Salmiakkisukat

Ystävän jalkoja lämmittämään neuloin Novitan sukkalehdestä Minna Metsäsen suunnittelemat kohoneulesukat (malli ö). Langaksi valitsin Novitan Alpaca Luxuksen. 

Tähänkin sukkapariin liittyy monenlaista kiekuraa, ja näyttää sille että jokainen lahjaksi tarkoitettu neule valmistuu tältä kutojalta enemmän tai vähemmän myöhässä. Mutta kun riittävästi hokee, että ajatus on tärkein, uskoo siihen itsekin!

Kohoneulekuvio oli mielestäni mukava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se antaa sukalle istuvuutta joustonsa vuoksi ja muodostaa kivoja salmiakkiruutuja. Alpaca ei varmasti lankana ole kovin paljoa kulutusta kestävä, mutta näillä sukilla onkin tarkoitus lämmittää jalkoja sohvan nurkassa.

(Ikkunastani avautuu muuten Luonto-tv: Saan seurata kun harakkapari rakentaa itselleen pesää vastapäisen talon salavaan. Vaikka siitä tuleekin oikea harakanpesä, en usko että ihminen saisi punottua sellaista rakennelmaa edes ohjeiden avulla...)

Tu bii oor nat tu bii tuubi

Kuten olen myöntänyt, en ehdi kovin usein mukaan neulemaailman aallonharjalle ratsastelemaan. Tuubihuivit ovat kuitenkin olleet kova sana jo jonkin aikaa, ja noita mokomia mainostetaan vielä helpoiksi neulottaviksi. Jos on puikkoja joskus pitänyt käsissään, tulisi kyseisen asusteen valmistua käden käänteessä.

Tämän tällä kertaa esittelyssä olevan huivinkin ehdin aloittaa kahdesti: alkuun aivan liian leveänä ja jälkimmäisellä kerralla melko passelin kokoisena. Kun leveys oli saatu kohdilleen, tuli ongelmaksi pituus: "Jos neulon vielä, tää menee melkein kolmesti kaulan ympäri, jos en, on se melkein sopiva, mut kun...".

Rohkaisin itseäni, päättelin huivin, ja kuten kuvista näkee, hieman jopa hymyilytti: "Jes, onnistunut päätös ja kiva lopputulos!". Liukuvärjätty lankakin miellytti, ja keltainen väri harmaan ja valkoisen keskellä oli oikein mieluisa.

Parin käyttökerran jälkeen puuvillainen kauluri kuitenkin "lurahti" sen verran, ettei se enää kääriytynyt yhtä napakasti, ja jos sen yritti kiertää vielä kertaalleen kaulalle, alkoi naama sinistyä...

Voi siis olla että pysyn näissä huiviasioissa perinteisellä linjalla, enkä yhdistä niitä rinkulaksi, vaan annan päiden liehua vapaasti erillään.

Kevät keikkuen tulevi...

vaikkei sitä ihan äkkiä viime marraskuussa uskonutkaan.

Takana on pidempi hiljaiselon jakso, ja pääsyy näkyy tässä:

Sain kuin sainkin rutistettua Pro graduni sekä loput tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ennen joulua. Lisäksi samaan syssyyn sain hankittua uuden majapaikan sekä pakattua vanhan kodin laatikoihin, ja näin pakettiauto rullasi isän ohjaamana Keski-Suomen, Etelä-Karjalan ja pääkaupunkiseudun väliä uuden vuoden aikana tiuhaan. Elämä on siis asetettu raiteilleen Isolla kirkolla, ja tämän hämmennyksen ja monen muun uuden asian keskellä neulepuikot ovat olleet hipi hiljaa. 

Muutamia neuleita ja pari hassua silityskuvioaskartelua sain kuitenkin tehtyä, ja niistä pian lisää! (No okei, joku lukija saattaa naurahtaa, että pian ja pian, mutta katsotaan, ehkä yllätän tällä kertaa!)

Joulun kortit

Päässä on soineet pienet tiu'ut ja kalenterin sivuilla on pelkkää helinää ja helskettä. Ja varmaan saman tunteen voi jakaa moni näin vuoden loppukirin lähestyessä. Edellisenä vuonna en laitellut kovinkaan paljon joulukortteja, mutta nyt tämän vuoden lopun häämöttäessä ajattelin kuitenkin ilahdutta kanssakulkijoita jouluisella postilla. 

Koska korttiralliin en kovin montaa omaa tekelettä ehdi laittaa, ajattelin kannattaa muita taitavampia pienellä rahallisella panoksella. Deko-lehden numerossa 11 oli kiva kollaasi jouluisista korteista ja koska Kanelimaahan ehdin muutoinkin tutustua, tilasin muutaman kortin Kanelikaupasta.

Ja tänään ne saapuivat silkkipaperiin käärittyinä!

Se ken tuollaisen kortin minulta saa, tietää että olen pyrkinyt pienellä summalla tukemaan kotimaista taidetta sekä Hope-yhdistystä.

Lisäksi olen viehtynyt Piia Myllyselän kortteihin ja viikonloppuna nappasin seuraavanlaisia muutaman mukaan:

Tekstiin kiteytyy mielestäni kiva ajatus, vaikkei tässä enää itsekään mitään teinejä olla...

Muutama käsityökin tuolla odottelisi esittelyään, vaan on se ollut niin hoppua, että jäävät nyt taas esittelemättä. Pidän teidät siis jännityksessä!

Onnen tähti otsalla

Harmaana ja sateisena alkanut lokakuun ensimmäinen viikko antoi kuitenkin toivoa, kun keli kirkastui päivän mittaan. Senpä vuoksi pyrin saamaan asialliset hommat ajoissa purkkiin, jotta ehtisin vielä valoisaan aikaan nappaamaan kuvan tästä pienestä neuletyöstä. (Ja sanottakoon, ettei muutaman sentin levyisestä neulekaistaleesta omassa päässä saa kovin runollista materiaalia, mutta tässä se silti on!)

Harmaa helmineuleinen panta oli oivallinen pikkutyö, johon sain hukutettua parin  hieman erivärisen harmaan lankakerän loppua. Askaroin pantaa varten heijastinkukan, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani alkoi tuntua, etten ole sellaista kukka pipossa -tyyppiä. Korurasiasta löytyi kuitenkin ystävän valkosavesta valmistama tähti, joka sopii minusta työn värimaailmaan kivasti. Idean pantaan sain Kalastajan vaimo -blogista.

Tänä syksynä tein siinä mielessä poikkeuksen, etten aloittanut uutta harrastusta. Aikaisemmat harrastukset ovat toki olleet mukavia, rakkaita ja kehittäviä omalla tavallaan, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla enemmän tai vähemmän suorituksen kaltaisia. Ja kun vielä opiskelijan kirjoissa olevana saan jatkuvasti kehittää itseäni valmistuminen kepin päässä porkkanana heiluen, ei oikein jaksa hamstrata suorituspisteitä vähäisellä vapaa-ajallaan. Senpä vuoksi päätin keskittyä uudelleen neulomiseen. Itseäni on hieman harmittanut, että neulemaailman trendit liukuvat ohi ja kun ehdin harkitsemaan jotakin neuletta, joka olisi juuri nyt todella "in", ehtii  aina tulla uusia. 

  

No, tällaisena yhden neuleen ihmeenä olen kuitenkin nyt huomannut, että neulekorissa on tällä hetkellä mittaviakin projekteja työn alla! Ja olen lisäksi käynyt jo kahdesti neuleillassa! Kaksi tuntia pelkkää neulomista, uskomatonta! En edes uskaltanut ajatella, että paikallaan kököttäminen lankakerien ja inspiroivien kirjojen ja lehtien ääressä voisi olla niiiin terapeuttista, mutta kyllä vaan, olen tainnut kuitenkin hurahtaa neulomiseen uudelleen. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä. :)

Arkistojen aarteita

Kotikodin leikkimökkiä siivoillessa löysin nämä viirit. Kouvola, Iisalmi, Langinkoski ja Lappeenranta koristivat leikkimökin seinää. Joskus näistäkin on käyty veljen kanssa kiivaita taisteluja, mutta oletan, että sain hetkellisen voiton, sillä kiikutin viirit yksiötäni koristamaan.

 

Muutama viireistä sai hieman lisäpatinaa pintaan, kun huljuttelin niitä kuumassa tiskiainevedessä pölyjä poistaessani. Muovi/kangas -sekoitteisten viirien maali karisi pesuvadin pohjalle, mutta kyllä niistä vielä selvän saa.

Sidoin viirit toisiinsa ja ripustin ne kellanvaaleaa kylpyhuonetta koristamaan. Voisiko tätä kutsua camp-henkiseksi sisustukseksi?

Samaisista lapsuuden aarrekätköistä löytyi New Kids on the Block -rintamerkki. Olen ollut muistaakseni viiden tai kuuden ikäinen kun voitin merkin syysmarkkinoiden arpajaisista. Itse en niin kovin ymmärtänyt merkin tai varsinkaan yhtyeen päälle, mutta tytöt, jotka vastasivat arpajaisista yltyivät "Sait Nyykidsontheblokin rintamerkin, iiiii!" -kiljuntaan. Samalla tajusin omistavani jotain to-del-la hienoa. Ja onhan se, melko hieno.

Mustikansininen leninki

Viime kesän helteillä kaipasin jotakin ryhdikästä ja jämäkkää mekkoa, jonka voisi pukea, kun on tarvetta hieman siistimmälle vaatteelle. Kauppojen rekit tuntuvat olevan pullollaan leninkejä, jotka vaatisivat alleen joko ylimääräistä toppia antavan kaula-aukon vuoksi tai legginsejä pelastamaan liian lyhyeltä helmalta. Ja joskus jopa molempia. Nämä yhdistettynä viime viikkojen helteisiin - ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Senpä vuoksi valmistuikin mekko alkuun mainituilla kriteereillä. 

Kaavat mekkoon löytyivät Modasta (2/2011) ja kankaaksi valikoitui Eurokankaasta tummansininen pellava.

Haastavinta koko projektissa oli kappaleiden sommittelu sekä saumanvarojen piirtäminen kankaalle. Pellava tuntui luistavan aina kun lähestyin sitä valkean kynän kanssa. Parin tunnin piinan jälkeen itse ompelu tuntuikin mukavalta ja valmista jälkeä syntyi melko nopeasti. Jouduin ottamaan yläosasta useampia senttejä sisään(, seuraavalla kerralla voisi kokeilla välikoon piirtämistä). Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pisteltyäni itseäni jonkun aikaa neuloilla, sain halutut mallinmuutokset tehtyä, ja vaate istuu hyvin.

Yläosan vuoritin pellavakankaalla ja helmaosaan ompelin mustan vuorikankaan. Helman päärmäsin käsin. 

Olen lopputulokseen tyytyväinen! Koitan kovasti pyrkiä siihen, että kaapissa olisi mahdollisimman paljon vaatteita, joita voisi yhdistellä toisiinsa. Tässä saattaisi olla yksi sellainen, sillä uskon, että kenkiä ja neuleita vaihtelemalla mekon saa muuttumaan moneksi. Lehdissä ei siis kaiketi turhaan paasata "peruspuvustosta". Pohdinkin, että hyväksi havaitulla kaavalla voisi surauttaa samanlaisen mustan mekon talvea varten...

Mustikansinisiä värejä kuitenkin vielä sunnuntain kunniaksi leipomassani "tuuri-muffinsissa". Alkuperäinen ohje ei päde näissä paljoakaan, mutta hyviä  tuli! Seuraavaksi dekkari, muffinsi, neule ja ajatukset uutta viikkoa kohti!