Värejä

Kuluneena talvena halusin pukeutua myös muihin väreihin kuin mustaan ja harmaaseen. Vielä syystuulten puhaltaessa ostin keltaiset langat ja mallailin niitä maiharin kaveriksi.

Pipo valmistui melkein ajallaan, mutta melkoiset määrät lisää lankaa, Mad Menejä ja Downton Abbeyta tarvittiin, jotta pipon kaveriksi saatiin myös huivi.

Kaulahuivi
Lanka Debbie Blissin Blue Faced Leicester Aran, väri mustard, Kerä
Mallina kaksoishelmineule 60 silmukalla
Mitat n. 30 cm x 230 cm

Vaikka tikuttamista riitti, olen kyllä ollut erityisen tyytyväinen tähän! Varsinkin kuluneella viikolla viiman käydessä mereltä tämä oli hyvä vetää nenään asti suojaksi. Ja villan voittanutta ei ole myöskään silloin, kun istuu yli-ilmastoidussa luentosalissa.

Talven aikana olen myös kunnostautunut kukkien sidonnassa. Oppia on saatu Töölössä jouluasetelmista ja pari viikkoa sitten keväisten kimppujen sidonnassa. Tulppaanikimppu kesti reilun viikon napakkana, kun kimpun antoi ennen sidontaa imeä itseensä vettä käärepaperi ympärillään reilun tunnin (näin varret eivät retkahda, vaan imevät itseensä vettä aivan ylös saakka). Sen jälkeen paperi poistettiin ja kimppu sidottiin ns. spiraalimalliin. Joukkoon valitsin mustikan varpuja. Lopuksi kimpun ympäri sidottiin nauha ns. floristin solmulla ja tadaa, kukat ilostuttivat hieman vetoisalla ikkunalaudalla todella pitkään, kun vettä muisti vaihtaa ajoittain. Lisäksi leikkasin kerran kukille uuden imupinnan. (Opin myös, että tulppaaneiden imupinta leikataan aina tasaiseksi, ei viistoksi. Näin kukka ei hörppää liikaa vettä ja venähdä liian nopeasti lisää pituutta.)

Aurinkoista palmusunnuntaita kaikille!

Kärjettömät palmikkosukat

Tällaiset kärjestä auki olevat sukat eivät liene sieltä käytännöllisemmästä päästä näillä pakkaslukemilla... Sukat ovat olleet valmiina jo vajaan vuoden, muistaakseni tikuttelin näitä viime pääsiäisenä. Malli on Novitan sukkalehdestä, joka mielestäni on varsin onnistunut julkaisu. Lehden kuvat ovat erityisen kauniita ja ainakin itse kaipailen välillä tuollaista "perusteosta", josta löytyy silmukkamääriä eri kokoisiin sukkiin.

Kärki auki -sukat, ohje Novitan Sukkalehdestä, lankana Novitan Alpaca

Ikkunaan ripustetut Mancora-pallot olivat puolestaan hämärien olosuhteiden kuvausrekvisiittana ja valonlähteenä.

Tuubihuivi kierrätyskankaasta

Loppukesästä löysin kierrätyskeskuksesta palan kangasta. Löytöhetkellä en ollut ihan varma, onko se todella ruma vai kuoriutuisiko kuviosta jotakin kiinnostavaa.

Päädyin jälkimmäiseen ja nappasin alle euron maksavan kankaan mukaani. Kangas oli epäsymmetrinen, mutta leikkelin siitä n. 70 x 130 cm:n kaistaleen, huolittelin reunat ja ompelin rinkulaksi. 

Neulottujen tuubihuivien ja kaulureiden kanssa en ole oikein onnistunut, mutta koska puuvillasekoite ei anna kovin helposti periksi, tämä ei ole virahtanut käytössä.

Kankaan kuviointia mietin kyllä vieläkin...

Uusi (uljas) aika

Hyvää alkanutta vuotta!

Monessa seuraamassani blogissa on ollut koosteita kuluneesta vuodesta. Täällä sellaista ei ehkä nyt tulla kuitenkaan näkemään. Mietiskelin, että on tässä jotain tullut puuhailtua, mutta kovinpa vähän niistä olen täällä huudellut. 

Mutta jos tekee vuoden aikana kolmet harmaat sukat ja kolmet valkoiset, lyhentää muutamat lahkeet ja ompelee verhot, neulailee ehkä pari pudonnutta nappia paikoilleen, niin... Niin kovinpa käytännölliseksi on mennyt tämä marttailu, huomaan!

Tuumailinkin, että tulevana vuonna haluan olla jollain tavalla vähän nokkelampi käsitöiden saralla, ja muutenkin. Nyt ei pidä kangistua kaavoihin, vaan koittaa liikautella aivonystyröitä hieman luovemmille raiteille. Toivottakaapa onnea matkaan!

Pienenä värienkäytön harjoitustyönä tein itselleni myssyn. Langan hamusin lankakauppa Kerän vieraillessa Helsingissä syksyllä. Myssyn seuraksi on neuloutumassa kaulahuivi. Lanka on Debbie Blissin Blue Faced Leicester Arania. (Lampaalla on kuulemma sininen naama!)

Väri ei ole ihan tyypillistä minua, mutta kyllä se vaan piristää. Samoin kuin tänään ja eilen taivaalla hetken aikaa pilvien lomassa pyörinyt keltainen mollukka!

Matala profiili

Hyvää ensimmäistä adventtia itse kullekin säädylle!

Syksy on hurahtanut vauhdilla, tämänkään vuoden marraskuusta ei ole päässä kuin hataria muistikuvia, sellaista vauhtia viikot ovat vilisseet. Tämän syksyn pipokin on yhä puikoilla...

Maailman toiselle laidalle Australiaan sain kuitenkin lähetettyä nämä Paraphernalia-sukat yhden tuoreen maisterin jalkoihin.

Jo useamman joulun olen pitänyt koristelussa aika matalaa profiilia ja samalla kaavalla mennään nytkin. Hileet, kultanauhat ja välkkyvät valot eivät oikein tunnu omilta ja luokittelen itseni enemmän sellaiseksi olkitähti-ihmiseksi.

Nyt hankin kuitenkin jo pienen joulukukan, valkoisen tulilatvan. Koska kaupassa ei ollut kuin tällaisia tavallisia pieniä saviruukkuja, tuunasin sitä hieman koristenauhan ja kuumaliimapistoolin avulla. Oikeastaan viherkasviasetelmasta tuli näin ihan näppärän näköinen!

Joulukorttiaskartelut eivät nyt oikein sytyttäneet, joten tilasin muutamia kappaleita taas kanelikaupasta. Yllä oleva taitaa olla lempparini.

Lahjakirstu

Ajatusten ei todellakaan tarvitse olla vielä vuoden vaihteessa ja joulussa, ja lopetankin kyseisen ajankohdan aktiivisen miettimisen ihan pian. Sitä ennen kerron kuitenkin seuraavasta suunnitelmasta, jota olen jo hetken aikaa hautonut.

 

Useina vuosina aiemmin olen loka-marraskuun alussa havahtunut ajatukseen, että entäpä jos pyrkisin tekemään mahdollisimman monta joululahjaa omin kätösin! Lopputuloksena on ollut yksi melkein valmis lahja ja muutama paketista paljastunut "lahjakortti", jossa luvataan oikean lahjan pikaista toimitusta...

Tänä vuonna olen hieman aikaisemmin liikkeellä, mutta myös aivan uudella taktiikalla. Tuumin, että neuloisin jonkin verran lahjoja ns. lahjakirstuun, joista sitten saajat saisivat oman valintansa mukaan ottaa haluamansa. Oletettavaa on ettei tämä kuvan matkalaukku täyty neuleista aivan ääriään myöten, mikäli edellisten vuosien ennusmerkit pitävät paikkansa. Senkin varalle minulla on jo suunnitelma. Jottei joulunajan yllätyksistä menisi aivan maku, jätän jotain paljastettavaa myöhemmäksikin.

 

Ilmeistä kuitenkin on, että valittavana on yhdet tällaiset aivan tavalliset talvikenkään sopivat lämmittimet edellä esitellystä Vuorelman Vedosta. Harvoin pääsee käymään niin, että suorastaan unohdan neuloneeni sukat kuten näiden kanssa kävi. Löytyivät tuolta paperipussista ja langatkin oli päätelty!

Harmahat

Olen huomaamattani hurahtanut harmaaseen. Ollaan jo siinä pisteessä, että mielestäni on olemassa "oikea harmaan sävy" ja "väärä harmaan sävy". Todellista "Greyn anatomiaa" siis.

Kesäkuussa löysin uuden lankakauppojen lempparin, Snurren. Sieltä kannoin somassa paperipussissa Vuorelman Vedon harmaata lankaa. Kerä muotoitui sedälleni syntymäpäivälahjaksi (ja tietenkin tuotannon ja toimituksen nopeasta aikataulusta on syyttäminen, ettei neulomuksesta ole kuvallista todistetta). 

Snurren ilmapiiristä inspiroituneena käväisin vielä kierrätyskeskuksessa, jossa käsiini tarttui oikea harmaiden kankaiden aarre: Marimekon Jokapoika-paidasta tuttua Piccolo-kangasta! (Tai näin ainakin toiveikkaana oletan, kankaassa kun ei ole hulpiota jossa olisi merkittynä kankaan valmistaja.) 

En vielä tiedä, mitä kankaasta voisi muotoilla. Voi olla että pidän sen vain aarteena laatikon pohjalla ja ajoin ihastelen sen sävyjä.

Koristekurpitsa, päärynä ja hunajameloni täydensivät mukavasti Vetoa.