksi. Mielestäni väriyhdistelmä on ihan onnistunut, täydentävät toisiaan mukavasti. Vaatekaapistani ei löydy oikeastaan mitään muuta liilaa tai violettia, joten nyt eletään jännää aikaa, kuinka yhteiselo tämän värin kanssa lähtee käyntiin.



Luumupipo Mario-myssyä mukaillen
vaalea Hjerte Garnin Alpaca Silk -lankaa
(60% alpakkaa, 30% merinoa, 10% silkkiä)

tumma liila Drops Alpacaa
puikkoina nro 2 sukkapuikot

Tein pipon mukaillen aiemmin syksyllä tekemääni Mario-pipoa. Lisäilin silmukoita tähän langantiheyteen sopivaksi. Lopussa kaventelin ehkä hieman liian tiiviisti, pipon huippu on nyt hieman ruttuisempi kuin tarkoitus oli. Alpakka kutittaa näin herkkähipiäistä kaulasta, mutta korkeakauluksisen talvitakin kanssa on tuskin sitä ongelmaa. Päässä tukka toimii pipon ja ihon välissä mukavasti eristeenä.


Kyllä, eteisen kaappini ovat näin kauniin vihreät.

Ajattelin jatkaa pipolinjalla ja muokata viime talven valkeaa palmikkotuotosta uuteen uskoon. Ja vaalea puhvipaita sai kuin saikin seurakseen kellohameen lavatansseihin, siitä kuvamateriaalia myöhemmin.


keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Kesämielellä



Tänään käytiin uudessa paidassa silittämässä hepoa.



Nojailtiin muuriin,


ja käveltiin muurilla.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tämä oli ensimmäinen suurempi ompelutyö pariin vuoteen. Näin tuli koeajettua uusi kone, ja eiköhän yhteistyömme jatku tästä eteenpäinkin. Hihojen kanssa oli tosiaan ongelmia, ne olivat alkuun todella puhvit, ja koska en halunnut niin maksimaalisia tuulenhalkojia, jouduin pienentämään pyöriötä aika lailla. Vasemman hihan istutinkin sitten viidesti, jotta lopputulos olisi jotakuinkin tavoiteltu. Niin, ja napinlävet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella pystyyn ja miulla ne on nyt vaakaan, mutta haitanneeko tuo?





perjantai 17. lokakuuta 2008

Puhveista puhveimmat hihat


Suuri Käsityölehti 6-7/2006

Aloitin kyseisen vaatekappaleen jo viime heinäkuussa. Hihojen kanssa tuli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, ja kuten tavallista, innostus lopahti joksikin aikaa. Nyt lokakuussa päätin parin viikon kyräilyn jälkeen ryhtyä uudestaan hommiin.



Pusero on enää nappeja vailla. Joitakin omia sovelluksia jouduin ompelun varrella tekemään. Eurokankaassa ei myöskään ollut brodyyriä, joten pitsi-istutukset on tehty tavalliseen paitakankaaseen.

Suunnittelen, millaisia kuvia valmiista paidasta voisi ottaa. Ja ensimmäinen julkinen esiintyminenkin puseron kanssa on jo kaavailtu; ainejärjestömme järjestää kuun lopussa lavatanssit. Jalalla koreasti kellohelman kera?

maanantai 6. lokakuuta 2008

Lehdistö- ja kirjakatsaus

Taannoiselta Helsingin reissulta palatesssani ostin matkalukemiseksi lokakuun Trendi-lehden. En ole kyseistä julkaisua selaillut hetkeen kovinkaan intensiivisesti, mutta nyt ostos olikin hyvin kannattava, ja itse asiassa yllättävä. Huomasin, että Juurilla-jutussa käsiteltiin yhtä avoimen yliopiston opettajaani. Oli jännittävä lukea tuntemani henkilön kuulumisia lehden sivuilta.




Osallistuin Outi Ojan pitämälle kirjoittamisen kurssille muutama vuosi sitten. Lehti toi mieleen kyseisen opiston rakennusten ja ruokalan tuoksun ja monta muutakin seikkaa samalta, haikealta vuodelta 2005. Muutoinkin junamatkat herättävät miussa jonkin oudon haikeuden ja kaipuun tunteen jonnekin, jota en oikein itsekään osaa selittää, joten artikkeli ei paljon tähän tilaan auttanut, varsinkin kun viikonloppu ystävien parissa oli niin mukava.




Käsityörintamalla on suurta keskeneräisyyttä ilmassa. Olen koittanut puikotella pipoa saamastani alpakka-langasta, mutta nyt näyttää siltä, että siitä syntyy korkeintaan otsapanta? Veljen hyllystä kähvelsin lukemiseksi Art Spiegelmanin MAUS -sarjakuvakirjan. Kirja ei ehkä ole sieltä pirteimmästä päästä, mutta miusta keskitysleireiltä selvinneen Vladekin ja suomalaisten sodasta selvinneen sukupolven myöhemmästä käytöksestä voi löytää yhtenäisyyksiä. Ja ihmekös tuo, järkyttäviä tapahtumia varmasti molemmat.

Mutta, tänään lähdetään laavulle nauttimaan ruskasta, yhdessäolosta, makkarasta, termariteestä ja puolukkapiirakasta! Hyvä tapa viettää maanantaita!

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Lehteä, Lekaa ja laukku

Oikeastaan kaiken kaikkiaan mukava päivä. Aamu meni opintoahdistuksen parissa, joka sekin lievittyi kavereiden kanssa kahvitellen. Kotiinkin oli mukava palata, sillä kerrankin myös miun postiluukun alta löytyi kiva yllätys!

Veli lupautui Helsingissä vieraillessaan hankkimaan miulle Interweave Knits -lehden. Kyseistä julkaisua olen katsellut vain netin kautta ja nyt miulla on sellainen ihan omana. Paketista paljastui myös Interweave Felt -lehti, joka sekin näytti mielenkiintoiselta.


Backstage tweed jacket

Superlatiivin kera, parahin veljeni oli laittanut pakettiin mukaan vielä postikorttiterveiset Kaisa Lekan malliin.



Viikonloppuna kannoin kirpputorille vaatekaapin sisältöä. Ja oli sieltä pakko kantaa jotain taas täyttämäänkin se. Löysin lähtiessä ihanan, pienen, ruskean laukun. Se on oikeasti vanha, aitoa nahkaa ja hantaakit on käteen justiinsa passelit. Hintaa vain 4 euroa, ei miusta kovin paha hinta!






keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Olkoon tämä nyt se "lifestyle"-osio


Ruokalevolla Lapinsalmella

Kaksi yötä metsässä, 22 käveltyä kilometriä, hiertymiä, mustelmia, hirvikärpäsiä, "uppoavaksi laivaksi" nimetty vuotava teltta, 13 kilon rinkka ja mukavia hetkiä!

Suosittelen eräilyä arjesta irrottautumiseen. Valmistelut retkeilyä varten on tehtävä ajatuksen kanssa, ja siinä vaiheessa päästä avautuu til
aa aivan muille ajatuksille. Ja pari vuorokautta ilman kellon luomaa stressiä on oikein ilahduttava kokemus! Pienellä porukalla ehti kikatella yhdelle jos toisellekin asialle. Oli mukava kuittailla retkikeittimen toiselta puolelta omilla leivänpäällisillään niille, jotka olivat omansa unohtaneet asuntonsa olohuoneeseen... Tosin vastakuittauksia saimme ruokaparini kanssa mukana kannetusta muovikauhasta JA lastasta. Meidän mielestämme varustelu on kuitenkin erittäin tärkeää tällaisella reissulla, ehkä yksi eräilyn pääpiirteistä? Ja ruokaankin oli satsattu oikein urakalla pakastekakkua, lettuja ja popcorneja myöten. Vai söikö tämä viimeinen lause nyt kaiken pohjan edellä kirjoitetusta?

Valkealan Repovedellä oli ihailemisen arvoiset maisemat. Kuvani eivät kyllä anna millään muotoa oikeutta sille, mitä silmä koki.

Katajavuori


Olhavanvuori

Ja se ruskea neulomus edelliseltä kerralta. Pohdin vakavasti purkamista. Lankaa on neulepaidan verran, en vain löydä mukavaa mallia, jonka haluaisin toteuttaa. Aloitin sileää neuletakkia, mutta nyt kuitenkin tekisi mieli palmikoida jotakin. Alan pikkuhiljaa ahdistua projektista, sillä langat ovat olleet työtä varten valmiina viime tammikuusta...

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Pellon reunaa

Pokkarikameralla harrastettu makrokuvaus kasveista on miusta aina välillä mukavaa viihdettä. Kävin testaamassa vaelluskenkien hiertävyyttä läheisellä metsäpolulla ja tsuumailin kameralla jonkun tovin. Huomasin että kuihtuneista kasveista saa lähes yhtä mielenkiintoisia kuvaustuloksia kuin vielä hengissä olevistakin.






Viikonlopun musikaalimatka Haminaan oli oikein onnistunut. Sää oli kylmä ja päällä ei ollut yhtään liikaa vaatetta. Pyrotekniikka lämmitti aina hetkellisesti, meidän puolestamme tuli olisi saanut tohottaa bastionin kattoon vaikka koko esityksen ajan!

Alkuviikon olen tikuttanut tiiviisti sileää neulepintaa peläten, että pian pääsen purkuhommiin. Pitää nyt mallailla sopivuutta ja pohtia tuleeko siitä koskaan valmista.

Lisään blogiini aika ajoin pieniä musiikillisia mainospaloja, sillä se on ehkä tärkeämpikin osa eloani, kuin nämä käden työt. Ja kuten tästä kirjoitelmasta näkyy, venyy skaala "käsityöblogin" sisällöstä aika laajaksi. Olen kuunnellut nyt Emma Salokoskea ja suosikkejani tähän mennessä ovat olleet juuri nuo " Ja sinun äänesi", "Rakkaus polttaa" ja "Veden alla". Mukavasti erilaista verrattuna edelliseen albumiin. Jään myös kovasti odottamaan Rajattoman Queen-albumia! Syksy on siitä mukavaa aikaa, että muusikot ovat äheltäneet kesän studioissaan ja ennen joulua levyä pukkaa yhtenään!