Tee se itse-ideologian vastarinta

Hihii, olipa pakko jakaa tämä Uuden mustan kirjoitus tänne.

Älä Tee Sitä Itse 

Vaikka käsitöistä ja muista askarteluista pidänkin, on sitä useasti huomannut, että helpommalla pääsisi, kun antaisi muiden tehdä. Ja mikä siinä on, että käsityömarkkinoilla hokee päässään "tuon nyt tekisin itsekin" ? Ja jättää ostamatta, eikä sitten kuitenkaan koskaan tee... Voisiko ajoittainen ÄTSI-henkisyys olla hyväksi?

Se oli kuin leikkiä

Asiallisia hommia on ihan riittämiin. Sen vuoksi ajattelinkin "kanailla päättömästi" ja tein reilun vuorokauden mittaisen pääkaupunkiin suunnatun retken. Kun nyt alkuviikkokin on tuntunut kovin tahmealta, ajattelin piristää itseäni muistelemalla mukavaa hengähdyshetkeäni.

Helsingissä käppäily oli kuin pieni yllätysseikkailu. Alkuun pahoittelin, etten ottanut mukaani karttaa, mutta ajattelin löytäväni kohtuullisen suuntavaiston avulla sinne, minne haluaisin. Tämä osoittautui yhdeksi parhaista päätöksistä, sillä löysin monta kivaa juttua lähinnä niin, että "eksyin" paikalle.

Ensimmäinen parhaista eksymisistäni tapahtui, kun muistelin vuosi sitten nähneeni kivan kahvilan, jonne en tuolloin ehtinyt piipahtaa. Kyseessä oli Bulevardin kahvisalonki, joka tarjoili viikonloppuaamuisin runsasta aamiaista. Aamupala oli hintava, mutta sisälsi vaikka mitä herkullista. Kuvaan ehti jälkiruoaksi tarjoiltu jogurttiherkku, jota on pakko kokeilla joskus kotonakin. Herkku sisälsi mm. hunajaa, hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja minttua. Jogurtin ja tuoreen mintun sekä hunajan yhdistelmä oli suorastaan mieltä ylentävä!

Italialaisten turistien jutustellessa ympärillä ja auringon siivilöityessä ikkunalaudan kasveihin juuri sillä oikealla tavalla, saatoin kuvitella itseni jonnekin hieman Helsinkiä kauemmas!

Heti seuraava yllätyseksyminen tapahtui Design Districtin alueella, jossa oli keväiset ulkomarkkinat. Pöydissä oli vaikka mitä ihanaa, mutta tyydyin vain ottamaan mukaani paikalla jaetun gerberan. Myöhemmin päivällä samoilla seuduilla harhaillessani huomasin myös yläilmoissa liehuvat kauluspaidat!

Päivän muuhun ohjelmaan sisältyi Samu-Jussi Kosken haastattelun seuraaminen Skannon liikkeessä, Vanhan ylioppilastalon muotimyyjäisissä pyörähtäminen, Ravintolapäivän sivusta seuraaminen ja lopulta oman, pienen piirin ravintolapäivä ystävän uutukaisessa tuvassa. Viikonloppu päättyi 10 kilometrin hölkkähuipentumaan, kun selvitin tieni maaliin Naisten kympissä! Mahtava loma ulkomailla!

Niin, ja blogin hienosti uudistunut ilme on veljen käsialaa!

Pikkupojan slipoveri

Liivi Moda 2/2007
Lanka Mandarin Petit ja Garn Studion Safran

Liivin oli tarkoitus valmistua (jotenkin kummasti lähes kaikki postaukset alkavat samalla lauserakenteella: oli tarkoitus) helmikuisille 1-vuotissyntymäpäiville. Ja valmistuikin, mutta hieman liian pienenä. 

Ohjeen liivi oli valmistettu villalangasta, joka toki joustaa hieman puuvillalankaa enemmän. En osannut ottaa tätä huomioon, ja tikutin kaula-aukosta turhan napakan. Muutamien purkuoperaatioiden jälkeen sain kaula-aukon huoliteltua siten, että liivi menee käyttäjälleen päälle. Lapsilla on hyvä tapa kasvaa, ja liivi oli onneksi sen verran reilu, että parin kuukauden toimitusajan viivästyksestä huolimatta se menee luultavasti vielä näillä keväisillä keleillä päälle. 

Nyt ollaankin sitten siinä auvoisessa tilanteessa, että työn alla ei oikeastaan ole mitään projektia. Korillinen pientä korjausta vaativia töitä on toki siltä varalta, jos tekeminen noin yleensä sattuu loppumaan tästä maailmasta. Mutta mitäköhän sitä keksisi tehtäväksi, vaikka ihan itselle?

Soppaa ja silityskuvioita

Sunnuntain lounaaksi loihdin itselleni pikaisen keiton. Aiemmin kertomani ruokavaliouudistus on tuonut kaappiini punaisia linssejä, ja päätin kokeilla niitä tällä viikolla jo toistamiseen. Tähän tomaattipohjaiseen keittoon yhdistin

• punaisia, liotettuja ja huuhdeltuja linssejä
• hieman vihreää paprikaa
• mausteita ja 
• 2 dl paseerattua tomaattia   

Keiton nautiskelin raejuuston kera. Keitosta tuli melko tulista, maustamisessa on muutenkin hieman opettelemista. Aiemmin viikolla tein tomaatti-vuohenjuusto -keittoa punaisten linssien kera, ja siitä tuli itse tehtynä eineskeiton vertaista, ellei jopa parempaa, jos nyt oikein kehaisen!

Lisäaineeton elämä on ollut ensimmäisen vajaan viikon ajan melkoista tutkimusmatkailua. Myös muutamia myönnytyksiä olen joutunut tekemään väkisin. Esimerkiksi laitosruokailuun minun on lähes mahdotonta vaikuttaa ja opiskelijana olisi typerää jättää syömättä lämmin ruoka 2,50 euron hintaan. Lisäksi huomasin, että mikäli aion syödä esimerkiksi tiettyjä maitotuotteita, on lisäaineita mukana jonkin verran bakteeri- ja homekasvua hillitsemässä. Tällä hetkellä etsin lisäaineetonta leikkelettä leivän päälle, jossa uskon olevan puuhaa kerrakseen...

Lisäksi huomasin,etten nähtävästi halua vain lisäaineetonta, vaan myös luomua ja mielellään kotimaista. Näiden tiettyjen tekijöiden kanssa ruuan hankinnasta tuleekin joissain tilanteissa melko kinkkistä ja kyseenalaistuksia joutuu tekemään monenkin ruoka-aineen kohdalla. Kaikenkaikkiaan uskon kuitenkin, että näistä pohdiskeluista on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

 Kuvan alalaidassa on mielestäni ilmiselvä Shamaani Pusutin Putouksesta. :)

 

Tähän loppuun esittelen vielä seuraavan: Sukie-silityskuviokirjanen. A5-kokoiseen kirjaan on sisällytetty 20 silityskuvioarkkia erilaisilla somilla kuvioilla. Sain kirjan ystävältä lahjaksi Tukholman matkalta, ja kyseinen kirjaidea on minulle ainakin kokonaan uusi. Lähipiiri saakin varmasti jatkossa keittiöpyyhkeensä ja t-paitansa näillä kuvioituina, hahaa!

 

 

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Luovuuden kuumaliimalähteillä

Ystäväni järjestivät kollektiivisen askarteluiltapäivän, joka kantoi nimea Arts&Shits. Oletus oli siis, että hienojen, itse tehtyjen luomusten lisäksi saattaa syntyä muutama huti.

Tarkoituksena oli tuoda mukanaan tykötarpeita, joista voi askarrella vaikkapa koruja, kortteja ja mitä kukin keksii. Minut oli kruunattu iltapäivän viralliseksi askarteluohjaajaksi, sillä omistan kuumaliimapistoolin (joka on siis oikeasti pitkäaikaislainassa vanhemmiltani). 

Suosituin askartelun kohde olivat korvikset ja rintakorut. Valmiisiin korvakorupohjiin kiinnitettiin kuumaliimalla mm. nappeja ja vetoketjun vetimiä. Tintti-figuuri muuntautui  rintakoruksi, kun sen selkään liitettiin rintakorupohja. Myös vanhat korut saivat uusia koukkuja ja koruarsenaalit kasvoivat näin rytinällä.

Itse askartelin ompelulangasta ja markka-aikaisista sydänpaljeteista ketjun, jonka laitoin viikonlopun Kimalle-teemajuhliin päähäni parin pinnin avulla.

Parin tunnin käryyttämisen jälkeen totesimme, että kuumaliimapistoolin tulisi kuulua jokaisen naisihmisen kotiin. Sillähän liimaa vaikka mitä! Tuokio oli varsin onnistunut, muistaakseni vain yksi onnistui levittämään liimaa myös sormiinsa...

Arts&Shits -iltapäivän Strömsö-henkisyyttä lisäsivät muffinsit, espresso ja hyvä, askarteluun virittävä musiikki!

A, B, C, D, F...

Eksyn seuraavaksi käsityöpolulta melkoisesti, mutta koin, että jonnekin on seuraava ajatus purettava: Eroon E:stä. Haluan syödä E-kooditonta ruokaa ja kokeilla, mitä vaikutuksia sillä on.

Vaan mistä seuraava ajatus?

Äitini sai lainaan ystävältään Aitoa ruokaa -kirjan, jota selailin viime joululoman aikoihin. Kirjassa on ns. kohupaljastuksia siitä, mitä syömämme ruoka oikeasti sisältää. Jäin pohtimaan tätä, mutta en ryhtynyt vielä sen kummempiin toimenpiteisiin.

Tuli hiihtoloma, ja näin uusinnan Voimala -keskusteluohjelman jaksosta, jossa pohdittiin lähiruoan ja yleisen ruoan tuottamisen järjetöntä tilannetta. Tuolloin tuli jo huono omatunto.

Viimeinen silaus tapahtui viime perjantaina, kun selasin kahvilassa Anna -lehteä ja luin pikaisesti Noora Shingleristä kertovaa juttua. Kolmas kerta sanoi toden, ja aloin ajatella omaa napaani.

Tänään olen iltapäivän verran seikkaillut Internetissä ja löytänyt Uusi Musta -sivuston uudelleen, lukenut Kemikaalicocktail -blogia, varannut kirjastosta Shinglerin Marjoja ja maskaraa-kirjan ja käynyt kaupassa ja metsästänyt tuotteita ilman E-koodia. Shingler esimerkkinäni pyrin seuraavan vuoden tästä päivästä lähtien syömään E:töntä ruokaa, kuin se vain on opiskelijan kukkarolle mahdollista. Lisäksi syynään myös tarkasti muita kemikaalitottumuksiani. Haaste on itselleni sen verran jännittävä ja villi, että ajattelin raottaa tätä hanketta myös täällä.

Toivotan itselleni matkaonnea!

Runoilijan muffinit

Seuraava vinkki tulee ajankohdastaan hitusen myöhässä, mutta mielestäni seuraavia leipomuksia voi hyvällä omalla tunnolla maistella muinakin talvisina viikonloppuina. Kyseessä ovat Runebergin tortut, tällä kertaa muffinien muodossa.

Ohje on Valion "Juhlitaan yhdessä" -kirjasta, jossa on ohjeita mm. laiturijuhliin ja nuotiotulitreffeille. Leivoin kyseisiä muffineita Prahaan opiskeluvaihtoon lähtevän ystävättären läksiäisiin.

Ohje:

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
1 dl mantelirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa
1 dl vadelmamarmeladia

Koristelu
1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
1/2 dl vadelmamarmeladia

Sulatettu tai pehmeä voi sekä sokerit sekoitetaan. Joukkoon vatkataan munat yksitellen sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi taikinaan sekoitetaan maito ja marmeladi. Taikina jaetaan pienempiin Amerikan-muffinivuokiin. Paistetaan 200 asteessa noin 18 minuuttia. Koristellaan jäähtyneenä.

Taikinaan sekoitettu vadelmahillo ja maito tekevät mielestäni leivoksista erityisen meheviä! Ja miksei sekaan voisi kokeilla jotain muutakin marjahilloa vadelman sijasta?

Käsityörintamalla olen puuhastellut kaikenlaista arkista. Tuiki tavallisia villasukkia ja lapasia on syntynyt omiin tarpeisiin. Työn alla on eräälle 1-vuotiaalle slipoveri, joka kävi tänään jo testattavana. Hieman muutoksia kaivataan kaula-aukkoon, sillä tällä hetkellä koko tekele ei mennyt sankarin päälle, hehee!